Oma koti

Meillä on tässä vauvan tulon lisäksi toinenkin aika iso asia menossa. Nimittäin ollaan ostamassa omaa kotia! Itse asiassa tänään lasketulle päivälle saatiin sovittua lainan virallinen ottaminen ja asunnon osto! Ei mitenkään veitsenterällä liikuskella! :D mutta pitäähän sitä elämässä olla vähän jännitystä. Ja sanottakoon, että kaikki osapuolet tietävät tämän nykyisen tilanteen, eikä kauppojen teon siirto olisi mitenkään mahdotonta kuitenkaan.

Näin kirjoitin alustavasti blogiin siinä vaiheessa kun vielä mietittiin että halutaanko nyt varmasti kyseinen asunto:
"Me ollaan katseltu uutta kotia nyt alkuvuodesta lähtien. Tänä vuonna elokuun loppuun mennessä pitää muuttaa tästä nykyisestä pois, ja ajateltiin, että joskus tuossa keväällä voisi olla hyvä aika muutolle. Eli ei tässä mikään kiire olisi. Jotenkin eksyttiin kuitenkin nyt heti katselemaan asuntoja ja sattui aika sopiva yksilö osumaan kohdalle.. Vielä tilanne on ihan auki, mutta ollaan kyllä jo kuviteltu itsemme asumassa kyseisessä rivitalokolmiossa."
No asiat sitten etenivätkin melko rivakasti ja tarjouksen tekemisestä meni alle kaksi tuntia, kun myyjä hyväksyi tarjouksen. Nyt voi sitten ihan rauhassa kuvitella itsensä asumaan uudessa kodissa.

Ollaan pitkään ajateltu miehen kanssa, että kunhan valmistutaan ja joudutaan tästä nykyisestä opiskelijakämpästä lähtemään, niin kannattaisi heti siirtyä omaan. Varsinkin näillä pääkaupunkiseudun vuokrahinnoilla maksetaan mielummin omaa pois kuin vuokraa "hukkaan". Tietysti tämä oli se optimi tilanne ja työkuviot ja muut vaikuttaa paljon, eikä omaan muutto ollut mikään pakkopakko juttu. Kun kuitenkin kävi sitten vielä niin hyvin, että saatiin molemman vakituiset oman alan paikat tässä puolen vuoden sisällä, niin selkeni sekin missä huudeilla tulisimme pyörimään. Ja tietysti ilman näitä jo lainan saaminen olisi hankalampaa. 

Muutto on onneksi vasta joskus myöhemmin keväällä ja kunhan saadaan nuo kauppakirjat tehtyä, niin sitten voidaan taas keskittyä vauvajuttuihin kokonaisvaltaisemmin. Ennen muuttoa meinasimme myös tehdä jotain pintaremonttia asunnossa, se kun olisi niin paljon helpompaa kun tavarat ei olisi tiellä.

Luulen että miehelle tämmöinen asunnon ostoon liittyvä selvittely ja muu on ollut valmistautumista myös vauvan tuloon. Onhan isä se, jolla vastuu perheestä tulee varmasti voimakkaammin esille, hänen tulee huolehtia äidistä ja uudesta tulokkaasrta, kun taas äidille vauvasta huolehtiminen tulee luonnollisemmin. Asunto jutut vielä kun on varmasti vähän konkreettisempia ja selkeämpiä kokonaisuuksia. Lainan selvittelyyn on ehkäpä helpompi tarttua kuin uuden vauvan tuloon, se kun on edelleenkin vähän abstraktia enkä oikein itsekään tiedä mitä odottaa.

Tässä on nyt sitten aika monta rautaa tulessa. Ei ehkä ole ihan paras tämmöinen laskettu aika/pieni vauva + asunnon osto + remontti + muutto kombo, mutta tässä nyt ollaan. Ja toisaalta tämä tuntuu juuri oikealta ajalta!

Ensimmäinen raskaustestini?

Taidan tehdä huomenna raskaustestin.
Lähinnä oman mielenrauhan tasapainottamiseksi, mutta vähän myös, koska pieniä oireita on. Tosin suurin niistäkin taitaa olla oma mielikuvitus.

Ei olisi pitänyt mennä lukemaan keskustelupalstojen kommentteja kuukautisten tulemisesta raskaana ollessa. Eihän tässä nyt enää saa mielenrauhaa hetkeksikään, kun ei se kuukautisten tuleminen välttämättä tarkoita etteikö olisi raskaana!

