Vähän arvasin että näin käy jossain vaiheessa. Blogihiljaisuus. Inspiraatiota ei ollut tai asiaa. Sitten tuli muita juttuja ja blogin pariin palaaminen tuntui entistä hankalammalta. Mistä pitäisi aloittaa tauon jälkeen.. Pitäisikö kertoa menneitä kuulumisia vai vain hypätä uudestaan tällä asemalla mukaan. Huonoa omaa tuntoa en aijo tästä ottaa, sillä olihan ensisijainen tarkoitukseni kirjoitella blogia itseäni varten.
No nyt ollaan taas täällä, toivottavasti jatkossa vähän useamminkin.
Äitiysloma alkoi jouluna, joten nyt luulisi sitä aikaa olevan kirjoitella täällä. Ainakin hetken ennen vauvan putkahtamista tähän huusholliin. Mutta projektejakin on kertynyt mukavasti, kaikkea pientä kivaa, mitä haluaisin vauvalle tehdä ja muutamia muita välttämättömiä juttuja. Eikä energiaa tietysti enää riitä samassa määrin kuin ennen varsinkaan kun yöt alkaa olla enenevässä määrin jatkuvaa heräilyä ja kyljen kääntämistä. Itkin tässä jo miehelleni vähän sitä kun en jaksa ja niiin paljon olisi juttuja mitä pitäisi tehdä ja pitäisi osata nauttia vielä tästä raskausajastakin. Onneksi tajusin kuitenkin jo tämän kieron oman mieleni asettaman paineen minkälainen äidin tulisi olla. Päätin luopua tästä jo nyt alkaneesta riittämättömyyden tunteesta, ja nyt muutaman päivän olokin on ollut energisempi ja rauhallisempi. Tiestyti tuo riittämättömyys varmasti vielä iskee moneen kertaan, mutta tällä hetkellä on ainakin hyvä. Ja ne kaikki keskeneräiset ja aloittamattomat projektit. Noh, suurin osa niistä ei ole mitenkään välttämättömiä, joten jos en niihin ehdi tarttua niin mitä sitten. Teen sen mitä jaksan ja otan ilon irti siitä mitä saan aikaiseksi. Ja ihanaahan on että saan tehdä näitä juttuja, eikä niitä vain pitäisi tehdä.
Lisäsin blogiin hankinnat välilehden, johon olen kirjannut vauvaa ja vähän äitiäkin varten tehdyt hankinnat, sekä vielä hankittavat jutut. Päivittelen listausta pikkuhiljaa kunhan asiat etenevät. Vaate puoli on vielä melko tyhjänä, täyttelen sen tässä vielä kun alan pesemään noita ihania pikku vaatteita. Samalla näen sitten itsekin puuttuuko jotain oleellista vielä.
Vauva:
Meidän pikkuinen olisi jo rakenteellisesti valmis syntymään nyt on siis jo 37 viikko! Mutta saisi kyllä pysytellä vielä muutaman viikon kyydissä. Raivotarjonnassa hän on ollut jo pidemmän aikaa, ainakin jostain viikolta 27 asti. Tosin välillä kyllä kuvittelin hänen käännähtäneen takaisin pää ylöspäin, mutta ainakin neuvolassa ollaan oltu aina rt:ssä.
Liikkeet olen koko raskauden ajan tuntenut voimakkaasti, tällä hetkellä ne alkavat välillä jopa vähän rasittaa.. Eniten tuntuu ylämahassa oikealla puolella kun pienet jalat siellä koittavat saada lisää tilaa tulemalla kylkiluistani melkein läpi :) Mutta ihanaahan se on että liikkeet tuntuu niin ei ole tarvinnut pelätä. Tosin olen kyllä onnellinen siitä että istukkani on edessä, joten osa liikkeistä jää varmasti tuntumatta ja näin helpottaa omaa oloani ja nukkumistani.
Siro vauva meille vissiin on tulossa ja mahakin kasvaa alakäyrillä tasaisesti. Tämä kaikki on oikein positiivista kyllä, itselle maha tuntuu isolta ja vähän tukalaltakin jo, joten isompaa en kaipaa!
Painoa minulle on kertynyt melko vähän. Tästä olin jossain vaiheessa vähän huolissanikin, mutta eipä siihen neuvolassa ole tartuttu. Pääsempähän helpommalla sitten synnytyksen jälkeen! Vielä ei ole ollut turvotustakaan, joten ulkomuoto on muuttunut lähinnä mahan kohdalla :)
Yhden vinkin voisin antaa, mihin itse olisin kaivannut neuvoja, mutta en osannut kysyä. Juokaa vettä! Itse olen aika huono juomaan ja tiedän että tarvitsisin enemmän nestettä päivittäin. Mutta ne ikävät pohjekrampit, mistä useampikin tuntuu kärsivän voivat usein johtua nestehukasta! Ja omalla kohdallani ainakin juominen on auttanut tähän ongelmaan! Vaikka edelleen juonkin vähemmän kuin olisi hyvä, on krampit nyt lähiaikoina pysyneet poissa. Myös lämpimät jalat voivat vähentää kramppeja, siis sukat jalkaan ja tee vaikka lämmin jalkakylpy ennen nukkumaan menoa. Ja magnesiumin puutteen sanotaan myös aiheuttavan kramppeja, mutta tätä ei vissiin ensisijaisesti suositella raskaana oleville, vaikka itse kyllä vetelin tätäkin ennen kuin tajusin veden juonnin auttavan.. Niin ja itselläni uskon auttavan helpon niksin veden juomisessa: otan vettä pulloon ja näin saan seurattua kuinka paljon tulee päivän aikana juotua. Jos huomaan juoneeni vain vähän tiedän panostaa siihen paremmin vielä loppupäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti