Nyt on napit kohdillaan

Kävin eilen ostamassa vitamiineja raskautta ajatellen. Aiemmin noista hitusista vähän jo postailinkin täällä. Ostin siis Solgarin monivitamiineja ja Vitamarin Omega3. En ole ennen juurikaan paneutunut vitamiinien tarpeeseen ja niiden erikseen popsimiseen, lähinnä se on tuntunut vähän turhalta rahan haaskaukselta. Nyt kuitenkin lasta ajatellen päätin näitä kokeilla. Ainakin olen tehnyt kaikkeni, että tuleva lapseni voi saada mahdollisimman hyvän alun ja omakin hyvinvointini siinä samalla voi parantua. Nyt on myös hyvä syy kokeilla vitamiinilisiä, josko niistä olisi näkyvää tai tuntuvaa hyötyä. Meinasinkin vähän kirjoitella ylös tuntemuksiani aiheesta, kiinnostaisiko sellaisia lukea?Ehkä sitten raskauden jälkeenkin jatkaisin vitamiinien napsimista.

Tänään aamulla siis otin ensimmäiset napit, kaksi kappaletta monivitamiinia ja yhden omega3, lisäksi otin yhden d-vitamiininapin myös koska niitä olen tässä muutenkin napsinut.

Solgarin monivitamiinit valitsin ihan vain, koska täällä sitä suositeltiin ja saisi suoraan kaupasta ostaa, niin ei tarvitse tilata (en ole oikein päässyt tuohon tilaamisen maailmaan vielä käsiksi..).

Kaupassa sitten vielä suositeltiin tuota omega 3, ja sen tarpeellisuudesta olen myös lukenut, niin päätin senkin sitten napata mukaan.

Miltäs nämä napit teille kuulostaa? Syöttekö te vitamiineja raskaus/imetysaikana/muulloinkin?
Ja siis itsehän en ole vielä raskaana, eikä oikeastaan yritetäkään vielä, mutta suunnitteilla on aloittaa piakkoin, niin ajattelin alkaa napsia näitä jo nyt.

Nestehukkaa

Tiesittekö että nestehukka voi aiheuttaa niskan jäykkyyttä?! Minäpä en ennen tiennyt, mutta opin sen eilen. Itse kyllä muistan monia kertoja helteellä, kun niskat ovat jäykät, mutta en ole ennen sitä yhdistänyt nestehukkaan. Joskus olen miettinyt että kylmä tuuli kesällä ei tunnu kylmältä, mutta kuitenkin jäykistäisi niskoja tai että auringon paahde niskoihin jäykistää niitä.. Mitenhän sitä ei ole tullut yhdistettyä nestehukkaan. No selvisipähän tuokin, eikä tarvitse enää syyttää huonoa nukkumista tai koneella työskentelyä.

Töissä mulla tulee aika helposti juotua vettä, kun vapaalla ollessa se vähän tahtoo jäädä. Pidän aina pulloa työpisteellä, niin tulee hörpittyä ja samalla sopiva pikku tauko ruudun tuijotteluun. Pyrin juomaan vettä ainakin pari puolen litran pulloa työpäivän aikana, mutta nyt koitan lisätä määrää ainakin kolmeen, kun tajusin tuon niskajäykkyys yhteyden nestehukkaan. Katsotaan auttaako tuo määrä, vai pitäisikö vielä lisätä.

Muistakaahan juoda vettä näillä helteillä! Mä ainakin tarviin siihen vähän muistutusta!

Lemonade

Nyt mennään aika ruokapainotteisesti tässä blogissa.. Olen jotenkin kummasti innostunut leimomisesta ja varsinkin kesäherkuista.

Pari kertaa näillä helteillä olen tehnyt lemonadea, siis sitä sitruunoista tehtyä mehua. On muuten hyvää, vaikka ihan vaivatta tämä ei synny, varsinkin kun käsin joutuu sitruunat puristamaan.

Olen havainnut hyväksi sellaisen reseptin, missä sokeri liuotetaan ensin kuumaan veteen, näin siinä ei kulu niin kauaakaan. Lisäksi tässä on helpot suhteet muistaa. Vähän kuin tekisi kakkua, kun samassa suhteessa laitetaan sitruunamehua, kuuma vettä ja sokeria.

Halutessasi tarjoiluun jääpaloja ja sitruunaviipaleita.