Olen miettinyt testin tekemistä kuukautisten alusta asti, eli ruhtinaalliset 8 päivää. En ensin viitsinyt tehdä testiä kuukautisten aikana, kun en löytänyt kommentteja siitä voiko tulos vääristyä tuona aikana. Ja tuntuisi melko tyhmältä tehdä se silloin.. Ja sitten ajattelin tämän odottavan olon menevän ohi, koska enhän minä nyt voi olla raskaana kun ne kuukautisetkin tulivat. Mutta.. ei tämä ohi ole mennyt.. viimeksi ajattelin eilen illalla, että tänään aamulla testin tekisin, mutta sitten aamu-unissani menin ensimmäiseksi vessaan ajattelematta sen pidemmälle ja siinähän se tilaisuus jo menikin.

Mutta jännä olo tässä on ollut. Jo sen tiputtelun alettua viime kierrossa. Tosin toisaalta tuntuu melko tyhmältä, koska kun sitä tiputteluakin oli niin pitkään, että mikä siellä voisi mihinkään kiinnittyä. Mutta toisaalta juuri tuo erikoinen ja ennen näkemätön oire taas kasvattaa toiveita. Enkä nyt enää pääse tästä odotuksesta eroon. Mutta jos sen testin tekisin, niin josko sitten saisi mielenrauhan?!

Niin ja on tässä vähän ollut väsymystä iltaisisin siinä 5 tai 6 jälkeen, vaikka olenkin nukkunut pitkään ja hartaasti, eli enemmän kuin normaalisti. Tosin voi kait sekin aiheuttaa väsymystä, että nukkuu liikaa. Unen laadusta en kuitenkaan mene niin takuuseen, vähän levotonta on ollut.

Ja tänään oli vielä huonovointisuuttakin tässä illalla. Ja ehkä tässä on ollut hieman parempi ruokahalu viimeaikoina? Ja ehkäpä voisin saada kuunkin taivaalta!

Mieheni ei ole sanonut juuta eikä jaata näihin pohdintoihini. Tai onhan se vähän naureskellut leikkisästi ja koittanut rauhoitella ja sanoa, että eihän tässä mikään hätä ole. Mutta on sen varmaan vaikeaa ymmärtää tätä naisen päänsisäistä sekamelskaa, kun se on itsellekin välillä niin vaikeaa.

Noh. Jospa se testi auttaisi tähän mielenhäiriöön.

Sanokaa onko tämä ihan hullua?! Pitäisikö soittaa valkotakkisille (mutta EI siis niille jotka auttavat vauvoja masuista!!)


Niin ja tässä juuri selvisi myös, että kilpirauhasen toiminnasani ei ole mitään häikkää. Normaalia on. Ei siis siitä huolta!

Lähtötilanne

Mainitsin joskus aiemmin jo ottaneeni "ennen" kuvat itsestäni, että sitten kun raskaus alkaisi näkyä, voisi mahan kasvua verrata aikaisempaan tilanteeseen ennen raskautta. Tietysti samat kuvat käyvät myös raskauden jälkeisen tilanteen vertailuun, jos saisi vaikka jotain inspiraatiota sitten taas treenin aloittamiseen..
Mutta..
otinhan minä nuo kuvat, mutta jossain välissä olin poistanut ne kamerastani ennen koneelle lataamista.. Tässä yksi päivä tulis sitten vihdoin otettua uudet kuvat.

Että jos jotain positiivista pitää keksiä siihen ettei raskautta vielä ole, niin sainpahan nuo kuvat otettua, kun en syksyllä saanut aikaiseksi millään..

Poistin muuten myös puhelimen menkkasovelluksesta ovulaation ajankohdan. Arviohan tuokin päivä vain on, mutta tajusin vain, että siitähän sitä stressin saa aikaiseksi, kun odottaa kyseistä päivää.. Jos nyt pääsisin vähän vähemmällä stressillä..

Ovulaation jäljillä

Oletteko te yrittäneet seurata koska ovulaatio tapahtuu? Tikuilla vai muilla menetelmillä?

Minä en ole noihin tikkuihin vielä jaksanut tutustua. Kun yksi kaverinikin puhui, että niistä on oikeastaan niin vaikeaa ottaa selvääkin..

