Piinapäivät ja tilanteen päivitys

Mitäs sitä turhia kirjoitamaan, jos ei ole mitään kerrottavaa.. Tämä kevät on mennyt vauhdilla, eikä mulla ole ollut fiilistä kirjoitella. Eikä oikein mitään sanottavaakaan. Maha ei ole pyöristynyt, eikä edes pilkettä silmäkulmaan tämän asian suhteen ole suotu. Siis edelleen odotellaan odotusta.

Useimmiten fiilikset on olleet ihan hyviä, eikä kovin suuriin kuoppiin ole tiputtu, saati että oltaisiin korkealta ja kovaa tultu alas. Tosin olen tässä jo vähän luovuttanut onnistumisen suhteen ennen vuodenpäivien yritystä ja asennoitunut siihen, ettei tässä mitään tapahdu ennen syksyä, jolloin voitaisiin lähteä tutkimuksiin ja selvittää sitä kautta tätä tilannetta. Ehkä tämänkin takia odotukset eivät ole olleet korkealla, eikä ole tarvinnut romahtaa.

Tuhruvuotoa on aina ollut ennen kuukautisia ja se kyllä turhauttaa, kun en tajua mistä se johtuu. Tuntuu että tuhruttelu alkaa jo muutamia päiviä oletetun oviksen jälkeen, jolloin en usko minkään voivan kiinnittyä. Huoh. Siksi tässä on vain odoteltu sitä syksyä. Meinasin tässä tilata ovulaatiotestejä, niin olisi sitten jotain todennettua lääkärillekin kerrottavaksi. Tähän asti kun olen vain limojen perusteella ovulaation aikaa päätellyt.

Mutta.
Tämä kierto. Mulla on nyt toiveet kohonneet jo pilvien yläpuolelle. Ennennäkemättömiä oireita, eikä tuhrua juuri nimeksikään. Ja ylihuomisen aikoihin pitäisi alkaa menkat, tosin ei mulla tässä kierrossa ole hajuakaan ovulaation ajankohdasta..mutta meinasin testata huomenna. Noin sivulauseessa pikaisesti mainittu. Kun en uskalla sen enempää. En halua tipahtaa pilvien läpi pehmentäsiköhän ne pudotusta?

Oireita tässä loppukierrossa on ollut seuraavaa:
- mahan kevyt juiliminen ei jatkuvasti, mutta muutamia kertoja päivässä jo reilun viikon verran, ja tunne että menkat alkaa just kohta, mutta loppujen lopuksi ei ole vielä kuulunut normisti mua ei juili kun tuhrutus alkaa, vaan vasta kun mekat alkaa kunnolla tai vaan tyyliin päivää ennen
- pienenpieni tuhru, joka on välillä ilmestynyt paperiin ja vain muutamana päivänä suojaan asti. Ja sekin on nyt jo loppunut pari päivää sitten. Mutta maha juilii edelleen
- hieman suurentuneet rinnat?! Tätä ei muistaakseni ole koskaan ennen ilmennyt ja vaihtelevasti myös kipeät rinnat tai nännit tuttu oire
- herkkä hajuaisti ? ehkä. En ruvennut varmistelemaan keneltäkään onko heistä kyseiset hajut olleet voimakkaita.. Ennenkuulumaton oire
 -nälkä. Jatkuvasti tuntuu olevan nälkä, mutta tätä voi vissiin olla myös kuukautisia ennen joillain? En ainakaan muista että mulla olisi tavallisesti tällaista, muuten kuin viime syksynä yhdessä kierrossa, jolloin luulen myös olleeni raskaana, mutta se meni melkein heti kesken, niin että en ollut edes tehnyt testiä, mutta sellainen fiilis jäi, että raskaana oltiin..
- huono oloa muutaman kerran, ja usein just ennen syömistä. On mennyt syömällä ohi. Tällaistakaan en muista normaalisti olevan.

Onneksi kaikesta tästä aloin vakavissani tehdä johtopäätöksiä vasta muutama päivä sitten. Jos olisin pidempään joutunut piinailemaan niin huh vaan. Kyllähän se ajatus kävi mielessä, kun ei tuo tuhru sitten alkanutkaan, mutta kun aina vaan juili mahaa, niin ajattelin että just kohta ne menkat sieltä alkaa, ja kun ei alkanutkaan niin ihmettelin että mitäs nyt sitten. Pelkäsin myös jo valmiiksi sitä, että miten ne menkat nyt näin aikaisin melkein puoltoista viikkoa ennen arviota ja että mitä tämä kroppa nyt oikein taas sekoilee..

