Meidän rakas prinsessamme syntyi 16.2 aurinkoiseen aamuun, kaksi viikkoa meni siis yli LA:n. Mä olen niin rakastunut häneen, hän on niin täydellinen ja suloinen ja ainutlaatuinen. En voi kuin ihmetellä että meidän elämäämme on siunattu tällainen söpöläispakkaus! Tänään hän on viikon ikäinen ja syntymäpaino saavutettu. Iakä ja äiskä ovat täysin myytyjä.
Täällä elellään ihan vauvakuplassa, joten postaustahti tässä vähän hidastuu. Nyt opetellaan arkea tulokkaan kanssa, elellään vauvantahtisesti ja aletaan rakennella uutta rytmiä elämään.
tiistai 23. helmikuuta 2016
torstai 11. helmikuuta 2016
41+2 ei poksuta
Pikkuhiljaa alkaa vähän turhauttamaan... Onneksi vasta nyt kuitenkin, eikä jo esim. viikkoa ennen laskettua aikaa.. :)
Mitään kun ei oikein malta suunnitella, kun ei tiedä koska alkaa tapahtumaan. Ja itselleni ainakin on hastavampaa tehdä sen suurempia suunnitelmia samalle päivälle, kun olen toisaalta niin kotihiiri, etten sitten saa organisoitua itseäni lähtemään mihinkään kauemmaksi enää samana päivänä.. Että olisi helpompi jos jotain olisi jo sovittuna ja sitten olisi "pakko" lähteä liikkeelle. Toisaalta nyt alan olla kypsä tähän kotona istuskeluun, vaikka tästä ihan nautinkin, ja tähän asti onkin ollut tosi kivaa olla vain kotona.
Toissa yönä en nukkunut juuri ollenkaan, ehkä joitain torkahduksia välissä, sillä koko yön supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti, osa kivuttomia ja osa vähän kipeämpiä. Vauveli liikuskeli tosi aktiivisesti myös koko yön ja tuntuikin että hän liikkeillään sai supistukset aikaan.. Ja kun välissä piti vielä käydä vessassa ja syömässäkin, niin siinähän se yö hurahti valvoskellessa. Aloin jo ajatella, että jännää tuleekohan tässä lähtö vielä samana päivänä. Mutta joskus 5 tai 6 aikaan aamusta supistelut loppuivat ja päätin sitten nukkua kun kerta voin, jos lähtö vaikka tuleekin, niin olisin sitten edes jonkun tunnin nukkunut. Nukuin ihan hyvin pitkälle aamuun, mutta ei niitä supistuksia sitten enää päivällä kuulunut..
Miehen kanssa oltiin puhuttu, että kyseisenä päivänä tehdään sitten jotain kodin seinien ulkopuolella, kun tosiaan ihmisten ilmoille vähän jo kaipailin. Ja kun supistuksia ei alkanut kuulumaan sen enempää, lähdettiin leffaan vauhtia hakemaan. Ja hah, ensimmäinen supistus tulikin sitten alkutekstien aikaan, tosin tämä oli ihan kivuton versio.. Leffasta pystyin kuitenkin nauttimaan ihan kunnolla, sillä loppupuolella alkoi oikeasti vasta tulla muutamia supistuksi, jotka voimistuivat hitusen, mutta taas leffan jälkeen nekin lopahtivat. Käytiin kuitenkin varmuudeksi kaupan kautta kotiin hankkimassa vielä viimeisiä eväitä mukaan synnärille otettavaksi.
Noh. Kotona oltiin edelleen.. Eipä tarvinnut sinä päivänä sitten lähteäkään vielä. Pöh. Ajattelin että onkohan seuraavakin yö eli siis viime yö samanlainen supistusten suhteen. Varauduin tähän puhelimen kanssa, että voin kirjata ylös supistusaikoja jotta muistan sitten miten paljon ja tiheästi niitä tulee. No muutama vähän kipeämpi supistus siinä nukkumaan mentyä tulikin ja vauveli oli tosi aktiivinen.. Mutta siihenpä ne jäivätkin. Seuraava muistikuva on muutaman tunnin kuluttua kun vaapun vessaan ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen nukkunut niin sikeästi ja vielä mielestäni aika pitkän pätkän, noin kolme tuntia. Loppu yön nukuin myös tosi sikeästi ilman supistuksia. Varmaan kroppa otti vähän takaisin edellisen yön vähiin jääneitä unia. Ja toisaalta hyvä niin, jos tänään vaikka tulisikin se lähtö :)
No saas nähdä.. Ei tässä kovin kummoisia tuntemuksia nimittäin ole vielä tänään ollut. Muutamia supistuksia silloin tällöin, mutta nekin oikeastaan aika kivuttomia..
Yliaikaiskontrollista soitin myös, mutta se menisi kuitenkin vasta ensi maanantaille (41+6), joten käskivät soitella huomenna uudestaan jos jotain tässä välissä vaikka vielä tapahtuisi.
Mitään kun ei oikein malta suunnitella, kun ei tiedä koska alkaa tapahtumaan. Ja itselleni ainakin on hastavampaa tehdä sen suurempia suunnitelmia samalle päivälle, kun olen toisaalta niin kotihiiri, etten sitten saa organisoitua itseäni lähtemään mihinkään kauemmaksi enää samana päivänä.. Että olisi helpompi jos jotain olisi jo sovittuna ja sitten olisi "pakko" lähteä liikkeelle. Toisaalta nyt alan olla kypsä tähän kotona istuskeluun, vaikka tästä ihan nautinkin, ja tähän asti onkin ollut tosi kivaa olla vain kotona.
Toissa yönä en nukkunut juuri ollenkaan, ehkä joitain torkahduksia välissä, sillä koko yön supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti, osa kivuttomia ja osa vähän kipeämpiä. Vauveli liikuskeli tosi aktiivisesti myös koko yön ja tuntuikin että hän liikkeillään sai supistukset aikaan.. Ja kun välissä piti vielä käydä vessassa ja syömässäkin, niin siinähän se yö hurahti valvoskellessa. Aloin jo ajatella, että jännää tuleekohan tässä lähtö vielä samana päivänä. Mutta joskus 5 tai 6 aikaan aamusta supistelut loppuivat ja päätin sitten nukkua kun kerta voin, jos lähtö vaikka tuleekin, niin olisin sitten edes jonkun tunnin nukkunut. Nukuin ihan hyvin pitkälle aamuun, mutta ei niitä supistuksia sitten enää päivällä kuulunut..
Miehen kanssa oltiin puhuttu, että kyseisenä päivänä tehdään sitten jotain kodin seinien ulkopuolella, kun tosiaan ihmisten ilmoille vähän jo kaipailin. Ja kun supistuksia ei alkanut kuulumaan sen enempää, lähdettiin leffaan vauhtia hakemaan. Ja hah, ensimmäinen supistus tulikin sitten alkutekstien aikaan, tosin tämä oli ihan kivuton versio.. Leffasta pystyin kuitenkin nauttimaan ihan kunnolla, sillä loppupuolella alkoi oikeasti vasta tulla muutamia supistuksi, jotka voimistuivat hitusen, mutta taas leffan jälkeen nekin lopahtivat. Käytiin kuitenkin varmuudeksi kaupan kautta kotiin hankkimassa vielä viimeisiä eväitä mukaan synnärille otettavaksi.
Noh. Kotona oltiin edelleen.. Eipä tarvinnut sinä päivänä sitten lähteäkään vielä. Pöh. Ajattelin että onkohan seuraavakin yö eli siis viime yö samanlainen supistusten suhteen. Varauduin tähän puhelimen kanssa, että voin kirjata ylös supistusaikoja jotta muistan sitten miten paljon ja tiheästi niitä tulee. No muutama vähän kipeämpi supistus siinä nukkumaan mentyä tulikin ja vauveli oli tosi aktiivinen.. Mutta siihenpä ne jäivätkin. Seuraava muistikuva on muutaman tunnin kuluttua kun vaapun vessaan ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen nukkunut niin sikeästi ja vielä mielestäni aika pitkän pätkän, noin kolme tuntia. Loppu yön nukuin myös tosi sikeästi ilman supistuksia. Varmaan kroppa otti vähän takaisin edellisen yön vähiin jääneitä unia. Ja toisaalta hyvä niin, jos tänään vaikka tulisikin se lähtö :)
No saas nähdä.. Ei tässä kovin kummoisia tuntemuksia nimittäin ole vielä tänään ollut. Muutamia supistuksia silloin tällöin, mutta nekin oikeastaan aika kivuttomia..
