Tässä kuussa tapahtuu

Tässä kuussa meidän vauva syntyy! Mutta ei sitä silti osaa jotenkin ajatella tai siis tajuta. Mutta aika pian tapahtuu.

Mulla on ollut tähän asti sellainen olo, että ei nyt vielä.. Että varmasti menee lasketusta ajasta reilusti yli. Ainakin jotain viikon verran. Toisaalta tämä on ollut hyvä, sillä LA on huomenna (!!) mutta ei mulla oo vielä mikään hinku päästä tästä vatsasta eroon tai synnyttämään. Tietysti tämä vatsan pienuus ja oma oireettomuus varmasti vaikuttavat myös tähän.. Tosin nyt alan odottamaan synnytystä siinä mielessä että haluaisin jo päästä näkemään tämän meidän pikkuisen.

Mutta siis tämä on ollut tähän asti. Eilen sen sijaan oli vähän erilainen fiilis (tosin tänään on taas melkein samanlainen olo kuin aiemmin). Nimittäin olin tosi poikki, siis siinä mielessä että tuntui ettei happi kulje ja jos vähänkin kumarruin, niin joko vauva alkoi liikuskelemaan tai jotain harjoitussupistuksia tuli. Silloin alkoi vähän tuntumaankin siltä, että no ehkä vauveli tästä kohta puoliin jo päättääkin tulla. Ja olo oli myös sellainen, että eihän tässä montaa päivää tämmöisillä fiiliksillä jaksa. Kaikki mitä koitin tehdä vei hirmuisesti aikaa ja varsinkin tuo kumartuminen tai asioiden nostaminen oli erittäin työlästä ja sai puuskuttamaan. Myös jo pelkkä seisominen väsytti. Viime yö oli myös aika hankala. Alavatsassa tuntui lähes koko yön sellaista kevyttä menkkamaista jomotusta ja kääntyminen oli tavallista hankalampaa. Sain onneksi aamuyöstä kuitenkin nukuttua ihan ok:sti.

Olen kyllä siinä mielessä onnekas, että tällaisia tuntemuksia on tullut vasta nyt. Jotkut kun kärsivät kaikenlaisita vaivoista jo monia viikkoja ennen LA:ta. Ehkä myös kun oma olo on ollut hyvä, ei synnytystä ole osannut kaivatakaan vielä.

Noita harjoitussupistuksia mulla on kyllä jo tullut aiemminkin. Tosin ne ei ole olleet yhtään kipeitä, kun eilen osa alkoi tuntua vähän ikäviltä.. Aluksi en edes tajunnut että harjoitussupistuksista on kyse, mutta myöhemmin osasin yhdistää sen vatsan kovettumisen supistuksiin. Ensimmäiset muistan jo jostain joulun tienoilta tai vähän ennen.

Kaikki kriittinen alkaa vauvan tuloa varten olla kunnossa. Tosin huomenna vielä on sellainen meno, mitä en mielelläni peruuttaisi.. Ja pinnasängyn maalaus on vielä kesken, mutta ajateltiin joka tapauksessa vauvaa nukuttaa aluksi tuossa äitiyspakkauksen laatikossa jos hän ei eksy perhepetiin.. Lisäksi mulla on muutamia käsityöideoita vielä tekemättä ja aloittamatta, kuten leikkimatto, vaunuverho, pinnasängyn "prinsessaverho".. Mutta nämä nyt ei ole mitään kriittisiä juttuja, niin ei paniikkia.. En myöskään ole pakannut vielä sairaalakassiakaan.. Jotkuthan tämän pakkaa jo viikkoja ennen LA:ta, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi, ja kun ei tuntemuksetkaan ole olleet mitään siihen suuntaan, niin ei ole tullut tarvetta.. Nyt olen kyllä jo katsellut mitä muut ovat pakanneet ja mitkä jutut on ollut tarpeellisia, ja tehnyt listaa mitä haluan ottaa. Jonkun verran juttuja on jo kasattuna pöydällekin, mutta kassiin asti ei ole päätynyt vielä mitään.

Masukuviakin otettiin viime viikonloppuna kun oli vielä vähän pakkasta ja lunta. Ne on vielä käsittelemättä, mutta tuntuu että niistä tulee kivoja muistoja!

Pientä siivousintoa alkaa olla, mutta en uskalla tänään tehdä mitään kovin rankkaa, jotta huominen meno vielä onnistuu. Sen jälkeen vauveli saa tulla koska haluaa :)

Muljahdus

Mä olen odotellut vauvan liikkeitä jo jonkin aikaa, vaikka tiedän että vielä on aika aikaista, varsinkin esikoisen odottajalle.. Lisäksi kun mulla on istukka edessä, niin se vissiin vielä hidastaa liikkeiden tuntemista.

Olen mä tuntenut joitain pieniä tuntemuksia, mutta ne on aika epämääräisiä, enkä siksi viitsi niiden perusteella sanoa liikkeitä tunteneeni. Muutama ilta sitten (16+6) makoilin sängyssä käydäkseni pian nukkumaan ja tunnustelin taas liikkeitä. Ajatukseni jo herpaantui, kun tunsin selkeän muljahduksen kohdun kohdilla vasemmalla puolella. Tämä ei voinut olla muuta kuin meidän pikkuinen heittämässä kuperkeikkaa tai muita akrobaattisia temppuja, niin selkeä muljahdus oli!

Tämän jälkeen en ole taas liikkeitä tuntenut, enkä tuona iltanakaan kyseisen jälkeen mitään muuta. Nyt odotellessa niitä säännöllisempiä liikkeitä!

Millä viikoilla te tunsitte ensimmäistä kertaa vauvanne liikkeet? Varsinkin jos istukka oli edessä?

1. kolmannes

 EDIT: olinpas nyt sekaisin näistä viikoista.. Siis kyllähän 13 viikko vielä kuuluu ensimmäiseen kolmannekseen myös.. siitä sitten joskus toiste..

Tänään on viimeinen päivä ensimmäisestä kolmanneksesta! Miten me ollaankin jo täällä asti. Tuntuu että yksi etappi on pian takana ja raskaus etenee! Kunhan päästään ensi viikolla ensimmäiseen ultraan, niin vauvan tulo varmasti vielä konkretisoituu.

Tällä hetkellä olo on hyvin väsynyt, niin kuin se on ollut tässä viimeiset kuukaudet. Tuntuu tosin että väsymys saa koko ajan vain enemmän valtaansa. Voin helposti nukkua 10 - 12 tunnin yöunia ja silti väsyttää ja olo on saamaton. Tässä samalla paha olo on kuitenkin helpottanut hieman! Huippua! Tosin tänään kyllä pitkästä aikaa ykäilin... Ensin viikoilla 11. huonovointisuus väheni suurin piirtein joka toiselle päivälle ja nyt viikolla 12. vaihtelevasti on huono olo. Enimmäkseen se liittyy selvästi syömättömyyteen.