Itse olen tehnyt pieniä satseja kerrallaan, niin ei tarvitse säilöä sitten. Olen käyttänyt vain yhden sitruunan, siitä tulee mehua noin 1 dl, ja tällä määrällä olemme saaneet lasilliset tai vähä reilut valmista juomaa, riippuen vähän sitruunan koosta. Purista siis sitruunan mehu, ja itse tykkään hitusista ja olen laitanut ne mitä siihen puristimeen jää, ja mittaa mehun määrä.
Keitä vettä. Olen käytänyt noin 80 C, kun en kiehuvaa ole lasiin viitsinyt laittaa, ja ihan hyvin sulaa sokeri joukkoon. Mittaa vettä saman verran kuin sitruunamehua tuli.

Sokeria en ole laittanut läheskään niin paljoa kuin alkuperäisessä ohjeessa on sanottu. Ohjeen mukaan siis sokeria tulee yhtä paljon kuin sitruunamehuakin, mutta tämä on mielestäni liian makeaa. Olen laittanut sokeria alle puolet siitä määrästä mitä kuuluisi.

Sekoita kuuma vesi ja sokeri, niin kauan että sokeri on sulanut veteen. Lisää joukkoon sitruunamehu. Lisää kylmää vettä kolme-neljä kertaa niin paljon kuin sitruunamehua on.

Jätä hetkeksi kylmenemään.

Oletteko te kokeilleet tehdä tätä raikasta sitruunajuomaa? Tykkäättekö?

Odotuksen odotusta

Vauva-aika sekoittaa korttipakan täysin, niin olen kuullut.

Päätettiin miehen kanssa vielä hetki odottaa ennen kuin aletaan yrittämään. Tämä siksi, että halutaan vahvistaa meidän parisuhdetta vielä ennen lapsia. Halutaan vielä oppia kommunikoimaan vähän paremmin ja huomioida toisiamme siinä mitä toinen tarvitsee, on se sitten huomiota (mulle tätä) tai omaa aikaa (miehelle tätä).

Kyllähän me näitä juttuja jo osataankin, eikä meillä juurikaan riidellä. Lähinnä kinastellaan vain silloin kun ollaan väsyneitä tai nälkäisiä :) Mutta nämä hetket, tai ainakin tuo väsymys, tulevat varmasti lisääntymään vauvan tullessa kuvioihin, niin olisi varmasti ihan paikallaan opetella toimimaan näissä tilanteissa vähän paremmin ja toinen huomioon ottaen.

Meinattiin etsiytyä jollekin parisuhde viikonlopulle tässä syksyn aikana. Jospa sieltä saataisiin vähän enemmän eväitä kuin vain kahdestaan asioita pohtien. Eikä tämä nyt tarkoita että me oltaisiin jossain kriisissä, niin kuin ihmiset tuntuvat tällaisessa tilanteessa kuvittelevan. Tähän sopii musta hyvin perinteinen auto vertaus. Autoakin täytyy huoltaa aina välillä, mutta ei se tarkoita etteikö se auto toimis silloin. Parempihan se auto on huoltaa ennen kuin se hajoaa käsiin. Sama parisuhteessa, sitä kannattaa välillä huoltaa, jo ennen kuin ollaan kriisin partaalla tai yli!

Näiltä avioliitto leireiltä saa hyviä työkaluja toimia, ja vaikka ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tulee keskusteltua paljon puolison kanssa. Kuulemma ehkä jopa niin paljon, ettei vähään aikaan kaipaakkaan toisen seuraa :)

Ja itse asiassa mä oon vähän tässä alkanut miettimään ja jo kaiholla kaipaamaan tätä aikaa ennen lapsia, vaan kun ollaan vasta suunnitteluasteella. Oon tajunnut alkaa nauttimaan enemmän tästä ajasta ja ottamaan kaiken irti. Ja musta tää pieni odotus on myös tähän hyvä, nyt saadaan vähän enemmän aikaa olla kahdestaan.

Toisaalta vähän mietin, että mitäs jos ei sitten hetikohta nappaakaan, pitäisikö kuitenkin alkaa jo yrittämään, että siten kokonaisaika lyhenisi. Mutta ehkä ei. Ei siitä ajasta sitten silloinkaan voi nauttia, nyt ollaan vielä täysin ulkona koko kuviosta, niin ei tarvitse miettiä että koska..

Niin eikä tässä nyt puhuta mistään vuoden odottelusta, vaan reilusti alle puolivuotisesta, katsotaan nyt.


Kuvat sen kertovat. Yhdessä mennään tällä merellä eteenpäin, minne tuuli vie, sitä ei voi tietää.