Yliaikaiskontrollista soitin myös, mutta se menisi kuitenkin vasta ensi maanantaille (41+6), joten käskivät soitella huomenna uudestaan jos jotain tässä välissä vaikka vielä tapahtuisi.
lauantai 6. helmikuuta 2016
Synnytystoivelista
Lähenevä synnytys ei vielä ainakaan pelota, eikä ole raskauden aikana pelottanutkaan. Nyt pieni jännitys alkaa kuitenkin voimistua ja pikku hiljaa alan muuttua malttamattomammaksi. Haluaisin synnyttää alakautta, mutta luotan sairaalan henkilökuntaan, jos jotain odottamatonta tapahtuu, niin tietysti vauvan ja minun terveys edellä mennään.
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluaisin synnytyksen olevan mahollisimman luonnonmukainen, haluaisin käyttää lääkkeellisiä kivunlievityksiä mahdollisimman vähän. Tämä ehkä lähinnä siksi, että en halua näistä aiheutuvan vauvalle mitään haittaa tai vaikutusta vireyteen (jos puudutteita vaikka annetaankin liian myöhään ja lääkejäämät jäävät vauvan kehon käsiteltäviksi), mutta haluan myös tuntea ponnistustarpeen, jotta osaan työskennellä kehoni kanssa yhtäaikaisesti, enkä halua olla sidottuna sänkyyn voimatta juurikaan liikkua. Lisäksi kun tuntuu, että jos otetaan epiduraali, niin sitten tarvitaan oksitosiiniakin vauhdittamaan supistuksia ja tällöin supistuksetkin voivat olla rajumpia.. Noh, nyt kuitenkin h-hetken lähestyessä olen alkanut muuttaa mieltäni asian suhteen, kipu voikin olla niin kovaa, että en selviä ilman lääkitystä tai voi rentoutua lainkaan.. Tällä hetkellä päällimmäisenä on toive että pystyn synnyttämään alakautta ja että kätilön kanssa synkkaa ja hän osaisi ehdottaa minulle sopivia kivunlievityskeinoja oikesiin aikoihin..
En ole koskaan kokenut kovin suurta kipua, joten en aivan tunne omaa kipukynnystäni. Kuvittelisin olevani melko korkealla kipukynnyksellä varustettu ja osittain sen vuoksi ajattelinkin, että lääkkeetön synnytys voisi olla kiva. Todellisuus voi kuitenkin olla toinen ja näkemykseni synnytyskivusta hyvinkin naiivi.
Olen luonteeltani hyvin suunnitelmallinen ja kaikki extempore ideat saavat minulta ensimmäiseksi kieltävän reaktion. Haluan olla varautunut kaikkeen ja tietää tulevasta mahdollisimman paljon, jotta voin suunnitella parhaan mahdollisen tilanteen/reitin/aikataulun/synnytyksen. Noh, synnytystä on loppujen lopuksi aika vaikea suunnitella ja noita yllättäviä tekijöitä voi ilmestyä tyhjästä.. Olenkin tässä parhaani mukaan koittanut suunnitella synnytystäni sellaisella ajatuksella, että tilanteen mukaan mennään ja koitan luottaa kätilöihin sekä omaan kroppaani, ja tarvittaessa muuttaa ajatustani/suunnitelmiani synnytyksen kulusta. Onneksi monista synnytyksen vaiheista on kuitenkin paljon tietoa saatavilla ja näin voin jo etukäteen ottaa asioista selvää ja varautua erilaisiin tilanteisiin jo jossain määrin.
Toiveenani olisi että malttaisin ja kivuiltani voisin olla kotona mahdollisimman pitkään, sillä en halua joutua maleksimaan sairaalassa tunti tai pahimmillaan päivätolkulla. Lisäksi uskoisin voivani rentoutua kotona paljon paremmin kuin sairaalassa. Luulen että omalla kohdallani synnytys juurikin hidastuu siinä vaiheessa kun sairaalaan mennään, varsinkin jos tilanne muutenkin on hyvin alussa.
Kotona ajattelin käyttää hyväkseni lämmintä suihkua ja jumppapalloa sekä ihan vain kuleksimista. Meillä on myös kuumavesipullo mikä voisi tuoda helpotusta kipuun, sitä aijon myös kokeilla. Kosketus on minulle tärkeää ja toivoisinkin että mieheni voisi minua silitellä ja hieroa kotona ollessamme. Uskon myös että leuan rentouttaminen rentouttaa kroppaa, joten koitan muistaa pitää leuan rentona ja vaikka lauleskella jotain matalia ääniä pitääkseni rentoutta yllä. Tarvittaessa olen myös valmis nappaamaan jotain kipulääkkeitä. Tosin ne eivät taida kovin suurta helpotusta tuoda?! Muutaman kerran mielessä on käynyt TENS-laitteen vuokraus, mutta en ainakaan vielä ole tehnyt asialle mitään.. Enkä tiedä kannattaako sellaista enää edes tässä vaiheessa haaveilla saavansa vuokralle tai mitä se edes kustantaisi..
Sairaalassa toivoisin tosiaan että kohdalleni osuvien kätilöiden kanssa yhteistyö sujuisi. Alkuvaiheessa ja niinä lääkkeettöminä keinoina toivoisin, että voisin liikkua mieleni mukaan huoneessa. Toivon että saisin jumppapallon käyttööni, jos siitä olisi jotain iloa ja vaikka keinutuolin ja kaurapussin.. Edelleen toivoisin pääseväni ainakin lämpimään suihkuun, mutta myös amme kiinnostaisi. Sairaalassakin niitä TENS-laitteita taitaa olla jonkin verran käytettävissä, joten sitä voisin kokeilla, ja myös aqua-rakkuloita, vaikka jotkut kyllä sanovat että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.. Jotain musiikkia rentouttamaan ja fiilistä tuomaan taidamme ottaa mukaan, mutta katsotaan miten tätä meinaamme soittaa.. Toivoisin myös että huoneessa voisi olla hämärä valaistus.
Ilokaasua olen valmis kokeilemaan, jos se toimisi. Muista lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista haluaisin kuulla kätilöltä, mutta en halua niissä painostusta. En kuitenkaan halua, että sitten jos jossain vaiheessa haluaisinkin ottaa vaikka epiduraalin, ei sitä enää saisi, joten toivon kätilön kertovan, kun on viimeinen hetki ottaa kyseinen puudute.
Synnytys asennoista sen verran, että en haluaisi synnyttää siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, miksi vaikeuttaa omaa osuuttani ponnistamalla painovoimaa vastaan ja jotta syntyvän vauvan pää ei painaisi kohdunkaulaa tai mikä se osa nyt onkaan, mihin paine tuolloin kohdistuu.. Mielummin synnyttäisin esimerkiksi polviseisonnassa sängyn päätyyn nojaten (en usko että voimani jaksavat seisten synnyttämistä), synnytysjakkaralla tai jopa altaassa, jos tämä on mahdollista. Myös sivuttainen makuuasento olisi parempi kuin tuo perinteinen. Välilihaa saa tukea, jotta se ei repeäisi.
En haluaisi joutua synnyttämään imukupin avustuksella, joten toivottavasti vauva on oikeassa tarjonnassa loppuun asti. En myöskään halua episiotomiaa, jos se suinkin on vältettävissä. Ja tähänkin vissiin voi auttaa nuo muut asennot kuin se perinteinen puoli-istuva. Ainakin toivon että minulta kysytään ensin tästä kyseisestä toimenpiteestä, eikä vain tehdä rutiinilla. Ja sitä mainitsemaani oksitosiinia haluaisin siis myös välttää. Kalvojen puhkaisulta toivon myös välttyväni, kuten muiltakin käynnistyskeinoilta (sanoo jo yliajalle joutunut mama).