Mitä kaikkea tähän kolmannekseen on sitten kuulunut.. Raskautumisen suhteenhan olin jo luovuttanut hetkeksi, joten kovin kummoiset odotukset eivät tässä kuitenkin ihmeen tuoneessa kierrossa olleet.
vko 1: Menkat oli yllättävän ajoissa, mutta se sopi hyvin, sillä  olimme lähdössä reissuun.
vko 2: Lomailtiin ja otettiin rennosti miehen kanssa, ei kyllä keritty kovasti peittoja heiluttelemaan, kun oli niin paljon kaikkea nähtävää, että tultiin aina väsyneinä myöhään kotiin ja rojahdettiin sänkyyn.
vko 3: Yritin bongata ovista siinä onnistumatta. En siis tiedä koska se tässä kierrossa on edes ollut. Loppuviikosta ihmettelin aikaiselta tuntuvaa tuhrutusvuotoa, joka kuitenkin oli vähän erilaista kuin normaalisti on ollut
vko 4: Tuhrutus jatkui heikkona, mutta en kuitenkaan tajunnut edes epäillä raskauden mahdollisuutta, onneksi, ennen kuin ihan viikon viimeisinä päivinä. Myös kevyttä menkkamaista juilintaa ollut tällä viikolla ja yhdelle päivälle olen kirjannut voimistuneen hajuasitin ja muutamille päiville nälkäisyyttä. Loppuviikosta kerroin parille ystävälle, että ollaan yritetty jo jonkin aikaa, mutta mitään ei vielä ole kuulunut.
vko 5: Positiivinen raskaustesti! sen ensimmäisen epäonnisen jälkeen. Oireina pientä huonovointisuutta ennen ruokaa, rintojen arkuutta, rasituksen seurauksena nopeaa väsymistä ja hengästymistä. Ensimmäisille ystäville kerrottiin jo nyt. Viikko tuntui menevän hi-taas-ti. Fiilikset taisi olla enimmäkseen ihmettelyä ja iloitsemista, ja aina uudestaan tajusi olevansa raskaana, kun sen hetkeksi jotain muuta tehdessä unohti. Mutta kyllä pelkokin nosti päätään, päätin kuitenkin olla antamatta sille tilaa.
vko 6: Huono olo valtaa ja ensimmäinen oksu tulee kylään. Epätoivoinen ja muutenkin kuumeinen ja tukkoinen olo, mitään ei oikein olisi jaksanut tehdä. Rinnat oli myös edelleen vähän arat.
vko 7: Tällä viikolla kerrottiin perheille! Se oli ihan parasta! Huonovointisuus jatkuu ja pahenee, tosin muutamina päivinä olo oli ihan hyväkin. Nälkä on myös jatkuva.
vko 8: Yöheräilyt alkavat viimeistään tällöin. Täytyy käydä vessassa ja jonkun kerran taisin syödäkin jotain. Huonovointisuus jatkuu ja pahenee edelleen, nälkä on kova ja vessassa saa ravata. Olo on aika heikko, ja vähän masentunutkin, kun mitään ei huvittaisi tai jaksaisi tehdä.
vko 9: Ensimmäinen neuvola. Oli kiva kun jotain konkreettista tapahtui! Omat muistiinpanot alkavat tässä kohtaa vähentyä oireiden suhteen, mutta huonovointisuus ja väsymys jatkuivat. Ja vessassa ravaaminen. Ensimäisten mammavaatteiden osto. Rakkaus meidän vauvaa kohtaan syttyi.
vko 10: Huonovointisuutta edelleen, mutta loppuviikkoa kohden hieman helpottaa. Väsymys on valtava. Loppu viikosta alkoivat lomareissut ja ne toivat kivaa vaihtelua päiviin. Tällä viikolla näin vauvaunta! Mittailen painoani ja vähän huolestun, kun paino on vain tippunut. Onneksi sekin vissiin on aika tavallista.
vko 11: Reissut jatkuu ja aika kulkee nopeammin sen seurauksena. Huonovointisuus tuntuu helpottavan ja joka toinen päivä on jo ylensä ihan hyvä. Loppuviikosta maha alkaa pompsahtaa esiin.
vko 12: Vielä ollaan lomalla ja huonovointisuus helpottaa pikku hiljaa edelleen. Nyt se on selvästi riippuvaista syömisistä. Odotellaan jo ensiviikolla tulevaa ultraa. Vähän jännittää jos jotain onkin vialla, enkä uskalla nyt unelmoida tulevaisuudesta vauvan kanssa. Varsinkin iltaisin maha näyttää jo todella suurelta, ja tuntuu jatkuvasti puristavalta ja täydeltä.

Näinpä tämä ensimmäinen kolmannes on yllättäen nopeasti takana. Toivoisin että olo tästä pian virkoaa, niin voisin jotain alkaa saada aikaiseksikin! Ah, en malta odottaa mitä tulevat päivät tuovat tullessaan!

Oireita

Kirjoitelinkin aiemmin jo että olen ollut vähän huonovointinen. Joka päivä on jossain vaiheessa, ylensä illalla, aika ällötys olo. Mutta täytyy kyllä sanoa, että melko hyvin tässä on mennyt, sillä olen kuitenkin oksentanut vain viisi tai kuusi kertaa koko aikana. Yksi toiminta kyllä usein saa ainakin kakomaan, vaikken senkään seurauksena montaa kertaa ole varsinaisesti oksentanut. Nimittäin hampaiden pesu illalla! Siis aamulla reaktio ei ole läheskään samanlainen, mutta iltaisin ei tekisi mieli enää edes pestä hampaita.

Toinen mikä saa olon erittäin huonoksi on ruoan laittaminen ja jääkaapin hajut. Olenkin nyt delegoinut ruoan tekemisen miehelleni ja itselleni vain lämmitän sitten jääkaapista jotain valmista. Kylmiä juttuja voin kyllä käsitellä, kuten esimerkiksi tehdä salaattia tai muuta, mutta kaikki paistaminen ja kypsentäminen ällöttää. Kait tässäkin on kyse niistä hajuista. Ja meidän jääkaappi haisee ihan kamalalta! Pidätän aina hengitystä kun joudun sinne kurkkimaan.