Mutta löysin Kutri.net sivuilta joskus syksyllä hyvän selostuksen kuukautiskierrosta ja siitä minkälaista valkovuotoa missäkin kierron vaiheessa tulee.. Enpä ollut ennen osannut seurata tuota valkovuotoa.. Vaikka olinkin joskus huomannut, että välillä valkovuoto on paksumpaa ja välillä tosi olematonta, niin en sen enempää ollut aisiaan kiinnittänyt huomiota.

No näitä neuvoja olen sitten koittanut alkaa seuraamaan. Pari kertaa olenkin nyt päässyt ovulaatioon asti valkovuodon seuraamisessa. Ihan kiva vähän tietää koska se ovulaatio tulee, niin ei tarvitse niin paiseissa olla. Mulla kun kierto ei ole ihan tasan samanpituinen aina, tiedä sitten johtuuko tämäkin vielä ehkäisystä vai muuten vaan.

Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuo linkki, itse ainakin opin paljon uutta itsestäni ;)

Myöhässä

Myöhässä ne on, mutta raskaustestiä en aijo tehdä. Eikä yhtään polttelekaan.. Nimittäin tiedän että myöhässä ne on ja varmaan about pari viikkoa.. Kävin nimittäin gynellä.

Varsin siis ajan gynelle, kun tajusin vähän alkaa huolestua menkkoja edeltävästä tuhruttelusta. Siellä täti sitten sanoi, että munasolu on vasta kehittymässä, viikon sisällä voisi olla vasta ovulaatio.. No olinkin ihmetellyt oletettun ovulaation aikana, et mikähän tässä on, kun ei ole sellaista vuotoa, mitä ylensä siihen aikoihin on. Ja ajattelin ovulaation olevan ehkä vajaan viikon myöhässä. No eipä ollut viikkoa, vaan varmaan yli kaksi! Onneksi sattui tuo gyne juuri tähän kiertoon, niin ei tarvitse nyt ihmetellä mikä tilanne ja miksi menkkoja ei kuulu! Odotellaan niitä nyt sitten parin viikon päähän.

Kuulemma stressi voisi olla ratkaisevana tekijänä viivästymisessä. Ja sitähän on piisannut. Ihmettelenpä vain, että nyt vasta vaikuttaa ovulaatioon, kun mennyt syksy on ollut ehkä elämäni kiireisin ja stressin täyteisin.. Mutta nyt on tämä stressi ja kiire vihdoin ohi, niin eiköhän tämäkin tästä helpotu.

No opin käynnilläni vähän uuttakin. Kierron normalisoitumiseen voi ehkäisyn lopettamisen jälkeen mennä jopa 11 kuukautta! Minä kun olin aina ajatellut, että vain muutamia kuukausia. Jos joku tällaisia lukuja olisi kertonut aiemmin, olisin tietysti jättänyt ehkäisyn jo paljon aiemmin pois, mutta eihän näistä puhuta! Sanotaanpa vielä vain, että ei se ehkäisy raskaaksi tulemiseen vaikuta enää lopettamisen jälkeen. Ja höpöhöpö sanon minä! Eli tämä voisi olla selittävänä tekijänä mun tuhruttelussa..

No gyne oli tosi mukava ja rauhoituinkin hieman, että eihän tässä sitten ole kulunut vielä aika eikä mikään. Ei tarvitse siis stressata tätäkään! (Siihen kun osaisi taas paremmin vaikuttaa..) Mutta ainakin tällä hetkellä on taas rauhallisempi fiilis ja nyt koitetaan nauttia ajasta kahdestaan, vielä kun voidaan! Niin ja oli aika mukavaa kuulla, kun se gynetäti puheli että sitten kun olet raskaana niin .. Kun välillä on jo tullut ajateltua että olenkohan koskaan, mutta hän ainakin oli vielä hyvin positiivisin mielin! :) Ja sanoi myös kaiken olevan fyysisesti ok, eli ei huolta siitä.