Varsinkin ensisynnyttäjillä synnytys voi venähtää pitkäksi. Tällöin ollessani jo tosi väsynyt uskoisin epiduraalin tai muun lääkkeellisen kivunlievityksen auttavan, jotta saisin levättyä. Siitä seuraa vain lisää ongelmia, jos olen väsähtänyt sitten lopullisessa ponnistusvaiheessa, joten piikki pyllyssä tai selässä voisi tuoda juuri riittävästi lepoa tällaisessa vaiheessa. Myös jos huomaan, että en pysty rentoutumaan supistusten aikaan/välillä, eikä synnytyskään tästä johtuen etene voisi olla paikallaan lääkitys, jotta rentoutumisen seurauksena myös avautuminen onnistuu.
Toivoisin, että vauvan napanuoraa ei leikattaisi heti syntymän jälkeen, vaan että tässä odotettaisiin hetki, jotta istukka voisi pumpata vauvalle vielä viimeisetki pisarat verta. Tämä tietysti voi tarkoittaa myös, että en saa vauvaani heti syliini, mutta ehkä kestän sen hetken odottaa.. Mutta muuten haluan vauvani mahollisimman pian syliini, ainakin jos ei mitään akuuttia ole päällä.
Sairaalassa olon ajan toivoisin että pääsisimme yhdessä perheenä perhehuoneeseen. Tai että se onnistuisi edes toisena päivänä, jos aluksi kaikki huoneet ovat täynnä. Olisi ihanaa tutustua pienokaiseen yhdessä mieheni kanssa!
Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluaisin synnytyksen olevan mahollisimman luonnonmukainen, haluaisin käyttää lääkkeellisiä kivunlievityksiä mahdollisimman vähän. Tämä ehkä lähinnä siksi, että en halua näistä aiheutuvan vauvalle mitään haittaa tai vaikutusta vireyteen (jos puudutteita vaikka annetaankin liian myöhään ja lääkejäämät jäävät vauvan kehon käsiteltäviksi), mutta haluan myös tuntea ponnistustarpeen, jotta osaan työskennellä kehoni kanssa yhtäaikaisesti, enkä halua olla sidottuna sänkyyn voimatta juurikaan liikkua. Lisäksi kun tuntuu, että jos otetaan epiduraali, niin sitten tarvitaan oksitosiiniakin vauhdittamaan supistuksia ja tällöin supistuksetkin voivat olla rajumpia.. Noh, nyt kuitenkin h-hetken lähestyessä olen alkanut muuttaa mieltäni asian suhteen, kipu voikin olla niin kovaa, että en selviä ilman lääkitystä tai voi rentoutua lainkaan.. Tällä hetkellä päällimmäisenä on toive että pystyn synnyttämään alakautta ja että kätilön kanssa synkkaa ja hän osaisi ehdottaa minulle sopivia kivunlievityskeinoja oikesiin aikoihin..
En ole koskaan kokenut kovin suurta kipua, joten en aivan tunne omaa kipukynnystäni. Kuvittelisin olevani melko korkealla kipukynnyksellä varustettu ja osittain sen vuoksi ajattelinkin, että lääkkeetön synnytys voisi olla kiva. Todellisuus voi kuitenkin olla toinen ja näkemykseni synnytyskivusta hyvinkin naiivi.
Olen luonteeltani hyvin suunnitelmallinen ja kaikki extempore ideat saavat minulta ensimmäiseksi kieltävän reaktion. Haluan olla varautunut kaikkeen ja tietää tulevasta mahdollisimman paljon, jotta voin suunnitella parhaan mahdollisen tilanteen/reitin/aikataulun/synnytyksen. Noh, synnytystä on loppujen lopuksi aika vaikea suunnitella ja noita yllättäviä tekijöitä voi ilmestyä tyhjästä.. Olenkin tässä parhaani mukaan koittanut suunnitella synnytystäni sellaisella ajatuksella, että tilanteen mukaan mennään ja koitan luottaa kätilöihin sekä omaan kroppaani, ja tarvittaessa muuttaa ajatustani/suunnitelmiani synnytyksen kulusta. Onneksi monista synnytyksen vaiheista on kuitenkin paljon tietoa saatavilla ja näin voin jo etukäteen ottaa asioista selvää ja varautua erilaisiin tilanteisiin jo jossain määrin.
Toiveenani olisi että malttaisin ja kivuiltani voisin olla kotona mahdollisimman pitkään, sillä en halua joutua maleksimaan sairaalassa tunti tai pahimmillaan päivätolkulla. Lisäksi uskoisin voivani rentoutua kotona paljon paremmin kuin sairaalassa. Luulen että omalla kohdallani synnytys juurikin hidastuu siinä vaiheessa kun sairaalaan mennään, varsinkin jos tilanne muutenkin on hyvin alussa.
Kotona ajattelin käyttää hyväkseni lämmintä suihkua ja jumppapalloa sekä ihan vain kuleksimista. Meillä on myös kuumavesipullo mikä voisi tuoda helpotusta kipuun, sitä aijon myös kokeilla. Kosketus on minulle tärkeää ja toivoisinkin että mieheni voisi minua silitellä ja hieroa kotona ollessamme. Uskon myös että leuan rentouttaminen rentouttaa kroppaa, joten koitan muistaa pitää leuan rentona ja vaikka lauleskella jotain matalia ääniä pitääkseni rentoutta yllä. Tarvittaessa olen myös valmis nappaamaan jotain kipulääkkeitä. Tosin ne eivät taida kovin suurta helpotusta tuoda?! Muutaman kerran mielessä on käynyt TENS-laitteen vuokraus, mutta en ainakaan vielä ole tehnyt asialle mitään.. Enkä tiedä kannattaako sellaista enää edes tässä vaiheessa haaveilla saavansa vuokralle tai mitä se edes kustantaisi..
Sairaalassa toivoisin tosiaan että kohdalleni osuvien kätilöiden kanssa yhteistyö sujuisi. Alkuvaiheessa ja niinä lääkkeettöminä keinoina toivoisin, että voisin liikkua mieleni mukaan huoneessa. Toivon että saisin jumppapallon käyttööni, jos siitä olisi jotain iloa ja vaikka keinutuolin ja kaurapussin.. Edelleen toivoisin pääseväni ainakin lämpimään suihkuun, mutta myös amme kiinnostaisi. Sairaalassakin niitä TENS-laitteita taitaa olla jonkin verran käytettävissä, joten sitä voisin kokeilla, ja myös aqua-rakkuloita, vaikka jotkut kyllä sanovat että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.. Jotain musiikkia rentouttamaan ja fiilistä tuomaan taidamme ottaa mukaan, mutta katsotaan miten tätä meinaamme soittaa.. Toivoisin myös että huoneessa voisi olla hämärä valaistus.
Ilokaasua olen valmis kokeilemaan, jos se toimisi. Muista lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista haluaisin kuulla kätilöltä, mutta en halua niissä painostusta. En kuitenkaan halua, että sitten jos jossain vaiheessa haluaisinkin ottaa vaikka epiduraalin, ei sitä enää saisi, joten toivon kätilön kertovan, kun on viimeinen hetki ottaa kyseinen puudute.
Synnytys asennoista sen verran, että en haluaisi synnyttää siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, miksi vaikeuttaa omaa osuuttani ponnistamalla painovoimaa vastaan ja jotta syntyvän vauvan pää ei painaisi kohdunkaulaa tai mikä se osa nyt onkaan, mihin paine tuolloin kohdistuu.. Mielummin synnyttäisin esimerkiksi polviseisonnassa sängyn päätyyn nojaten (en usko että voimani jaksavat seisten synnyttämistä), synnytysjakkaralla tai jopa altaassa, jos tämä on mahdollista. Myös sivuttainen makuuasento olisi parempi kuin tuo perinteinen. Välilihaa saa tukea, jotta se ei repeäisi.
En haluaisi joutua synnyttämään imukupin avustuksella, joten toivottavasti vauva on oikeassa tarjonnassa loppuun asti. En myöskään halua episiotomiaa, jos se suinkin on vältettävissä. Ja tähänkin vissiin voi auttaa nuo muut asennot kuin se perinteinen puoli-istuva. Ainakin toivon että minulta kysytään ensin tästä kyseisestä toimenpiteestä, eikä vain tehdä rutiinilla. Ja sitä mainitsemaani oksitosiinia haluaisin siis myös välttää. Kalvojen puhkaisulta toivon myös välttyväni, kuten muiltakin käynnistyskeinoilta (sanoo jo yliajalle joutunut mama).
Varsinkin ensisynnyttäjillä synnytys voi venähtää pitkäksi. Tällöin ollessani jo tosi väsynyt uskoisin epiduraalin tai muun lääkkeellisen kivunlievityksen auttavan, jotta saisin levättyä. Siitä seuraa vain lisää ongelmia, jos olen väsähtänyt sitten lopullisessa ponnistusvaiheessa, joten piikki pyllyssä tai selässä voisi tuoda juuri riittävästi lepoa tällaisessa vaiheessa. Myös jos huomaan, että en pysty rentoutumaan supistusten aikaan/välillä, eikä synnytyskään tästä johtuen etene voisi olla paikallaan lääkitys, jotta rentoutumisen seurauksena myös avautuminen onnistuu.
Toivoisin, että vauvan napanuoraa ei leikattaisi heti syntymän jälkeen, vaan että tässä odotettaisiin hetki, jotta istukka voisi pumpata vauvalle vielä viimeisetki pisarat verta. Tämä tietysti voi tarkoittaa myös, että en saa vauvaani heti syliini, mutta ehkä kestän sen hetken odottaa.. Mutta muuten haluan vauvani mahollisimman pian syliini, ainakin jos ei mitään akuuttia ole päällä.
Sairaalassa olon ajan toivoisin että pääsisimme yhdessä perheenä perhehuoneeseen. Tai että se onnistuisi edes toisena päivänä, jos aluksi kaikki huoneet ovat täynnä. Olisi ihanaa tutustua pienokaiseen yhdessä mieheni kanssa!
perjantai 5. helmikuuta 2016
Vauvan ensimmäiset vaatteet
Mä pesin yks päivä 6 (kuusi!) koneellista pyykkiä! Suurin osa oli vauvapyykkiä, yks lähinnä lakanoita. Ja toisena päivänä piti vielä jatkaa kahdella koneellisella ja nyt vielä yksi olisi jäljellä + villavaatteet; toisin sanoen siis kaksi.
Lajittelin vaatteita vähän kokojen mukaan. Suurimmat pääsivät vielä laatikkoon odottamaan, mutta pari pienintä kokoa ajattelin jättää esille. Pienimmät esille jäävät vaatteet meillä on varmaan tuota 50-56 sarjaa ja suuremmat sitten 56-60. Näin arvelisin siis.. Esimerkiksi bodyissä suurin osa on kokomerkinnältään 56, mutta ne on selvästi jaettavissa kahteen kokoon..
Saa nyt nähdä minkä kokoinen meidän pikkuinen tulee olemaan, eli tehdäänkö noilla pienimmillä juuri mitään vai onko pitkäänkin käytössä. Fiilis mulla olisi, että vauva on pitkä ja hoikka, mutta katsotaan.. Sairaalaan ajattelin ainakin ottaa lähtövaatteet molemmissa ko'oissa, niin ei tarvitse ihan väärän kokoisissa lähteä liikkeelle.
Mutta siis, meinasin vähän esitellä noita määriä mitä meille on kertynyt.
Bodyt
Pienempää kokoa meillä on 15 pitkähihaista ja 4 lyhythihaista, osa näistä on kietaisumallia ja osassa on käännettävät hihapussukat käsille.
Suurempaa kokoa löytyy 8 pitkähihaista, 4 lyhythihaista ja 3 sellaista haalarimallia (lyhythihaisia). Näissä on myös sekä noita kietaisuversioita että pujotettavia.
Toivottavasti nuo pienemmät mahtuisivat jonkun aikaa vauvelille, ettei jäisi täysin käyttämättä, niitä kun on kertynyt melko paljon.
Potkuhousut
Pienempiä kokopotkareita on kertynyt 6 ja puolipotkareita 5 kpl. Uskoisin että molempia versioita tulee käytettyä, mutta saa nähdä osoittautuuko jommat kummat käytössä kätevämmiksi. Näistä suurin osa on terällistä mallia, eli niiden kanssa ei tarvita sukkia, jotka ilmeisesti kuitenkin häviäisivät jaloista alta aikayksikön. Ja kokoversioista suurimmassa osassa taitaa olla nepparit haaroissa.
Potkuhousuissa jaon koot kolmeen, sillä muutama (3kpl) jäi jotenkin tähän välimaastoon, ne olivat kaikki puolipotkareita.
Suurempia koko- ja puolipotkareita on molempia 5 kpl.
Housut
Jaottelin tähän erikseen housut, eli sellaiset vaatekappaleet, jotka ovat kuin puolipotkareita, mutta ilman teriä.
Pienempää kokoa näitä löytyy 4 ja suurempaa kokoa 4 kappaletta.
Yöpuvut/haalarit/potkupuvut
Näitä olen ajatellut käyttäväni lähinnä yöpukuina, tosin vaikuttavat niin helpoilta pukea, että voisin ehkä käyttää myös päivävaatteina.
Pienempää kokoa näitä yöpukuhaalareita meiltä löytyy 7 kappaletta. Suurempia 6 kpl. Näitä löytyy sekä napillisia että vetskarillisia, osan saa myös haaroista auki. Ja lähes kaikki taitavat olla jalkaterällisiä versioita, jossain muistaakseni myös käsille on omat käännettävät terät.
Lisäksi meiltä löytyy näitä haalareita myös muutama paksumpana versiona, joita ajattelin päiväkäyttöön. Tai mahdollisesti myös yöksi, jos on jostain syystä tavallista kylmempää. Paksumpia versioita on pienemmässä koossa 1 ja suuremmassa koossa 3 kappaletta.
Paidat
Nämä ovat kaikki vähän paksumpia pitkähihaisia paitoja. Näitä ei varmaan tule käytettyä niin paljon, mutta meillä ainakin on aika viileää näin talvella, joten ompa jotain vähän lämpimämpää sitten mitä pukea vielä lisäksi.
Pienempää kokoa on 5, välikokoa 1 ja suurempaa kokoa 3.
Paitsi onhan meillä suurempaa kokoa yksi tavallinen t-paitakin.
Mekot
Mekkoja meillä on näissä pienimmissä ko'oissa vain muutama, koska en usko että niillä on ihan hirveästi käyttöä.
Pienempää kokoa mekkoja löytyy 3 ja suurempaa 3 kappaletta.
Tämä nimenomainen mekko on vauvan tädin vanha mekko. Rakastan kun vaatteilla tai esineillä on tarina takanaan!
Lisäksi meillä on yhdet sukkahousut (äp), aika monet sukat ja tumput, paljon pipoja ja pari kypärämyssyä lämmittämään pienen vauvan päätä, toukkapussi (toimii vähän kapalon tavoin, mutta on kuin iso villasukka, mihin vauva pujotetaan), melko paksu unipussi, villasukkia muutamat ja yhdet villaiset ja toiset lampaannahkaiset tohvelit, talviulkohaalari ja keväisempi haalari, toppatöppöset ja rukkaset..
Uutena olemme ostaneet vain yhden bodyn omalla tekstillä ja sekin on vähän isompaa kokoa. Suurin osa vaatteista on saatu kavereilta ja äitiyspakkauksesta (jotka tosin suurin osa on vielä aivan liian isoja, eikä siis mainittuna tässä) ja osa ostettu kirpputorilta.
Vielä pitäisi miettiä mitkä vaatteet otettaisiin mukaan synnärille. Ainakin paksummaksi vaatteeksi otetaan aivan ihastuttava nallepuku!
Lajittelin vaatteita vähän kokojen mukaan. Suurimmat pääsivät vielä laatikkoon odottamaan, mutta pari pienintä kokoa ajattelin jättää esille. Pienimmät esille jäävät vaatteet meillä on varmaan tuota 50-56 sarjaa ja suuremmat sitten 56-60. Näin arvelisin siis.. Esimerkiksi bodyissä suurin osa on kokomerkinnältään 56, mutta ne on selvästi jaettavissa kahteen kokoon..