Ruokiin vielä liittyen maito, juusto ja rahka ovat nou nou. Niistä tulee huono olo. Myöskään leipää ei ole tehnyt mieli syödä. Helpoiten uppoaa melko mauttomat ja koostumukseltaan tasaiset jutut, kuten puuro, esim. vispipuuro ja omenariisipuuro, ja hedelmäpiltit. Myös hapankorppu on pop. Sitä kun voi mutustaa ihan pelkälteen tai sitten täytteiden kanssa. Eilen kyllä ylitin odotukseni ja söin leipää kaksikin kertaa ja join kaakaota! Eli ehkä tämä huonovointisuuskin pian helpottaa! Ja noita maitotuotteita pitäisi kyllä saada enemmän vielä alas, sillä kalsiumin tarve on varmaan suuri nyt, kun en niitä ole juurikaan syönyt.

Välillä päivät ovat olleet todella hyviä, eikä huonoa oloa ole ollut kuin vähän, usein ennen syömistä. Mutta toisina päivinä huonovointisuus tuntuu koko päivän, eikä mitään meinaa saada aikaiseksi ja jo ruoan ajattelu.. huh.. Hieman hankaluuksia tämä kuitenkin aiheuttaa, koska mitenkään ei voi tietää millainen päivä milloinkin on tulossa, niin on hankala suunnitella mitään etukäteen.

Toinen jatkuvasti päällä oleva oire on väsymys. Onneksi en ole nyt siis ollut töissä, niin olenkin voinut ottaa aika rennosti ja nukkua aamulla pitkään. Tämä on varmasti osittain helpottanut oloa, eikä oikeastaan tunnut että olisin kovinkaan väsynyt päivällä. Mutta väsymyksen huomaan siitä, että menen nukkumaan melko aikaisin ja nukun pitkään. Ihan helposti. Ja välillä päivisin otan myös päikkäreitä. Olen huomannut, että väsymyksellä voi olla jotain yhteyttä myös huonovointisuuteen. Ehkä siksikin olo huononee usein iltaa kohden.

Muita oireita on välillä mahan menkkamainen juiliminen, mikä menee kuitenkin melko nopeasti ohi. Ja turvotus. Välillä maha näyttää jo siltä kuin olisinkin raskaana, mutta ei sitä varmaan oikeasti vielä ulospäin muut huomaisi. Mut on nää mammavaatteet ihania, kun ei purista turvonnutta mahaa! Niin ja tietysti ihana vessassa ravaaminen. Ei onneksi ihan jokaisena, mutta lähes joka yö täytyy käydä vessassa. Välillä en vain jaksa nousta, niin koitan sitten vaan pidätellä. Myös mun ikenet on turvonneet! Luulin sitä merkiksi alkavasta ientulehduksesta, mutta ei ne oikeestaan oo kipeet ja sitten vielä luin että raskaana ikenet voi vaan turvota.. Niin outoja oireita tähän kyl kuuluu.

ps. Tällä viikolla meidän papu on jo taatelin kokoinen! <3

Tätäkö tää nyt on?!

Mulla on ollut ihan kauhee olo. Melkein koko ajan. En mä tajunnut että nää raskausoireet alkaa näin voimakkaina jo näin alussa. Ja tänkö pitäis kestää sit koko kesän jos sinne 12 raskausviikolle asti huonovointisuus enimmäkseen jatkuu? Et hyviä lomia mulle vaan!

Yks päivä tällä viikolla olo oli tosi kuumeinen, joka paikkaa särki ja oli huono olo. Enkä tietysti viittiny napsia kauheasti lääkkeitä. Onneks kuumeisuus helpotti, eikä nyt oo ollu niin pahana uudestaan..

Paha olo mulla on lähes koko ajan. Nukkuminen helpottaa! Mut ei sitä voi koko päivää tehdä.. Tosin tänään oli vasta eka kerta kun oikeesti oksensin ja sekin johtu enemmän ehkä kyykky asennosta, kun maha meni kasaan. Eikä oksu oikeestaan oo ollu ees lähellä muutoin. Et uskon päässeeni sen suhteen kuitenkin aika helpolla. Mut ei tää vaan tunnu kovin helpolta.. Mitään ei tekis mieli syödä, kun on vaan paha olo, ja välillä ruoka auttaa asiaan, mut välillä ei oo mitään vaikutusta. Onneks en oo töissä nyt.