Huomenaamulla sitten.
Enhän mä edes tiedä mihin sitä sit pitää soittaa jos kaksi viivaa tikkuun pärähtää?!

Miltä toi teistä kuulostaa? Oonko täysin raskautumisharhainen vai mitä?

Yksi viiva

Anteeksi piina, jos edellisestä viestistä sellaista aiheutui!
Tarkoitukseni oli kyllä tulla heti tänne raportoimaan tuloksia. Kun en vain heti kerinnytkään, niin johan asia unohtui. Auttoi kyllä nimittäin tämä maanpäälle paluu, sillä nyt ei vauvajutut ja "josko nyt kuitenkin" ajatukset enää vilise päässä samaan malliin.

Tein siis testin eilen aamulla. Ja yksi viivahan siihen testiin vain putkahti. Kyllähän minä sen tiesinkin, mutta silti en päässyt joskohan-ajatuksista eroon. Mutta testin tehtyäni pääsin! Vihdoin. Nyt rauha maassa, ainakin hetken ennen seuraavien menkkojen odotusta!

Sanoin miehelle, että tuo oli nyt sitten sellainen raskaustestin testi. Että sitten tositilanteessa osaisin sellaisen varmasti oikein tehdä, eikä tarvitse panikoida silloin. Tosin eihän se nyt niin kovin vaikeaa ollut.. :)

Nyt taas odotellaan! Tämä aika menkkojen ja ovulaation (tässä järjestyksessä) välissä on kyllä ihan mukavaa.. varsinkin kun poistin puhelimen menkkojen seurantasovelluksesta ovulaation ajankohdan näkymisen. Osaan nyt kuitenkin sen verran laskea ja arvioida, jos siitä haluan tarkemmin tietää, mutta ei tarvitse joka vilkaisulla nähdä koska mahdollisesti ovulaatio olisikaan ja alkaa jo stressaamaan sitä.

Ensimmäinen raskaustestini?

Taidan tehdä huomenna raskaustestin.
Lähinnä oman mielenrauhan tasapainottamiseksi, mutta vähän myös, koska pieniä oireita on. Tosin suurin niistäkin taitaa olla oma mielikuvitus.

Ei olisi pitänyt mennä lukemaan keskustelupalstojen kommentteja kuukautisten tulemisesta raskaana ollessa. Eihän tässä nyt enää saa mielenrauhaa hetkeksikään, kun ei se kuukautisten tuleminen välttämättä tarkoita etteikö olisi raskaana!

Olen miettinyt testin tekemistä kuukautisten alusta asti, eli ruhtinaalliset 8 päivää. En ensin viitsinyt tehdä testiä kuukautisten aikana, kun en löytänyt kommentteja siitä voiko tulos vääristyä tuona aikana. Ja tuntuisi melko tyhmältä tehdä se silloin.. Ja sitten ajattelin tämän odottavan olon menevän ohi, koska enhän minä nyt voi olla raskaana kun ne kuukautisetkin tulivat. Mutta.. ei tämä ohi ole mennyt.. viimeksi ajattelin eilen illalla, että tänään aamulla testin tekisin, mutta sitten aamu-unissani menin ensimmäiseksi vessaan ajattelematta sen pidemmälle ja siinähän se tilaisuus jo menikin.

Mutta jännä olo tässä on ollut. Jo sen tiputtelun alettua viime kierrossa. Tosin toisaalta tuntuu melko tyhmältä, koska kun sitä tiputteluakin oli niin pitkään, että mikä siellä voisi mihinkään kiinnittyä. Mutta toisaalta juuri tuo erikoinen ja ennen näkemätön oire taas kasvattaa toiveita. Enkä nyt enää pääse tästä odotuksesta eroon. Mutta jos sen testin tekisin, niin josko sitten saisi mielenrauhan?!