Saa nyt nähdä minkä kokoinen meidän pikkuinen tulee olemaan, eli tehdäänkö noilla pienimmillä juuri mitään vai onko pitkäänkin käytössä. Fiilis mulla olisi, että vauva on pitkä ja hoikka, mutta katsotaan.. Sairaalaan ajattelin ainakin ottaa lähtövaatteet molemmissa ko'oissa, niin ei tarvitse ihan väärän kokoisissa lähteä liikkeelle.
Mutta siis, meinasin vähän esitellä noita määriä mitä meille on kertynyt.
Bodyt
Pienempää kokoa meillä on 15 pitkähihaista ja 4 lyhythihaista, osa näistä on kietaisumallia ja osassa on käännettävät hihapussukat käsille.
Suurempaa kokoa löytyy 8 pitkähihaista, 4 lyhythihaista ja 3 sellaista haalarimallia (lyhythihaisia). Näissä on myös sekä noita kietaisuversioita että pujotettavia.
Toivottavasti nuo pienemmät mahtuisivat jonkun aikaa vauvelille, ettei jäisi täysin käyttämättä, niitä kun on kertynyt melko paljon.
Potkuhousut
Pienempiä kokopotkareita on kertynyt 6 ja puolipotkareita 5 kpl. Uskoisin että molempia versioita tulee käytettyä, mutta saa nähdä osoittautuuko jommat kummat käytössä kätevämmiksi. Näistä suurin osa on terällistä mallia, eli niiden kanssa ei tarvita sukkia, jotka ilmeisesti kuitenkin häviäisivät jaloista alta aikayksikön. Ja kokoversioista suurimmassa osassa taitaa olla nepparit haaroissa.
Potkuhousuissa jaon koot kolmeen, sillä muutama (3kpl) jäi jotenkin tähän välimaastoon, ne olivat kaikki puolipotkareita.
Suurempia koko- ja puolipotkareita on molempia 5 kpl.
Housut
Jaottelin tähän erikseen housut, eli sellaiset vaatekappaleet, jotka ovat kuin puolipotkareita, mutta ilman teriä.
Pienempää kokoa näitä löytyy 4 ja suurempaa kokoa 4 kappaletta.
Yöpuvut/haalarit/potkupuvut
Näitä olen ajatellut käyttäväni lähinnä yöpukuina, tosin vaikuttavat niin helpoilta pukea, että voisin ehkä käyttää myös päivävaatteina.
Pienempää kokoa näitä yöpukuhaalareita meiltä löytyy 7 kappaletta. Suurempia 6 kpl. Näitä löytyy sekä napillisia että vetskarillisia, osan saa myös haaroista auki. Ja lähes kaikki taitavat olla jalkaterällisiä versioita, jossain muistaakseni myös käsille on omat käännettävät terät.
Lisäksi meiltä löytyy näitä haalareita myös muutama paksumpana versiona, joita ajattelin päiväkäyttöön. Tai mahdollisesti myös yöksi, jos on jostain syystä tavallista kylmempää. Paksumpia versioita on pienemmässä koossa 1 ja suuremmassa koossa 3 kappaletta.
Paidat
Nämä ovat kaikki vähän paksumpia pitkähihaisia paitoja. Näitä ei varmaan tule käytettyä niin paljon, mutta meillä ainakin on aika viileää näin talvella, joten ompa jotain vähän lämpimämpää sitten mitä pukea vielä lisäksi.
Pienempää kokoa on 5, välikokoa 1 ja suurempaa kokoa 3.
Paitsi onhan meillä suurempaa kokoa yksi tavallinen t-paitakin.
Mekot
Mekkoja meillä on näissä pienimmissä ko'oissa vain muutama, koska en usko että niillä on ihan hirveästi käyttöä.
Pienempää kokoa mekkoja löytyy 3 ja suurempaa 3 kappaletta.
Tämä nimenomainen mekko on vauvan tädin vanha mekko. Rakastan kun vaatteilla tai esineillä on tarina takanaan!
Lisäksi meillä on yhdet sukkahousut (äp), aika monet sukat ja tumput, paljon pipoja ja pari kypärämyssyä lämmittämään pienen vauvan päätä, toukkapussi (toimii vähän kapalon tavoin, mutta on kuin iso villasukka, mihin vauva pujotetaan), melko paksu unipussi, villasukkia muutamat ja yhdet villaiset ja toiset lampaannahkaiset tohvelit, talviulkohaalari ja keväisempi haalari, toppatöppöset ja rukkaset..
Uutena olemme ostaneet vain yhden bodyn omalla tekstillä ja sekin on vähän isompaa kokoa. Suurin osa vaatteista on saatu kavereilta ja äitiyspakkauksesta (jotka tosin suurin osa on vielä aivan liian isoja, eikä siis mainittuna tässä) ja osa ostettu kirpputorilta.
Vielä pitäisi miettiä mitkä vaatteet otettaisiin mukaan synnärille. Ainakin paksummaksi vaatteeksi otetaan aivan ihastuttava nallepuku!
tiistai 2. helmikuuta 2016
Oma koti
Meillä on tässä vauvan tulon lisäksi toinenkin aika iso asia menossa. Nimittäin ollaan ostamassa omaa kotia! Itse asiassa tänään lasketulle päivälle saatiin sovittua lainan virallinen ottaminen ja asunnon osto! Ei mitenkään veitsenterällä liikuskella! :D mutta pitäähän sitä elämässä olla vähän jännitystä. Ja sanottakoon, että kaikki osapuolet tietävät tämän nykyisen tilanteen, eikä kauppojen teon siirto olisi mitenkään mahdotonta kuitenkaan.
Näin kirjoitin alustavasti blogiin siinä vaiheessa kun vielä mietittiin että halutaanko nyt varmasti kyseinen asunto:
"Me ollaan katseltu uutta kotia nyt alkuvuodesta lähtien. Tänä vuonna elokuun loppuun mennessä pitää muuttaa tästä nykyisestä pois, ja ajateltiin, että joskus tuossa keväällä voisi olla hyvä aika muutolle. Eli ei tässä mikään kiire olisi. Jotenkin eksyttiin kuitenkin nyt heti katselemaan asuntoja ja sattui aika sopiva yksilö osumaan kohdalle.. Vielä tilanne on ihan auki, mutta ollaan kyllä jo kuviteltu itsemme asumassa kyseisessä rivitalokolmiossa."
No asiat sitten etenivätkin melko rivakasti ja tarjouksen tekemisestä meni alle kaksi tuntia, kun myyjä hyväksyi tarjouksen. Nyt voi sitten ihan rauhassa kuvitella itsensä asumaan uudessa kodissa.
Ollaan pitkään ajateltu miehen kanssa, että kunhan valmistutaan ja joudutaan tästä nykyisestä opiskelijakämpästä lähtemään, niin kannattaisi heti siirtyä omaan. Varsinkin näillä pääkaupunkiseudun vuokrahinnoilla maksetaan mielummin omaa pois kuin vuokraa "hukkaan". Tietysti tämä oli se optimi tilanne ja työkuviot ja muut vaikuttaa paljon, eikä omaan muutto ollut mikään pakkopakko juttu. Kun kuitenkin kävi sitten vielä niin hyvin, että saatiin molemman vakituiset oman alan paikat tässä puolen vuoden sisällä, niin selkeni sekin missä huudeilla tulisimme pyörimään. Ja tietysti ilman näitä jo lainan saaminen olisi hankalampaa.
Muutto on onneksi vasta joskus myöhemmin keväällä ja kunhan saadaan nuo kauppakirjat tehtyä, niin sitten voidaan taas keskittyä vauvajuttuihin kokonaisvaltaisemmin. Ennen muuttoa meinasimme myös tehdä jotain pintaremonttia asunnossa, se kun olisi niin paljon helpompaa kun tavarat ei olisi tiellä.
Luulen että miehelle tämmöinen asunnon ostoon liittyvä selvittely ja muu on ollut valmistautumista myös vauvan tuloon. Onhan isä se, jolla vastuu perheestä tulee varmasti voimakkaammin esille, hänen tulee huolehtia äidistä ja uudesta tulokkaasrta, kun taas äidille vauvasta huolehtiminen tulee luonnollisemmin. Asunto jutut vielä kun on varmasti vähän konkreettisempia ja selkeämpiä kokonaisuuksia. Lainan selvittelyyn on ehkäpä helpompi tarttua kuin uuden vauvan tuloon, se kun on edelleenkin vähän abstraktia enkä oikein itsekään tiedä mitä odottaa.
Tässä on nyt sitten aika monta rautaa tulessa. Ei ehkä ole ihan paras tämmöinen laskettu aika/pieni vauva + asunnon osto + remontti + muutto kombo, mutta tässä nyt ollaan. Ja toisaalta tämä tuntuu juuri oikealta ajalta!
Näin kirjoitin alustavasti blogiin siinä vaiheessa kun vielä mietittiin että halutaanko nyt varmasti kyseinen asunto:
"Me ollaan katseltu uutta kotia nyt alkuvuodesta lähtien. Tänä vuonna elokuun loppuun mennessä pitää muuttaa tästä nykyisestä pois, ja ajateltiin, että joskus tuossa keväällä voisi olla hyvä aika muutolle. Eli ei tässä mikään kiire olisi. Jotenkin eksyttiin kuitenkin nyt heti katselemaan asuntoja ja sattui aika sopiva yksilö osumaan kohdalle.. Vielä tilanne on ihan auki, mutta ollaan kyllä jo kuviteltu itsemme asumassa kyseisessä rivitalokolmiossa."
No asiat sitten etenivätkin melko rivakasti ja tarjouksen tekemisestä meni alle kaksi tuntia, kun myyjä hyväksyi tarjouksen. Nyt voi sitten ihan rauhassa kuvitella itsensä asumaan uudessa kodissa.
Ollaan pitkään ajateltu miehen kanssa, että kunhan valmistutaan ja joudutaan tästä nykyisestä opiskelijakämpästä lähtemään, niin kannattaisi heti siirtyä omaan. Varsinkin näillä pääkaupunkiseudun vuokrahinnoilla maksetaan mielummin omaa pois kuin vuokraa "hukkaan". Tietysti tämä oli se optimi tilanne ja työkuviot ja muut vaikuttaa paljon, eikä omaan muutto ollut mikään pakkopakko juttu. Kun kuitenkin kävi sitten vielä niin hyvin, että saatiin molemman vakituiset oman alan paikat tässä puolen vuoden sisällä, niin selkeni sekin missä huudeilla tulisimme pyörimään. Ja tietysti ilman näitä jo lainan saaminen olisi hankalampaa.
Muutto on onneksi vasta joskus myöhemmin keväällä ja kunhan saadaan nuo kauppakirjat tehtyä, niin sitten voidaan taas keskittyä vauvajuttuihin kokonaisvaltaisemmin. Ennen muuttoa meinasimme myös tehdä jotain pintaremonttia asunnossa, se kun olisi niin paljon helpompaa kun tavarat ei olisi tiellä.
Luulen että miehelle tämmöinen asunnon ostoon liittyvä selvittely ja muu on ollut valmistautumista myös vauvan tuloon. Onhan isä se, jolla vastuu perheestä tulee varmasti voimakkaammin esille, hänen tulee huolehtia äidistä ja uudesta tulokkaasrta, kun taas äidille vauvasta huolehtiminen tulee luonnollisemmin. Asunto jutut vielä kun on varmasti vähän konkreettisempia ja selkeämpiä kokonaisuuksia. Lainan selvittelyyn on ehkäpä helpompi tarttua kuin uuden vauvan tuloon, se kun on edelleenkin vähän abstraktia enkä oikein itsekään tiedä mitä odottaa.
Tässä on nyt sitten aika monta rautaa tulessa. Ei ehkä ole ihan paras tämmöinen laskettu aika/pieni vauva + asunnon osto + remontti + muutto kombo, mutta tässä nyt ollaan. Ja toisaalta tämä tuntuu juuri oikealta ajalta!
maanantai 1. helmikuuta 2016
Tässä kuussa tapahtuu
Tässä kuussa meidän vauva syntyy! Mutta ei sitä silti osaa jotenkin ajatella tai siis tajuta. Mutta aika pian tapahtuu.
Mulla on ollut tähän asti sellainen olo, että ei nyt vielä.. Että varmasti menee lasketusta ajasta reilusti yli. Ainakin jotain viikon verran. Toisaalta tämä on ollut hyvä, sillä LA on huomenna (!!) mutta ei mulla oo vielä mikään hinku päästä tästä vatsasta eroon tai synnyttämään. Tietysti tämä vatsan pienuus ja oma oireettomuus varmasti vaikuttavat myös tähän.. Tosin nyt alan odottamaan synnytystä siinä mielessä että haluaisin jo päästä näkemään tämän meidän pikkuisen.
Mutta siis tämä on ollut tähän asti. Eilen sen sijaan oli vähän erilainen fiilis (tosin tänään on taas melkein samanlainen olo kuin aiemmin). Nimittäin olin tosi poikki, siis siinä mielessä että tuntui ettei happi kulje ja jos vähänkin kumarruin, niin joko vauva alkoi liikuskelemaan tai jotain harjoitussupistuksia tuli. Silloin alkoi vähän tuntumaankin siltä, että no ehkä vauveli tästä kohta puoliin jo päättääkin tulla. Ja olo oli myös sellainen, että eihän tässä montaa päivää tämmöisillä fiiliksillä jaksa. Kaikki mitä koitin tehdä vei hirmuisesti aikaa ja varsinkin tuo kumartuminen tai asioiden nostaminen oli erittäin työlästä ja sai puuskuttamaan. Myös jo pelkkä seisominen väsytti. Viime yö oli myös aika hankala. Alavatsassa tuntui lähes koko yön sellaista kevyttä menkkamaista jomotusta ja kääntyminen oli tavallista hankalampaa. Sain onneksi aamuyöstä kuitenkin nukuttua ihan ok:sti.
Olen kyllä siinä mielessä onnekas, että tällaisia tuntemuksia on tullut vasta nyt. Jotkut kun kärsivät kaikenlaisita vaivoista jo monia viikkoja ennen LA:ta. Ehkä myös kun oma olo on ollut hyvä, ei synnytystä ole osannut kaivatakaan vielä.
Noita harjoitussupistuksia mulla on kyllä jo tullut aiemminkin. Tosin ne ei ole olleet yhtään kipeitä, kun eilen osa alkoi tuntua vähän ikäviltä.. Aluksi en edes tajunnut että harjoitussupistuksista on kyse, mutta myöhemmin osasin yhdistää sen vatsan kovettumisen supistuksiin. Ensimmäiset muistan jo jostain joulun tienoilta tai vähän ennen.
Kaikki kriittinen alkaa vauvan tuloa varten olla kunnossa. Tosin huomenna vielä on sellainen meno, mitä en mielelläni peruuttaisi.. Ja pinnasängyn maalaus on vielä kesken, mutta ajateltiin joka tapauksessa vauvaa nukuttaa aluksi tuossa äitiyspakkauksen laatikossa jos hän ei eksy perhepetiin.. Lisäksi mulla on muutamia käsityöideoita vielä tekemättä ja aloittamatta, kuten leikkimatto, vaunuverho, pinnasängyn "prinsessaverho".. Mutta nämä nyt ei ole mitään kriittisiä juttuja, niin ei paniikkia.. En myöskään ole pakannut vielä sairaalakassiakaan.. Jotkuthan tämän pakkaa jo viikkoja ennen LA:ta, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi, ja kun ei tuntemuksetkaan ole olleet mitään siihen suuntaan, niin ei ole tullut tarvetta.. Nyt olen kyllä jo katsellut mitä muut ovat pakanneet ja mitkä jutut on ollut tarpeellisia, ja tehnyt listaa mitä haluan ottaa. Jonkun verran juttuja on jo kasattuna pöydällekin, mutta kassiin asti ei ole päätynyt vielä mitään.