Niin ja toinen juttu mitä se gynetäti suositteli. Jumppapallon hankkimista. Sillä voi tehdä paljon liikkeitä ihan kotosalla. Olisi nimittäin tosi hyvä jo nyt alkaa vahvistaa vatsalihaksia ja alaselkää, mulla varsinkin kun tuo selkä muutenkin välillä jumittaa! Ja varmasti on toimiva sitten raskaudenkin aikaan, kun sillä voi istuskella synnytyksen käynnistyttyä.. (Eikös ne sitä suosittele?!) Voisinkin siitä laittaa vielä muutamia ohjeita omassa postauksessa :)

Uusi vuosi, sama haave

Vauvarintamalla ei ole kehumista. Mietin tuossa vuoden vaihteessa pitäisikö tehdä yksi raskaustesti vielä vanhan vuoden puolella, se olisi ollut hieman ajoissa, mutta kuitenkin ihan ok rajoissa. Totesin kuitenkin, että en halua pilata iltaani sillä, enkä myöskään innostua liikaa ja möläyttää kaikille kerralla.. Jäipä siis tekemättä ja niinhän aiemmin vähän lupailin itselleni, että ei niitä testejä kannata etukäteen tehdä. Tuli ainakin lupaus vielä pidettyä.

Viime postauksen jälkeen tunnelma selkeni ja mielestäni onnistuin vielä ihan hyvinkin seuraamaan tilannetta ovulaatioon asti, joka sitten omien päätelmieni mukaan tuli vasta seuraavana viikonloppuna, milloin rakastelullekin oli aikaa.. Ihan turhaa babyzillailua siis! Taidanpa jättää ens kerralla väliin! ;) Tuosta ovulaation seuraamisesta voisinkin kirjoitella vielä ihan omaa postausta.

No vaikka ovulaatio osui kohdalleen, niin ei sitä vauvaa silti mahassa kasva. Harmitti taas menkkojen alku, mutta nyt on jo ihan hyvä mieli. Koitan ajatella, että ei mulla ole kauheasti tehtävissä raskautumisen suhteen, kuhan annan hyvät lähtökohdat.. Mitä siis turhaan stressata sitä mihin ei voi vaikuttaa. Sehän on vähän sama kuin jos hääpäivän säätilannetta stressaa etukäteen, ja siitäkin stressistä on selvitty, niin eihän tämä sen kummempi tilanne voi olla.

Babyzilla

Miten sitä voikin mennä näin sekaisin tässä ovulaation aikoihin.. Yksi babyzilla on täällä kuoriutunut ja esitellyt voimiaan.

En tarkalleen tiedä koska ovulaationi tapahtuu, niin koitetaan pupuilla huolella vähän pidempi jakso.. Pupuiltu onkin, mutta tiukkojen heräämisten takia, on pari iltaa jäänyt väliin. Kuitenkin on tuntunut että pitäisi ja olen vähän väkisin koittanut puskea.. Mutta eihän siitä ole mitään tullut. Ensimmäisellä kerralla ei päästy loppuun asti ja itseä turhautti että ilman väkisin yrittämistä olisin saanut arvokkaan tunnin tai vähän vajaan lisää unta. No seuraavana iltana tietysti tarve oli tietysti vielä suurempi (siis lähinnä että ei vain vahingossakaan jää liian pitkiä taukoja ja siitä syystä mene ovulaatio ohi..) Ja niin oli väkisin puskeminenkin kovempaa. Se yritys loppui vielä aikaismmin kuin edellinen.

Mitä tästä opimme. Ei kannata väkisin yrittää harrastaa seksiä. Varsinkaan väsyneenä ja turhautuneena. Ehkä tämä kahden päivän tauko ei kaada maailmaa. Ja ajatus siitä että lapsi syntyisi "rakkaudettomasta" seksistä tuntuu vähän höhlältä.. Että hyvä näin. Ainakin tällä hetkellä.

Miten te muut selviätte tästä väkisin yrittämisen fiiliksestä?

Rauhallisin mielin

Mulla on tällä hetkellä rauha raskautumisen suhteen. Vielä elättelen toiveita, että tällä kierrolla voisi tapahtua, ja toivon että vaikkei tapahtuisikaan, niin rauha säilyisi.