Niin ja on tässä vähän ollut väsymystä iltaisisin siinä 5 tai 6 jälkeen, vaikka olenkin nukkunut pitkään ja hartaasti, eli enemmän kuin normaalisti. Tosin voi kait sekin aiheuttaa väsymystä, että nukkuu liikaa. Unen laadusta en kuitenkaan mene niin takuuseen, vähän levotonta on ollut.

Ja tänään oli vielä huonovointisuuttakin tässä illalla. Ja ehkä tässä on ollut hieman parempi ruokahalu viimeaikoina? Ja ehkäpä voisin saada kuunkin taivaalta!

Mieheni ei ole sanonut juuta eikä jaata näihin pohdintoihini. Tai onhan se vähän naureskellut leikkisästi ja koittanut rauhoitella ja sanoa, että eihän tässä mikään hätä ole. Mutta on sen varmaan vaikeaa ymmärtää tätä naisen päänsisäistä sekamelskaa, kun se on itsellekin välillä niin vaikeaa.

Noh. Jospa se testi auttaisi tähän mielenhäiriöön.

Sanokaa onko tämä ihan hullua?! Pitäisikö soittaa valkotakkisille (mutta EI siis niille jotka auttavat vauvoja masuista!!)


Niin ja tässä juuri selvisi myös, että kilpirauhasen toiminnasani ei ole mitään häikkää. Normaalia on. Ei siis siitä huolta!

kp2

Nyt loppui piina ja ollaan taas kp2:ssa.. höh ja pöh, mutta toisaalta helpottavaa ettei tarvitse tän enempää odotella..
tänään ajattelin alun perin tekeväni raskaustestin (vähän ajoissa mutta silti), mutta eipä tarvinnut nyt siitäkään huolehtia.

Tuhru ja huimaus

Olen tässä turhaumassa lukenut taas keskustelupalstoja raskausoireista. En ihan tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Lähes joka asiassa kun löytyy sekä puolesta että vastaan kommentteja, joten mitään johtopäätöksiä ei voi mistään oikeasti tehdä.

No olen kuitenkin lukenut ja ainakin siinä olen vähän saanut rauhaa, että monilla muillakin tätä iänikuista tuhrutusta on tullut. Joillakin aina ja joillakin ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ja sen kanssa on tultu myös raskaaksi! Tosin mulla tässä kierrossa tuhrutusta on ollut jo.. uskallanko edes laskea ..no 9 päivää :| huoh. Tämä on kyllä ihan ennätys. Mutta jos tämä tästä vähän vähenisi siihen mitä nyt normaalisti on ollut, niin ei välttämättä olisi ongelmaa tai estettä raskautumiselle!

Tänään mulla oli myös uusi oire. Ja heti sen tietysti raskausoireeksi luokittelin! Nimittäin huimaus. On mua ennenkin huimannut kun oon noussu sängystä tai istumasta nopeesti, niin ihan pimenee silmissä ja pitää jostain ottaa kiinni etten kaadu. Mutta nää on aina ollut sellasia selkeitä syy-seurays tilanteita. Mutta tänään huippausta on ollut kun istuin, seisoin tai tein mitä vaan. Eikä mua huippaa niin paljoa, että pimenisi silmissä, mutta sillein, että tulee huono olo ja saatan poukkoilla oudosti jos kävelen. Istuessakin tuntui, että pitää ottaa kiinni, etten kaadu.

Koita tässä nyt sitten pysyä selväjärkisenä!
Vähän rennommalla otteella kuitenkin taas tässä pari päivää mennyt. Ei kait sitä muuta voi pyytää.

Turhauma

Miksei tää tuhrutus lopu?! Miksi se aina alkaa liian aikaisin oletetun ovulaation jälkeen, eikä jätä rauhaan ennen kuin kunnon menkan on alkanut. Ja sitten jälkeenpäinkin vielä vähän tuhruttaa, muttei onneksi niin huolestuttavasti.

Nytkin on alle viikko oletetusta ovulaatiosta.. Ja jo alkoi pieni vuoto.. Ja samalla päänsisässä jo ajattelee, että no jospa tämä onkin vaikka kiinnittymisvuotoa.. Huoh. Ei kuitenkaan ole. Vaan jatkuu ja jatkuu ja voimistuu ja ja.. kohta onkin taas ne ihanat menkat. Pöh.

Gyne silloin reilu kuukausi takaperin vain kehotti odottelemaan, että kyllä se kroppa palautuu ja hormoonitasot palaa normaaliksi. Siinä voi vaan mennä aikaa.
Mutta kun ei enää malta. On tässä jo odoteltu. Ja toivottu ja vaivuttu epätoivoon ja toivottu taas.

Onko teitä muitakin odottelijoita? Miten tästä oikein selviää?

Lähtötilanne

Mainitsin joskus aiemmin jo ottaneeni "ennen" kuvat itsestäni, että sitten kun raskaus alkaisi näkyä, voisi mahan kasvua verrata aikaisempaan tilanteeseen ennen raskautta. Tietysti samat kuvat käyvät myös raskauden jälkeisen tilanteen vertailuun, jos saisi vaikka jotain inspiraatiota sitten taas treenin aloittamiseen..
Mutta..
otinhan minä nuo kuvat, mutta jossain välissä olin poistanut ne kamerastani ennen koneelle lataamista.. Tässä yksi päivä tulis sitten vihdoin otettua uudet kuvat.

Että jos jotain positiivista pitää keksiä siihen ettei raskautta vielä ole, niin sainpahan nuo kuvat otettua, kun en syksyllä saanut aikaiseksi millään..

Poistin muuten myös puhelimen menkkasovelluksesta ovulaation ajankohdan. Arviohan tuokin päivä vain on, mutta tajusin vain, että siitähän sitä stressin saa aikaiseksi, kun odottaa kyseistä päivää.. Jos nyt pääsisin vähän vähemmällä stressillä..

Ovulaation jäljillä

Oletteko te yrittäneet seurata koska ovulaatio tapahtuu? Tikuilla vai muilla menetelmillä?

Minä en ole noihin tikkuihin vielä jaksanut tutustua. Kun yksi kaverinikin puhui, että niistä on oikeastaan niin vaikeaa ottaa selvääkin..

Mutta löysin Kutri.net sivuilta joskus syksyllä hyvän selostuksen kuukautiskierrosta ja siitä minkälaista valkovuotoa missäkin kierron vaiheessa tulee.. Enpä ollut ennen osannut seurata tuota valkovuotoa.. Vaikka olinkin joskus huomannut, että välillä valkovuoto on paksumpaa ja välillä tosi olematonta, niin en sen enempää ollut aisiaan kiinnittänyt huomiota.

No näitä neuvoja olen sitten koittanut alkaa seuraamaan. Pari kertaa olenkin nyt päässyt ovulaatioon asti valkovuodon seuraamisessa. Ihan kiva vähän tietää koska se ovulaatio tulee, niin ei tarvitse niin paiseissa olla. Mulla kun kierto ei ole ihan tasan samanpituinen aina, tiedä sitten johtuuko tämäkin vielä ehkäisystä vai muuten vaan.

Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuo linkki, itse ainakin opin paljon uutta itsestäni ;)

Myöhässä

Myöhässä ne on, mutta raskaustestiä en aijo tehdä. Eikä yhtään polttelekaan.. Nimittäin tiedän että myöhässä ne on ja varmaan about pari viikkoa.. Kävin nimittäin gynellä.

Varsin siis ajan gynelle, kun tajusin vähän alkaa huolestua menkkoja edeltävästä tuhruttelusta. Siellä täti sitten sanoi, että munasolu on vasta kehittymässä, viikon sisällä voisi olla vasta ovulaatio.. No olinkin ihmetellyt oletettun ovulaation aikana, et mikähän tässä on, kun ei ole sellaista vuotoa, mitä ylensä siihen aikoihin on. Ja ajattelin ovulaation olevan ehkä vajaan viikon myöhässä. No eipä ollut viikkoa, vaan varmaan yli kaksi! Onneksi sattui tuo gyne juuri tähän kiertoon, niin ei tarvitse nyt ihmetellä mikä tilanne ja miksi menkkoja ei kuulu! Odotellaan niitä nyt sitten parin viikon päähän.

Kuulemma stressi voisi olla ratkaisevana tekijänä viivästymisessä. Ja sitähän on piisannut. Ihmettelenpä vain, että nyt vasta vaikuttaa ovulaatioon, kun mennyt syksy on ollut ehkä elämäni kiireisin ja stressin täyteisin.. Mutta nyt on tämä stressi ja kiire vihdoin ohi, niin eiköhän tämäkin tästä helpotu.

No opin käynnilläni vähän uuttakin. Kierron normalisoitumiseen voi ehkäisyn lopettamisen jälkeen mennä jopa 11 kuukautta! Minä kun olin aina ajatellut, että vain muutamia kuukausia. Jos joku tällaisia lukuja olisi kertonut aiemmin, olisin tietysti jättänyt ehkäisyn jo paljon aiemmin pois, mutta eihän näistä puhuta! Sanotaanpa vielä vain, että ei se ehkäisy raskaaksi tulemiseen vaikuta enää lopettamisen jälkeen. Ja höpöhöpö sanon minä! Eli tämä voisi olla selittävänä tekijänä mun tuhruttelussa..

No gyne oli tosi mukava ja rauhoituinkin hieman, että eihän tässä sitten ole kulunut vielä aika eikä mikään. Ei tarvitse siis stressata tätäkään! (Siihen kun osaisi taas paremmin vaikuttaa..) Mutta ainakin tällä hetkellä on taas rauhallisempi fiilis ja nyt koitetaan nauttia ajasta kahdestaan, vielä kun voidaan! Niin ja oli aika mukavaa kuulla, kun se gynetäti puheli että sitten kun olet raskaana niin .. Kun välillä on jo tullut ajateltua että olenkohan koskaan, mutta hän ainakin oli vielä hyvin positiivisin mielin! :) Ja sanoi myös kaiken olevan fyysisesti ok, eli ei huolta siitä.

Niin ja toinen juttu mitä se gynetäti suositteli. Jumppapallon hankkimista. Sillä voi tehdä paljon liikkeitä ihan kotosalla. Olisi nimittäin tosi hyvä jo nyt alkaa vahvistaa vatsalihaksia ja alaselkää, mulla varsinkin kun tuo selkä muutenkin välillä jumittaa! Ja varmasti on toimiva sitten raskaudenkin aikaan, kun sillä voi istuskella synnytyksen käynnistyttyä.. (Eikös ne sitä suosittele?!) Voisinkin siitä laittaa vielä muutamia ohjeita omassa postauksessa :)

Vauvauutiset

 Muutaman ystävän tiesin odottavan ennen kuin me aloimme yrittää. Näistä tilanteista en ota itseeni. Olen onnellinen heidän puolestaan! Mutta sitten ne uutiset, mitä kuulee kun itse yrittää, eikä ota onnistuakseen. Miten niihin tulisi suhtautua? Aluksi hieman pelkäsin, miten niihin reagoisin. Jo itsenäisyyspäivän tienoilla kuulin parista tulevasta vauvasta. Niihin uutisiin en kyllä oikein osannut reagoida kovin hyvin.. Onneksi nämä uutiset tulivat toisen käden kautta, eikä minun heti tarvinnut kohdata odottavaa paria. Oli aikaa sulatella. Tuossa joulun tienoilla kun sitten näitä ihmisiä näin, oli paljon helpompi olla onnellinen heidän puolestaan. Ja olihan vauvajutuista ja odotuksesta kiva puhuakin heidän kanssaan! Toivottavasti seuraavat uuden uutiset on jo helpompi ottaa vastaan.

Tilanne ja tunteet ovat vähän ristiriitaisia. Toisaalta on onnellinen odottavien puolesta, mutta kuitenkin kaipuu omaa lasta kohtaan aiheuttaa pientä epätoivoa. Epätoivon iskiessä olen koittanut olla kohdistamatta ajatuksia erityisesti kehenkään odottavaan tuttuuni, ja ajatella että se että he saavat lapsen, ei ole pois minulta! Sillä eihän se olekaan. Minun ja meidän tilanne ei ole kytköksissä heidän tilanteeseensa.