Masukuviakin otettiin viime viikonloppuna kun oli vielä vähän pakkasta ja lunta. Ne on vielä käsittelemättä, mutta tuntuu että niistä tulee kivoja muistoja!
Pientä siivousintoa alkaa olla, mutta en uskalla tänään tehdä mitään kovin rankkaa, jotta huominen meno vielä onnistuu. Sen jälkeen vauveli saa tulla koska haluaa :)
Mulla on ollut tähän asti sellainen olo, että ei nyt vielä.. Että varmasti menee lasketusta ajasta reilusti yli. Ainakin jotain viikon verran. Toisaalta tämä on ollut hyvä, sillä LA on huomenna (!!) mutta ei mulla oo vielä mikään hinku päästä tästä vatsasta eroon tai synnyttämään. Tietysti tämä vatsan pienuus ja oma oireettomuus varmasti vaikuttavat myös tähän.. Tosin nyt alan odottamaan synnytystä siinä mielessä että haluaisin jo päästä näkemään tämän meidän pikkuisen.
Mutta siis tämä on ollut tähän asti. Eilen sen sijaan oli vähän erilainen fiilis (tosin tänään on taas melkein samanlainen olo kuin aiemmin). Nimittäin olin tosi poikki, siis siinä mielessä että tuntui ettei happi kulje ja jos vähänkin kumarruin, niin joko vauva alkoi liikuskelemaan tai jotain harjoitussupistuksia tuli. Silloin alkoi vähän tuntumaankin siltä, että no ehkä vauveli tästä kohta puoliin jo päättääkin tulla. Ja olo oli myös sellainen, että eihän tässä montaa päivää tämmöisillä fiiliksillä jaksa. Kaikki mitä koitin tehdä vei hirmuisesti aikaa ja varsinkin tuo kumartuminen tai asioiden nostaminen oli erittäin työlästä ja sai puuskuttamaan. Myös jo pelkkä seisominen väsytti. Viime yö oli myös aika hankala. Alavatsassa tuntui lähes koko yön sellaista kevyttä menkkamaista jomotusta ja kääntyminen oli tavallista hankalampaa. Sain onneksi aamuyöstä kuitenkin nukuttua ihan ok:sti.
Olen kyllä siinä mielessä onnekas, että tällaisia tuntemuksia on tullut vasta nyt. Jotkut kun kärsivät kaikenlaisita vaivoista jo monia viikkoja ennen LA:ta. Ehkä myös kun oma olo on ollut hyvä, ei synnytystä ole osannut kaivatakaan vielä.
Noita harjoitussupistuksia mulla on kyllä jo tullut aiemminkin. Tosin ne ei ole olleet yhtään kipeitä, kun eilen osa alkoi tuntua vähän ikäviltä.. Aluksi en edes tajunnut että harjoitussupistuksista on kyse, mutta myöhemmin osasin yhdistää sen vatsan kovettumisen supistuksiin. Ensimmäiset muistan jo jostain joulun tienoilta tai vähän ennen.
Kaikki kriittinen alkaa vauvan tuloa varten olla kunnossa. Tosin huomenna vielä on sellainen meno, mitä en mielelläni peruuttaisi.. Ja pinnasängyn maalaus on vielä kesken, mutta ajateltiin joka tapauksessa vauvaa nukuttaa aluksi tuossa äitiyspakkauksen laatikossa jos hän ei eksy perhepetiin.. Lisäksi mulla on muutamia käsityöideoita vielä tekemättä ja aloittamatta, kuten leikkimatto, vaunuverho, pinnasängyn "prinsessaverho".. Mutta nämä nyt ei ole mitään kriittisiä juttuja, niin ei paniikkia.. En myöskään ole pakannut vielä sairaalakassiakaan.. Jotkuthan tämän pakkaa jo viikkoja ennen LA:ta, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi, ja kun ei tuntemuksetkaan ole olleet mitään siihen suuntaan, niin ei ole tullut tarvetta.. Nyt olen kyllä jo katsellut mitä muut ovat pakanneet ja mitkä jutut on ollut tarpeellisia, ja tehnyt listaa mitä haluan ottaa. Jonkun verran juttuja on jo kasattuna pöydällekin, mutta kassiin asti ei ole päätynyt vielä mitään.
Masukuviakin otettiin viime viikonloppuna kun oli vielä vähän pakkasta ja lunta. Ne on vielä käsittelemättä, mutta tuntuu että niistä tulee kivoja muistoja!
Pientä siivousintoa alkaa olla, mutta en uskalla tänään tehdä mitään kovin rankkaa, jotta huominen meno vielä onnistuu. Sen jälkeen vauveli saa tulla koska haluaa :)
torstai 7. tammikuuta 2016
Hankinnat (vk37)
Tässä vielä blogitekstinkin muodossa tuo tämän hetkinen hankintavälilehti. Näin näen itsekin missä vaiheessa hankinnat olivat näillä viikoilla. Vaatteet tästä vielä puuttuvat:
Vihreällä on merkattu jo hankitut tarvikkeet ja mustalla vielä hankintalistalla olevat jutut.
Vauvalle:
- Yhdistelmävaunut: Brio Happyt käytettynä, mutta lähes käyttämättömät, takuutakin vielä jäljellä
- Vaunuihin sadesuoja
- Hoitolaukku: ei mikään perinteinen, haluan sellaisen, jota kehtaisin myöhemmin käyttää ihan itsekin
- Vaunuverho: itse meinasin tehdä
- Verkkopussukka vaunuihin: aisaan kiinnitettävä lisätavarapussukka
- Turvakaukalo: Maxi-Cosi CabrioFix
- Turvakaukalon telakka autoon
- Kaukalon adapteri vaunuihin: Näitä ei enää valmisteta, joten käytettynä täytyisi löytää (olisiko kenelläkään ylimääräisenä kaapissa?) -ei välttämätön
- Pinnasänky: perintökalu, brion joku perus. Vielä matkalla uuteen kotiinsa. Aluksi meinattiin käyttää myös äitiyspakkausta sänkynä.
- Reunapehmuste -käytettynä ostettu kaverilta
- Patja: en ole varma onko sängyn mukana vai pitääkö vielä hommata
- Peitto: äp:n mukana
- Lakanat: äp:n mukaan yhdet, kaverilta ostin toiset
- Patjan suojus: äp:n mukana yksi, toisen voisi vielä hankkia
- Pinniksen prinsessaverhoteline -käytettynä ostettu kaverilta
- Prinsessaverho: itse meinasin tehdä
- Unipesä: kavereilta lainassa
- Itkuhälytin: meinaan ensin kokeilla pientä videokameraversiota (joka ei siis oikeasti ole tarkoitettu itkuhälyttimeksi) jos tämä ei toimi, niin sitten hommataan joku oikea.
- Unilelu: joku oma vanhani, niitä on niin paljon..
- Sitteri: saadaan kavereilta lainaan
- Kantoliina: sain käytettynä trikoisen, katsotaan miten vauva tässä haluaa olla ja ostetaan ehkä myöhemmin reppu
- Leikkimatto: itse meinasin vielä tehdä kun en halua meille sellaista ylivärikästä perusmattoa
- Lelukaari: ikeasta hommattu puinen tämä vaatii vielä vähän valkoista maalia pintaan ja ehkä roikkuvien lelujen vaihtoa..
- Viltti: siskoni neuloma
- Leluja: Näillä ei kyllä ole kiire.. Haluaisin kuitenkin Sophie ciraffen jonkun kivan purulelun
äp:n viilentävä purulelu
- Soittopeli: jokin kivalla melodialla oleva voisi olla kiva, ei välttämätön..
- Syöttötuoli: tällä ei ole kiire, mutta tätini haluaa ostaa tripptrapin.
- Amme: ihan perus amme prismasta
- Kylvetystuki: tämä vielä vähän harkinnan alla tarvitaanko oikeasti..