Itseasiassa vähän tässä jo mietin, että viikonloppuna voisi testailla, vaikka se onkin hieman aikaista. Sitten muistin että jo ennen yrittämistä ihmettelin, miksi ihmiset haluaa testata ennen kuin menkat on edes alkanut, kun ei ne testit silloin edes ole niin luotettavia, ja siitähän sen luulisi sitten tietävän, kun menkat ei alakaan. Niin mitä sitä turhaan etukäteen testata. Ja päätin, etten itse ainakaan siihen ryhdy.
Niin no, nyt tiedän. Kun olisihan se kiva tietää jo nyt. Ei tarvitsisi odottaa, eikä tehdä testiä arki aamuna, sillä mitähän sellaisesta päivästäkin töissä tulisi?! No kuitenkin päätin pysyä päätöksessäni, hieman mieheni avustuksella, ja odotan nyt ainakin siihen menkkojen "alkamis" päivään. Josko ne menkat sieltä vielä alkavatkin.

Tähän samaan syssyyn pitää tarttua vähän ikävämpään asiaan. Mulla on pari tuttua, jotka kärsii lapsettomuudesta. Tai itseasiassa enemmänkin kuin vain tuttuja.. Eikä sitä tunnetta ja tilannetta varmaan voi oikein ymmärtää ennen kuin itse joutuu sen kokemaan. Koitan kuitenkin olla rohkaisevana kuuntelijana. Mutta samalla ei sitä lapsettomuutta osaa omalle kohdalleen odottaa. Kyllähän sitä tietää, että se on mahdollista, mutta ei kai niin meille nyt kävisi. Tavallaan en vaan tiedä mitä pitäisi ajatella, vaikka tällä hetkellä luottavaisin mielin ollaankin. Ettei asettaisi raskautumisodotuksia liian korkealle, niin ettei valmiiksi märehtisi mahdollista lapsettomuutta, kun kyllä sitä kerkiää varmasti ajallaankin murehtia. Ja kun tiedän niitäkin, joilla on napannut heti ensimmäisellä kerralla. Haluan osata iloita ja nauttia tästä hetkestä ja jännityksesti, kun vielä yritetään!

Että miten sitä osaisi pitää odotukset realistisina, mutta kuitenkin sopivasti ruusunpunaisina?! Onko ehdotuksia :)

Niin tein tuossa muuten toisenkin päätöksen. Sitten kun raskaus alkaa, niin en aio murehtia ja pelätä siinäkään turhaan, vaan haluan nauttia raskaudesta kaikesta sydämestäni! Saas nähdä miten vaikeaa sen päätöksen pitäminen sitten tulee olemaan.

Liian monta muuttuvaa osaa

Miksi asioilla on tapana kasaantua? Miksi en tajunnut juttuja aiemmin tai ottanut asioista selvää aiemmin? Miksi oi miksi viivyttelen niin helposti? Miksi?

Epävarmuus ja asioiden liiallinen pohtiminen vie hurjasti energiaa! Ja vielä kun ne tietysti kasaantuvat.. Olen hyvin järjestellinen ihminen. Haluaisin tietää kaikki vaihtoehdot ja niiden sivuhuomautuksetkin ja sitten järkevästi pohtia miten edetä. Kun vaihtoehtojen eteen kasaantuu kovasti epävarmoja tekijöitä en osaa enää toimia. En osaa päättää, miten voisinkaan, kun en tiedä kaikkia sääntöjä. En halua valita väärin, enkä myöhemmin katua valintojani.

Pelasimme mieheni kanssa lautapeliä. Mietin aina vaihtoehtojani hyvin pitkään ja järjestelmällisesti. Kanssapelaajilla menee varmaan useinkin hermo minuun kun vuoroni kestää helposti hyvinkin kauan. Enkä pelin keskellä oikein osaa keskittyä mihinkään muuhun. En voi pelata puoliteholla tai vähän sinnepäin. Minun on pakko harkita kaikkia vaihtoehtoja ja sitten valita seuraava siirtoni.

Sama pätee elämään, en voi pelata puoliteholla. Enkä halua tehdä valintoja epävarmoissa tilanteissa. Kuitenkin elämä on useinkin epävarmaa, eikä kaikkia seurauksia voi ennakoida.

 

Ei tullut plussaa tikkuun. Enkä kyllä edes yrittänyt. Menkat kun alkoivat melko ajallaan. Nyt kuitenkin harkitsen tosissani sitä laserleikkausta kuitenkin. Mutta koska raskautumista ei voi ennakoida, se tulee sitten kun tulee, niin omassa yhtälössäni on liian monta muuttuvaa osaa, enkä osaa tehdä valintaa..Mennäkö laserleikkaukseen vai ei. Viivyttääkö raskautta sen takia, vai viipyykö raskaus lopulta kuitenkin, ja myöhemmin mietin, miksen mennyt aiemmin.. Huoh.