Lukijaksi

Nyt tajusin lisätä tuon lukijaksi liittymis napukankin tuonne sivupalkkiin. Eli jos kiinnostaa niin napautahan liity lukijaksi :)

Ps. Vihdoinkin sain tänään hommattua mansikoita, vähän mattimyöhäisenä! Pikapikaa pakkaseen ja saa taas talvella nauttia kesän herkuista!

Raparperipikapulla

Leivoin eilen pullaa. Raparperipikapullaa. Oli kyllä pikapika, mutta jäin vähän miettimään että onko nämä pullia vai muffinseja. Mutta hyvä oli, se on kai se pääasia!

Tykkään tosi paljon raparperista. Se on sellainen sopivan kirpsakka, mutta kuitenkin jotenkin makea ja erittäin kesäinen! Pienenä syötiin raparperia sellaisenaan raakana kunhan kastettiin vain sokeriin. Oli muuten hyvää. Ja tällä kombolla sai parhaat ilmeet aikaseks, kun tahtomatta naama meni ihan ruttuun raparperin kirpeydestä. Ihan parasta!

Raparperikiisseli on ihan parasta! Mutta just kesän alussa tein myös raparperihilloa ja se on kans tosi hyvää! Nyt vois vielä viimesistä eristä tehdä kans tota hilloa, kun ekat on jo kaikki syöty pois. Sit tietysti raparperipiirakka, se nyt on ihan klassikko! Ja raparperikaurapaistosta meinasin kans vielä tänä kesänä kokeilla!

Ohje: (n.20 pullaa, mulla tuli 17)

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl kaardemummaa
100 g margariinia
2 dl rasvatonta maitoa
2 munaa
4 dl raparperinpaloja

Koristeeksi raesokeria

Toimi näin:
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sulata rasva. Lisää kuivien aineiden joukkoon maito, munat, rasvasula ja raparperit. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä turhaa sekoittamista.
Nostele taikina leivosvuokiin ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista pikapullia 225 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Toi taikina tuli mulla ainakin tosi löysäks, ettei kannata ihmetellä. Mut helposti sen sai nosteltua vuokiin kuitenkin. Niin ja puoleen unohin laittaa tota raesokeria, mutta tulipahan vähän terveellisempiä, eikä makua haitannut.

 

Herkkua oli. Ajattelin tähän ensi kerralla lisätä vaikka mansikoita raparperin seuraksi. Tai voisihan tämän tehdä pelkistä mansikoistakin..

Raparperista viikonloppua teille!

Ps. Mitkä on teidän lemppari raparperiherkut?

Menkäähän UFFille

UFF:illa on vielä tänään ja huomenna  alennuspäivät menossa. Tänään kaikki tuotteet maks. 2€ kappale ja huomenna vain 1€/kpl. Nyt kannattaa siis shoppailla!

UFF on mielestäni muuten sieltä kalliimmasta päästä kirpputoreja, mutta näillä hinnoilla kyllä kannattaa käydä kurkistamassa mitä löytyy. Itsellenikin löysin muutamia vaatteita:)

mm. tällaisesta kankaasta mekko!

 
ps. tämä on ihan omasta halustani tehty mainos, enkä saa tästä mitään muuta itselleni kuin hyvän mielen. Kuvat UFF.fi

Hituset eli hivenaineet ja vitamiinit

Voi tätä viidakkoa. En ole ennen kovinkaan perehtynyt vitamiinien ja hivenaineiden tarpeeseen, mitä nyt vähän syönyt rautaa verenluovutuksen jälkeen ja D-vitamiinin aloitin ehkä reilu vuosi sitten kynsien liuskottumisen takia. Tosin tuota D-vitamiiniahan suositellaan kaikille Suomessa vähäisen auringon paisteen vuoksi muutenkin. Ajattelin koittaa aloittaa ajoissa näiden vitamiinien saannin, kun muutamia suositellaan saatavaksi jo ennen raskautumista, jotta rakennusaineita on valmiina sikiön kehittymistä varten.

Foolihapon tarpeeseen raskausaikana törmäsin jo vähän aikaa sitten, mutta muuten tässä ollaan aika ulalla. Otin siis vähän selvää asioista ja kirjoittelin itselleni ylös, toivottavasti jollekin muullekin tästä olisi apua.

Kuva täältä

Tässä lyhyesti muutamasta raskausaikana erityisen tärkeästä vitamiinista, vinkatkaa jos jotain oleellista unohtui!

