Rauhallisin mielin

Mulla on tällä hetkellä rauha raskautumisen suhteen. Vielä elättelen toiveita, että tällä kierrolla voisi tapahtua, ja toivon että vaikkei tapahtuisikaan, niin rauha säilyisi.

Itseasiassa vähän tässä jo mietin, että viikonloppuna voisi testailla, vaikka se onkin hieman aikaista. Sitten muistin että jo ennen yrittämistä ihmettelin, miksi ihmiset haluaa testata ennen kuin menkat on edes alkanut, kun ei ne testit silloin edes ole niin luotettavia, ja siitähän sen luulisi sitten tietävän, kun menkat ei alakaan. Niin mitä sitä turhaan etukäteen testata. Ja päätin, etten itse ainakaan siihen ryhdy.
Niin no, nyt tiedän. Kun olisihan se kiva tietää jo nyt. Ei tarvitsisi odottaa, eikä tehdä testiä arki aamuna, sillä mitähän sellaisesta päivästäkin töissä tulisi?! No kuitenkin päätin pysyä päätöksessäni, hieman mieheni avustuksella, ja odotan nyt ainakin siihen menkkojen "alkamis" päivään. Josko ne menkat sieltä vielä alkavatkin.

Tähän samaan syssyyn pitää tarttua vähän ikävämpään asiaan. Mulla on pari tuttua, jotka kärsii lapsettomuudesta. Tai itseasiassa enemmänkin kuin vain tuttuja.. Eikä sitä tunnetta ja tilannetta varmaan voi oikein ymmärtää ennen kuin itse joutuu sen kokemaan. Koitan kuitenkin olla rohkaisevana kuuntelijana. Mutta samalla ei sitä lapsettomuutta osaa omalle kohdalleen odottaa. Kyllähän sitä tietää, että se on mahdollista, mutta ei kai niin meille nyt kävisi. Tavallaan en vaan tiedä mitä pitäisi ajatella, vaikka tällä hetkellä luottavaisin mielin ollaankin. Ettei asettaisi raskautumisodotuksia liian korkealle, niin ettei valmiiksi märehtisi mahdollista lapsettomuutta, kun kyllä sitä kerkiää varmasti ajallaankin murehtia. Ja kun tiedän niitäkin, joilla on napannut heti ensimmäisellä kerralla. Haluan osata iloita ja nauttia tästä hetkestä ja jännityksesti, kun vielä yritetään!

Että miten sitä osaisi pitää odotukset realistisina, mutta kuitenkin sopivasti ruusunpunaisina?! Onko ehdotuksia :)

Niin tein tuossa muuten toisenkin päätöksen. Sitten kun raskaus alkaa, niin en aio murehtia ja pelätä siinäkään turhaan, vaan haluan nauttia raskaudesta kaikesta sydämestäni! Saas nähdä miten vaikeaa sen päätöksen pitäminen sitten tulee olemaan.

Tilannekatsaus

Mistähän sitä aloittaisi. Ajatukset lyö tyhjää. Tai.. ei tyhjää, mutta on hassua kertoa ajatuksia kovin kaukaa, mutta kun viime kirkoituksesta sitä aikaa on vähän vierähtänyt, niin jotenkinhan sitä pitäisi kertoa miten tähän on päästy.

No aloitetaan siitä pienestä huomautukseta laserleikkaukseen menosta. Varasin esitarkastusajan ja jonkinlainen julkaisematon raakile siitä onkin kirjoitettu, mutta turhaa sitä enää on julkaista.. Mutta silloin jännitti. Laserleikkauksen esitarkastusajan sai tosi nopealla aikataululla. Mietin jo ennen tarkistukseen menoa sopivia leikkauspäiviä. Kai siellä mielessä käväisi ajatus, jos leikkausta ei jostain syystä voidakaan tehdä, mutta ohitin ne aika nopeasti. Eihän nuo minua koske..

No selvisi ettei mulle voidakaan leikkausta tehdä. En ollut edes varautunut tällaiseen vaihtoehtoon. Tai voidaan ehkä joskus, mutta nyt olisi parempi seurata tilannetta, jotta suurilta riskeiltä vältyttäisiin. Silmissäni on aika paljon hajataittoa. Ja se on vain edellisistä laseista kasvanut. Tämä johtuu silmän "epämuodostumasta" tosin tuo on vähän voimakkaasti sanottu, sillä ihan suht normit silmät mulla on, mutta kuitenkin sen verran "jyrkät", ettei lääkäri uskalla vielä leikata. Kuulemma uuden tarkistusken voisi tehdä vuoden päästä, niin nähtäisiin miten tilanne on kehittynyt. Ja tehdä seuraavia päätöksiä sen jälkeen.

Niin että jäi sitten lasit päähän ja yksi kierto välistä..

No muuten tässä ollaan yrittämässä edelleen. Ajatuksia tämän hetken tilanteesta koitan kirjoitella piakkoin tarkemmin..

Mutta jos kirjoituksia ei kuulu, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että lopputyö puskee päälle ja sen lisäksi vielä koulujutut.. Kun on päässyt töistä istuttuaan koko päivän koneella ja tehtyä kotona niitä koulujuttuja koneella, niin ei enää oikein huvita alkaa blogia kirjoittelemaan.. koneella. On siis vähän jäänyt.