Niin ja se taloudellinen puoli. Eihän se mitään ilmaista touhua ole. Mutta toisaalta kaikkialta olen kuullut että se on todella rahan arvoista.. Ja maksaahan ne silmälasitkin.

Mun aivot ei toimi. Tai toimii ne, ne käy ylikierroksilla tällaisessa tilanteessa.
Onneksi olen saanut sentään nukuttua.

Ihana kuukautiskierto

Anteeksi blogihiljaisuus. Tarviiko muuta sanoa, kuin loma netin ulottumattomissa ja loman jälkeinen syys stressi kun kaikki uusi alkaa ja pitäisi saada taas narunpäistä kiinni. Vieläkin vähän tässä stressailen alkavia juttuja, mutta paremmalta näyttää päivä päivältä.

Mutta nyt halusin tulla teille mainostamaan erästä sivustoa ja varsinkin tätä yhtä tekstiä. Nimittäin Kutri.netin Kaikki kuukautiskierrosta. En ole ennen juurikaan kuukautiskiertoani seurannut muuten kuin odotellessani ja laskeskellessani menkkoja. Mutta tuolta olen nyt saanut hyviä kuukautiskierron vaiheita, joita en ole osannut ennen havannoida. Tämän avulla mulle on myös helpompi opetella ja seurata, että missä kohdin esim. ovulaatio tapahtuu, että osataan sitten tehdä oikeita juttuja oikeaan aikaan. :)

Tiesittekö esim, että ovulaatio ei tapahtu aina siinä puolessa välissä kiertoa, vaan ovulaation jälkeinen aika ennen menkkoja on melko samanlainen aina, mutta että aika uudessa kierrossa ennen ovulaatiota voi vaihdella.. Ihan uutta mulle!

Menkäähän tuonne lukemaan, mutta jos ällöttää tämmöiset jutut suuresti, niin sitten jättäisin välistä. Tiedät kyllä miksi kun luet "varoitustekstin" kyseisen linkin takana heti ensimmäisenä ;)

Lukemista

Bongasin jostain blogista pari kirjaa, nimittäin Eve Hietamiehen Yösyöttö ja sen jatko-osaa Tarhapäivä. Kun mietin, että jotain vauva aiheista lukemista olisi kiva löytää.

Olin jo unohtanut, että mitkä nämä kyseiset kirjat tarkalleen ottaen olivat. No sitten bongasin yösyötön kirpparilta vaivaiseen parin euron hintaan. Tunnistin vain nimen ja kannen kuvan, ja nappasin mukaani.

Viime viikonloppuna mies lähti viettämään omaa aikaa, ja minä tartuin kirjaan. Ja kädessä se pysyikin aika tiiviisti. Nimittäin luin koko viikonlopun paitsi sen ajan kun oli kahdesti mustikassa. Ja kirja loppuikin jo sunnuintaina aamupalalla. 

Hyvin kyllä maistui. Voin suositella. 

Nyt pitäisi bongata vielä tuo jatko-osa jostain. Niin ja onneksi tuo yösyöttö oli ensimmäinen osa, en nimittäin olisi varmaan tajunnut asiaa ennen kuin luettuani. Nyt voi lukea ihan oikeassa järjestyksessäkin vielä :)

Oletteko te lukeneet näitä? Nappasiko?
Ja mitä muuta voisitte suositella?

Nyt on napit kohdillaan

Kävin eilen ostamassa vitamiineja raskautta ajatellen. Aiemmin noista hitusista vähän jo postailinkin täällä. Ostin siis Solgarin monivitamiineja ja Vitamarin Omega3. En ole ennen juurikaan paneutunut vitamiinien tarpeeseen ja niiden erikseen popsimiseen, lähinnä se on tuntunut vähän turhalta rahan haaskaukselta. Nyt kuitenkin lasta ajatellen päätin näitä kokeilla. Ainakin olen tehnyt kaikkeni, että tuleva lapseni voi saada mahdollisimman hyvän alun ja omakin hyvinvointini siinä samalla voi parantua. Nyt on myös hyvä syy kokeilla vitamiinilisiä, josko niistä olisi näkyvää tai tuntuvaa hyötyä. Meinasinkin vähän kirjoitella ylös tuntemuksiani aiheesta, kiinnostaisiko sellaisia lukea?Ehkä sitten raskauden jälkeenkin jatkaisin vitamiinien napsimista.

Tänään aamulla siis otin ensimmäiset napit, kaksi kappaletta monivitamiinia ja yhden omega3, lisäksi otin yhden d-vitamiininapin myös koska niitä olen tässä muutenkin napsinut.

Solgarin monivitamiinit valitsin ihan vain, koska täällä sitä suositeltiin ja saisi suoraan kaupasta ostaa, niin ei tarvitse tilata (en ole oikein päässyt tuohon tilaamisen maailmaan vielä käsiksi..).

Kaupassa sitten vielä suositeltiin tuota omega 3, ja sen tarpeellisuudesta olen myös lukenut, niin päätin senkin sitten napata mukaan.

Miltäs nämä napit teille kuulostaa? Syöttekö te vitamiineja raskaus/imetysaikana/muulloinkin?
Ja siis itsehän en ole vielä raskaana, eikä oikeastaan yritetäkään vielä, mutta suunnitteilla on aloittaa piakkoin, niin ajattelin alkaa napsia näitä jo nyt.

Odotuksen odotusta

Vauva-aika sekoittaa korttipakan täysin, niin olen kuullut.

Päätettiin miehen kanssa vielä hetki odottaa ennen kuin aletaan yrittämään. Tämä siksi, että halutaan vahvistaa meidän parisuhdetta vielä ennen lapsia. Halutaan vielä oppia kommunikoimaan vähän paremmin ja huomioida toisiamme siinä mitä toinen tarvitsee, on se sitten huomiota (mulle tätä) tai omaa aikaa (miehelle tätä).

Kyllähän me näitä juttuja jo osataankin, eikä meillä juurikaan riidellä. Lähinnä kinastellaan vain silloin kun ollaan väsyneitä tai nälkäisiä :) Mutta nämä hetket, tai ainakin tuo väsymys, tulevat varmasti lisääntymään vauvan tullessa kuvioihin, niin olisi varmasti ihan paikallaan opetella toimimaan näissä tilanteissa vähän paremmin ja toinen huomioon ottaen.

Meinattiin etsiytyä jollekin parisuhde viikonlopulle tässä syksyn aikana. Jospa sieltä saataisiin vähän enemmän eväitä kuin vain kahdestaan asioita pohtien. Eikä tämä nyt tarkoita että me oltaisiin jossain kriisissä, niin kuin ihmiset tuntuvat tällaisessa tilanteessa kuvittelevan. Tähän sopii musta hyvin perinteinen auto vertaus. Autoakin täytyy huoltaa aina välillä, mutta ei se tarkoita etteikö se auto toimis silloin. Parempihan se auto on huoltaa ennen kuin se hajoaa käsiin. Sama parisuhteessa, sitä kannattaa välillä huoltaa, jo ennen kuin ollaan kriisin partaalla tai yli!

Näiltä avioliitto leireiltä saa hyviä työkaluja toimia, ja vaikka ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tulee keskusteltua paljon puolison kanssa. Kuulemma ehkä jopa niin paljon, ettei vähään aikaan kaipaakkaan toisen seuraa :)

Ja itse asiassa mä oon vähän tässä alkanut miettimään ja jo kaiholla kaipaamaan tätä aikaa ennen lapsia, vaan kun ollaan vasta suunnitteluasteella. Oon tajunnut alkaa nauttimaan enemmän tästä ajasta ja ottamaan kaiken irti. Ja musta tää pieni odotus on myös tähän hyvä, nyt saadaan vähän enemmän aikaa olla kahdestaan.

Toisaalta vähän mietin, että mitäs jos ei sitten hetikohta nappaakaan, pitäisikö kuitenkin alkaa jo yrittämään, että siten kokonaisaika lyhenisi. Mutta ehkä ei. Ei siitä ajasta sitten silloinkaan voi nauttia, nyt ollaan vielä täysin ulkona koko kuviosta, niin ei tarvitse miettiä että koska..

Niin eikä tässä nyt puhuta mistään vuoden odottelusta, vaan reilusti alle puolivuotisesta, katsotaan nyt.


Kuvat sen kertovat. Yhdessä mennään tällä merellä eteenpäin, minne tuuli vie, sitä ei voi tietää.