Raskaana ollesaan foolihappoa tarvitaan kaksi kertaa niin paljon (400 mg/vrk) kuin normaalisti ja sen syöminen kannattaisi aloittaa jo hyvissä ajoin, jopa kolme kuukautta ennen hedelmöittymistä.  Sitä saa tuoreista kasviksista (varsinkin parsakaalissa ja muissa vihreissä), hedelmistä ja marjoista, näitä olisi hyvä syödä 5–6 annosta päivässä. Myös täysjyväviljavalmisteet, vehnäleseet, ruskeat pavut ja kanamunan keltuainen sisältävät foolihappoa. Foolihappo vaikuttaa verisolujen muodostumiseen. Puute voi aiheuttaa hermostoputken sulkeutumishäiriön tai suulakihalkion. Iiks, näitä en halua!

Kuva täältä

D-vitamiinia tarvitaan sikiön luuston ja hampaiden kasvattamiseen. Kannattaa napata purkista. Sitä suositellaan syötävän 10 mg/vrk. D3 muotoa mielellään (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin..)

Kalsiumia suositellaan myös ( 900 mg/vrk), sekin vaikuttaa luuston kasvuun. Kannattaa siis juoda maitoa ja syödä juustoa. Monessa paikassa oli oikein maininta, että 6 dl maitoa ja 2-3 viipaletta juustoa. Onpa helppoa. Mutta mites kasvissyöjät hoitavat tämän?

Raudan tarve on melko yksilökohtaista. Joillakin hemoglobiinitaso voi laskea raskauden aikana, kun veren määrä kasvaa, mutta punasolujen määrä ei kasva samassa tahdissa. Hemoglobiinin ollessa alle 115 g/l, tulisi rautaa syödä (50–100 mg/vrk). Tämä alkaen viikoilta 12 -20.

Niin ja se A-vitamiini. Sen syömistä tulisi välttää raskaana ollessaan. A-vitamiinia on runsaasti maksassa ja sitä tulisikin välttää raskausaikana. Tosin vähän ristiriitaista on että maksasta saisi paljon myös rautaa. Myöskään kalanmaksaöljyä ei kannata syödä.


Mitä vitamiineja te syötte ja mikä merkki tuntuu parhaalta hinta laatu suhteeltaan? Kannattaako tuota foolihappoa ottaa purkista vai riittääkö ruoasta tulevat ainekset?

Itselläni on melko hyvä ruokavalio jo muutenkin (tai ainakin uskoisin niin..), syön ruisleipää ja juon maitoa, tykkään vihanneksista ja kasviksista ja hedelmistä, niin niitä tulee melko hyvin syötyä. Taidan kuitenkin lisätä ruokavalioon noita vihreitä kasviksia ja hedelmiäkin vähän enemmän nyt.

Lähteinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Vau.fi sivusto

Haluton

Tänään otan sen pois. Nimittäin ehkäisyrenkaan. Enkä aio sitä laittaa takaisin.

Vielä ei kyllä ole ihan oikea aika aloittaa yrittämistä, mutta en jaksa enää ihmetellä tätä oloa, enkä haluais enää tunkea hormoneita kehooni.

Oikeasti ihmettelen, että miks en ole jo aiemmin tästä luopunut. Mielialanmuutoksia ja outoja itkukohtauksia. Suurimpana haluttomuutta. Siis oikeasti, ihme ettei tuo mies ole jo ihan kyllästynyt; tai on se varmasti vähän, mutta ihanan kiltisti on näyttämättä liikaa ja pahentamatta mun oloa. Nyt oireet haluttomuus on vielä pahentunut, varmaan kun odotan että pääsen tästä eroon.

Ei mulla ollut mitään kokemusta ehkäisyn sivuvaikutuksista ennen kun mentiin miehen kanssa naimisiin kaks ja puol vuotta sitten, ja kun ei ollut mitään mihin verrata, niin en oikein tiennyt edes että mitä pitäisi tuntea tai pitäisikö. Olin siinä vaan renkaan kanssa ja koitin haluta ja olla hyvä vaimo. Mutta ihmettelin, kun ei mua oikeestaan useinkaan haluta. Ajattelin, että sen täytyy johtua musta jotenkin, että oon jotenkin rikki seksuaalisuuden suhteen, että oon niin pitkään yrittänyt pitää itseni, -mikä se sana nyt olis- naiivina tai puhtaana-, että mun on vaan vaikea nyt avautua ja antautua seksuaalisuudelle ja halulle.