- Kylpylämpömittari: äp
- Kylpypyyhe: äp:n mukana yksi, ehkä toisen voisi vielä hankkia tai sitten käytetään omia
- Kynsisakset: äp
- Vaipanvaihtoalusta pesukoneen päälle: perus muovinen
- Harsoja: äp:n mukana taisi tulla yksi, muutamia sain kavereilta ja aika monta äidiltä
-Niistäjä: toistaiseksi jätettiin hommaamatta, käytetään suolasuihketta ja tarvittaessa hommataan myöhemmin
- Tutteja: pari pientä hommattu, näitä saa nopeasti lisää jos tulee tarve
- Tuttketju: äitini osti pari
- Pehmeä hiusharja: äp
- Kuumemittari: äp
- Pyykinpesuaine: hajustamaton
- Vaippoja: ihan pieniä kertiksiä vaippakakun muodossa, katsotaan sitten myöhemmin mitä kokoa ostetaan lisää. Joitain isompia kestoja, näitä pitäisi katsella vielä lisää
- Ihorasvaa: Natusan hajustamatonta vauvan perusvoidetta löytyy, myös bebanthenia
- Puhdistusliinoja
- Vanupuikkoja: näitä löytyy kyllä kotoa, myöhemmin voidaan ostaa niitä vauvaversioita jos näyttää tarpeelliselta
- D-vitamiini: tätä vissiin saa sitten neuvolasta, mutta mukana myös maitohappobakuissa
- Maitohappobakteeri: Rela drops, jossa mukana myös D-vitamiinia
- Suolatippoja --> ostinkin suositeltua Physiomer Baby suolasuihketta, joka ilmeisesti on helpompi käyttää ja saada leviämään limakalvoille, tämä on vissiin lähinnä ennaltaehkäisevä. Samalla jäi NenäFriida ostamatta, ajattelin hakea myöhemmin jos tarve sitten oikeasti on.
- Vauvakirja
- Rintapumppu?
- Tuttipulloja?
Äidille:
- Imetystyyny: itsetehty (tai no yhdessä siskon kanssa :)) tämän kanssa olen nukkunut jo raskausaikana, ilman en ole edes yökylään lähtenyt vaikka tämä viekin yhden kassin itsessään.. Ajattelin käyttäväni myös imetyksen apuna.
- Liivinsuojat: kestoversioita ostin muutamat, äp:n mukana yhdet kestot
- Maidonkerääjä: kaverilta saatu
- Rintakumi: kaverilta saatu
- Lansinoh-voide: mamilan lanoliini tuli äp:n mukana
- Imetysliivit: pari hommattu jo valmiiksi, käyn sitten hommaamassa lisää kun tiedän tarkemmin mitä haluan
- Imetyspaidat: yhden ostin kaverilta, lisää pitäisi vielä hankkia
- kaurapussi: rintoja lämmittämään
- Imetysteetä:
Vihreällä on merkattu jo hankitut tarvikkeet ja mustalla vielä hankintalistalla olevat jutut.
Vauvalle:
- Yhdistelmävaunut: Brio Happyt käytettynä, mutta lähes käyttämättömät, takuutakin vielä jäljellä
- Vaunuihin sadesuoja
- Hoitolaukku: ei mikään perinteinen, haluan sellaisen, jota kehtaisin myöhemmin käyttää ihan itsekin
- Vaunuverho: itse meinasin tehdä
- Verkkopussukka vaunuihin: aisaan kiinnitettävä lisätavarapussukka
- Turvakaukalo: Maxi-Cosi CabrioFix
- Turvakaukalon telakka autoon
- Kaukalon adapteri vaunuihin: Näitä ei enää valmisteta, joten käytettynä täytyisi löytää (olisiko kenelläkään ylimääräisenä kaapissa?) -ei välttämätön
- Pinnasänky: perintökalu, brion joku perus. Vielä matkalla uuteen kotiinsa. Aluksi meinattiin käyttää myös äitiyspakkausta sänkynä.
- Reunapehmuste -käytettynä ostettu kaverilta
- Patja: en ole varma onko sängyn mukana vai pitääkö vielä hommata
- Peitto: äp:n mukana
- Lakanat: äp:n mukaan yhdet, kaverilta ostin toiset
- Patjan suojus: äp:n mukana yksi, toisen voisi vielä hankkia
- Pinniksen prinsessaverhoteline -käytettynä ostettu kaverilta
- Prinsessaverho: itse meinasin tehdä
- Unipesä: kavereilta lainassa
- Itkuhälytin: meinaan ensin kokeilla pientä videokameraversiota (joka ei siis oikeasti ole tarkoitettu itkuhälyttimeksi) jos tämä ei toimi, niin sitten hommataan joku oikea.
- Unilelu: joku oma vanhani, niitä on niin paljon..
- Sitteri: saadaan kavereilta lainaan
- Kantoliina: sain käytettynä trikoisen, katsotaan miten vauva tässä haluaa olla ja ostetaan ehkä myöhemmin reppu
- Leikkimatto: itse meinasin vielä tehdä kun en halua meille sellaista ylivärikästä perusmattoa
- Lelukaari: ikeasta hommattu puinen tämä vaatii vielä vähän valkoista maalia pintaan ja ehkä roikkuvien lelujen vaihtoa..
- Viltti: siskoni neuloma
- Leluja: Näillä ei kyllä ole kiire.. Haluaisin kuitenkin Sophie ciraffen jonkun kivan purulelun
äp:n viilentävä purulelu
- Soittopeli: jokin kivalla melodialla oleva voisi olla kiva, ei välttämätön..
- Syöttötuoli: tällä ei ole kiire, mutta tätini haluaa ostaa tripptrapin.
- Amme: ihan perus amme prismasta
- Kylvetystuki: tämä vielä vähän harkinnan alla tarvitaanko oikeasti..
- Kylpylämpömittari: äp
- Kylpypyyhe: äp:n mukana yksi, ehkä toisen voisi vielä hankkia tai sitten käytetään omia
- Kynsisakset: äp
- Vaipanvaihtoalusta pesukoneen päälle: perus muovinen
- Harsoja: äp:n mukana taisi tulla yksi, muutamia sain kavereilta ja aika monta äidiltä
-
- Tutteja: pari pientä hommattu, näitä saa nopeasti lisää jos tulee tarve
- Tuttketju: äitini osti pari
- Pehmeä hiusharja: äp
- Kuumemittari: äp
- Pyykinpesuaine: hajustamaton
- Vaippoja: ihan pieniä kertiksiä vaippakakun muodossa, katsotaan sitten myöhemmin mitä kokoa ostetaan lisää. Joitain isompia kestoja, näitä pitäisi katsella vielä lisää
- Ihorasvaa: Natusan hajustamatonta vauvan perusvoidetta löytyy, myös bebanthenia
- Puhdistusliinoja
- Vanupuikkoja: näitä löytyy kyllä kotoa, myöhemmin voidaan ostaa niitä vauvaversioita jos näyttää tarpeelliselta
- D-vitamiini: tätä vissiin saa sitten neuvolasta, mutta mukana myös maitohappobakuissa
- Maitohappobakteeri: Rela drops, jossa mukana myös D-vitamiinia
- Suolatippoja --> ostinkin suositeltua Physiomer Baby suolasuihketta, joka ilmeisesti on helpompi käyttää ja saada leviämään limakalvoille, tämä on vissiin lähinnä ennaltaehkäisevä. Samalla jäi NenäFriida ostamatta, ajattelin hakea myöhemmin jos tarve sitten oikeasti on.
- Vauvakirja
- Rintapumppu?
- Tuttipulloja?
Äidille:
- Imetystyyny: itsetehty (tai no yhdessä siskon kanssa :)) tämän kanssa olen nukkunut jo raskausaikana, ilman en ole edes yökylään lähtenyt vaikka tämä viekin yhden kassin itsessään.. Ajattelin käyttäväni myös imetyksen apuna.
- Liivinsuojat: kestoversioita ostin muutamat, äp:n mukana yhdet kestot
- Maidonkerääjä: kaverilta saatu
- Rintakumi: kaverilta saatu
- Lansinoh-voide: mamilan lanoliini tuli äp:n mukana
- Imetysliivit: pari hommattu jo valmiiksi, käyn sitten hommaamassa lisää kun tiedän tarkemmin mitä haluan
- Imetyspaidat: yhden ostin kaverilta, lisää pitäisi vielä hankkia
- kaurapussi: rintoja lämmittämään
- Imetysteetä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)