Lisäksi olen miettinyt sitä tilannetta, kun meillä tärppää. Minkälaista on kertoa niille, joiden tietää yrittäneen jo jonkin aikaa.  Tai miten asia tulisi kertoa, jotta lasku olisi pehmeä.. Itse kun tiedän sen epätoivon, niin en halua kenellekään samaa oloa. Noh, kait sen aika näyttää, lähimmiltäni en halua ainakaan salata asiaa, koska se ei kyllä helpota tilannetta.. Avoimuus rakentaa suhdetta paremmin kuin hiljaisuus. Toivottavasti näiden ystävyyssuhteiden tilanne ei muutu raskauden aikana (meidän tai heidän) tai sen jälkeen!
Sitäpaitsi voihan se olla, että heillä tärppää ennen meitä..

Toisaalta olen iloinen, että koska meillä ei tärpännyt heti, on helpompaa kohdata ne ihmiset, jotka myös yrittävät. Ja ehkä meidän tilanne tuo lohtua myös jollekin muulle, jolla ei heti onnistu, että eihän se kaikilla vain heti nappaa.

Minkälaisella fiiliksellä te otatte vastaan vauvauutisia? Tai minkälaista on kertoa yrittäjille? Mitään vinkkejä?!

Uusi vuosi, sama haave

Vauvarintamalla ei ole kehumista. Mietin tuossa vuoden vaihteessa pitäisikö tehdä yksi raskaustesti vielä vanhan vuoden puolella, se olisi ollut hieman ajoissa, mutta kuitenkin ihan ok rajoissa. Totesin kuitenkin, että en halua pilata iltaani sillä, enkä myöskään innostua liikaa ja möläyttää kaikille kerralla.. Jäipä siis tekemättä ja niinhän aiemmin vähän lupailin itselleni, että ei niitä testejä kannata etukäteen tehdä. Tuli ainakin lupaus vielä pidettyä.

Viime postauksen jälkeen tunnelma selkeni ja mielestäni onnistuin vielä ihan hyvinkin seuraamaan tilannetta ovulaatioon asti, joka sitten omien päätelmieni mukaan tuli vasta seuraavana viikonloppuna, milloin rakastelullekin oli aikaa.. Ihan turhaa babyzillailua siis! Taidanpa jättää ens kerralla väliin! ;) Tuosta ovulaation seuraamisesta voisinkin kirjoitella vielä ihan omaa postausta.

No vaikka ovulaatio osui kohdalleen, niin ei sitä vauvaa silti mahassa kasva. Harmitti taas menkkojen alku, mutta nyt on jo ihan hyvä mieli. Koitan ajatella, että ei mulla ole kauheasti tehtävissä raskautumisen suhteen, kuhan annan hyvät lähtökohdat.. Mitä siis turhaan stressata sitä mihin ei voi vaikuttaa. Sehän on vähän sama kuin jos hääpäivän säätilannetta stressaa etukäteen, ja siitäkin stressistä on selvitty, niin eihän tämä sen kummempi tilanne voi olla.

Babyzilla

Miten sitä voikin mennä näin sekaisin tässä ovulaation aikoihin.. Yksi babyzilla on täällä kuoriutunut ja esitellyt voimiaan.

En tarkalleen tiedä koska ovulaationi tapahtuu, niin koitetaan pupuilla huolella vähän pidempi jakso.. Pupuiltu onkin, mutta tiukkojen heräämisten takia, on pari iltaa jäänyt väliin. Kuitenkin on tuntunut että pitäisi ja olen vähän väkisin koittanut puskea.. Mutta eihän siitä ole mitään tullut. Ensimmäisellä kerralla ei päästy loppuun asti ja itseä turhautti että ilman väkisin yrittämistä olisin saanut arvokkaan tunnin tai vähän vajaan lisää unta. No seuraavana iltana tietysti tarve oli tietysti vielä suurempi (siis lähinnä että ei vain vahingossakaan jää liian pitkiä taukoja ja siitä syystä mene ovulaatio ohi..) Ja niin oli väkisin puskeminenkin kovempaa. Se yritys loppui vielä aikaismmin kuin edellinen.

Mitä tästä opimme. Ei kannata väkisin yrittää harrastaa seksiä. Varsinkaan väsyneenä ja turhautuneena. Ehkä tämä kahden päivän tauko ei kaada maailmaa. Ja ajatus siitä että lapsi syntyisi "rakkaudettomasta" seksistä tuntuu vähän höhlältä.. Että hyvä näin. Ainakin tällä hetkellä.

Miten te muut selviätte tästä väkisin yrittämisen fiiliksestä?