Enkä mä sit osannu asialle oikein mitään tehdäkään. Pitäähän mun nyt jotain ehkäisyä käyttää (niin ihan pakostiko?), enkä halua mitään pillereitä syödä, kun en kuitenkaan muista. Ton ehkäsyrenkaanhan mä ite alunperin ehdottomasti halusin ja kun siinä on kuitenkin vähemmän hormoneitakin kun pillereissä, niin onhan se nyt parempi.

Joskus viime syksynä rupesin oikeasti miettiin, että niin voisko toi rengas aiheuttaa mulle haluttomuutta. Et joillekin se aiheuttaa, mut kaikille ei kuitenkaan. Mut voisinkohan mä olla yks niistä joille aiheuttaa? Yks ystävä jätti siinä syksyllä ehkäsyn pois, ne halus alkaa yrittämään, ja mä kysyin et vaikuttiks se sillä haluihin mitenkään? Ei kuulemma vaikuttanut, ja mä sit ajattelin, et ei varmaan mullakaan. Ja jatkoin ihmettelemistä.

Nyt kuitenkin oon sitä mieltä, et toi rengas sen täytyy olla! Mä oon niin super hidas syttymään, eikä haluta ollenkaan. Mies joutuu näkemään ihan hirveesti vaivaa mun eteen, eikä koko juttu oo silti varmaa.. Alkaa jo senkin puolesta harmittamaan ja turhauttamaan, mut en mä tiedä mitä asialle vois tehdä.

Paitsi ottaa pois ton renkaan. Ja niin mä aion tehdä tänään. Mut pelottaa kyl aika paljon, et jos tää ei ookaan siitä kiinni. Et mä oon vaan haluton. Aina. En ees uskalla vielä ajatella mitä sit. Rukoilen vaan että kaikki onkin ollut koko ajan tästä kiinni!


Onko hormonaalinen ehkäisy aiheuttanut teille jotain sivuoireita? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Kuka, mitä, häh?

Nyt. Sen aloitan. Nimittäin blogin.
Ajatuksissa tämä on ollut jo hetken, mutta nimestä se jäi kiinni. Miten vaikeaa onkaan keksiä nimi blogille?! Sen pitäisi kuvastaa sinua ja sitä mistä kirjoitat (vai tarviisko?). Kuitenkaan en heti halunnut leimautua johonkin tiettyyn sarjaan. Enhän vielä edes tiedä miten tämä tästä muotoutuu. Ja jos haluankin kirjoittaa pidempään, enkä vain tästä yhdestä aiheesta.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Nimeen siis. Omin silmin. Sieltähän tätä maailmaa katsotaan ja kuvataan.

Entäs mistä sitten kirjoittaisin.

Noh.. ajatuksissa tässä on ollut raskautua, mutta vielä ei olla edes aloitettu. Että sen näkee sitten miten tässä käy, mistä tulen kirjoittamaan, Mutta nyt ajattelen, että odotusajasta ja ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Haluan pitää tätä itselleni vähän päiväkirjana, missä mennään ja mitä tapahtuu ja ihmetellä täällä ääneen, kun ei siitä heti viitsi ääneen täällä oikean elämän puolella ihmetellä, ainakaan aluksi.

Rakastan myös valokuvata, tosin aika harrastuspohjalla siinä ollaan. Niitäkin tuotoksia ajattelin tänne tuoda. Jotta jotkut edes joskus niitä pääsisivät näkemään, etteivät aina vaan pölyty koneen D-asemalla.

Blogissa haluan esiintyä anonyyminä, ainakin nyt aluksi. Näin tuntuu että voin ja uskallan puhua avoimemmin asioista, joista en muuten puhuisi. Mutta myös tähän vaikuttaa koko odotuskuvio. Tästä ei vielä tiedä kuin yksi hyvä ystävä. Eli jos siellä ruudun toisella puolella tunnistat minut, niin ethän kailottele sitä ääneen, kiitos! Itsestäni voisin kuitenkin sen verran kertoa, että parinkympin paremmalla puolella mennään, kuutisen vuotta paremmalla. Olen vaimo ihanalle rakkaalle miehelleni, ollut jo reilu pari vuotta. Olen vielä päätoiminen opiskelija, mutta se asia muuttuu piakkoin.

 Tervetuloa mukaan. Kommentoimaan ja ihmettelemään kanssani.

Kuvat kyseiseltä D-asemalta muutaman vuoden takaa.