Varmaan sit yhteisvaikutuksena tästä olosta ja siitä että olen nyt yksin kotona päivät pitkät, eikä olla muille kuin yksille kavereille kerrottu, niin en voi ees soittaa esim äidille, et mitä täs tilanteessa pitäisi tehdä tai mennä hakemaan sympatioita tai lähteä kaupungille hengailemaan, kun ei tiedä milloin paha olo yllättää. Niin yhteisvaikutuksena mulla on ollut aika masentunut fiilis. Noin, sanoin sen. Ja tätä fiilistä lisää se, et mietin mikä mussa on vialla, kun tän pitäis olla mun elämän onnellisinta aikaa! Monessa paikassa puhutaan raskauden jälkeisestä masennuksesta, mut entäs raskaudenaikainen? Vai helpottaako tää kun pahin ällötysolo menee ohi ja pääsee oikeesti nauttimaan raskaudesta? Ja ehkä muiden tarinoihin verrattuna tää olo nyt ihan kauheen paha oo, mut koitan silti vaan selviytyä päivä kerrallaan.

Musta tulee äiti!

Päivät etenevät niin hitaasti! Nyt kun tässä alkaa tajuta mitä on tapahtunut, niin tekisi mieli koko ajan lueskella aiheesta ja päivitellä raskaussovellusta..ja kertoa kaikille! Mutta kun sitä haluaisi tehdä pitkin päivää, niin alkaa vähän aiheet loppua. :)

Tuntuu niin kummalliselta, että vihdoinkin olen raskaana! Ja ensi kesänä tähän aikaan meillä on pieni nyytti sylissä! Tavallaan kaikki tapahtui loppujenlopuksi niin yhtäkkiä, että ei tähän osannut varautua. Kun olin jo vähän luopunut toivosta, että meillä onnistuisi sen "normaalin" vuoden sisällä. Ja sitten ne kaksi viivaa pärähtikin tikkuun.

Yritystä meillä on takana 9 kiertoa ja 10 napsahti. Ja nyt mennään siis viikossa 4+5, eli hyvin alussa vielä. Tässä vaiheessa mitä tahansa voi vielä tapahtua, mutta en aijo alkaa murehtimaan, vaan haluan nauttia tästä hetkestä ja iloita meidän tulevasta vauvasta! Jos jotain sitten tapahtuu, niin kerkiää sitä murehtia silloinkin.

Oireina mulla on edelleen ollut tissikipu ja jatkuva nälkä, myös kevyt huonovointisuus varsinkin nälkäisenä ja ennen ruokaa, mutta välillä tuntuu että koko ajan ehkä kun koko ajan tuntuu olevan nälkä. Se on vähän sellanen olo, kun on niin nälkäinen että tulee jo huono olo, eikä oikein tiedä, että pitäisikö syödä vai olla syömättä. Tosin tänään on tämän suhteen ollut vähän helpompi päivä! Ja melko helposti taidan hengästyä. Vatsan menkkajomotukset on hävinneet tuossa päivä pari sitten. Selkä vähän oireilee, mutta en tiedä johtuuko se vauvasta, kun se muutekin on vähän kenkku välillä. Väsymyksestä en oikein osaa sanoa, kun olen lomalla, niin saa nukkua :) Mutta sitä ihmettelen että en ole herkistellyt juuri ollenkaan, ajattelin että muutun herkkikseksi, kun normaalistikin olen aika herkkä. Perusoireilla mennään siis. Mutta on se vaan niin hassua, että oireet alkaa jo näin varhaisessa vaiheessa, mitä tästä vielä oikein tulee kun pidemmälle päästään!

Ensimmäisille kavereille on jo kerrottu, kun heidän kanssaan on aiheesta ja yrittämisestä muutenkin aktiivisesti keskusteltu! Tässä nyt mietitään koska tuleville isovanhemmille kerrottaisiin.. Ei ehkä ihan vielä, mutta piakkoin :) Halutaan kuitenkin kertoa jo melko aikaisin, kun jos jotain tapahtuisi, niin kerrottaisiin varmasti siitäkin. Onpa kivempi keritä iloita yhdessä, kuin että aloitettaisiin niillä surullisilla uutisilla.

Neuvolaan soitin ja ensimmäinen aika on varattu kesäkuun lopulle.
Ja annettiin vauvalle jo nimitys, mutta sen saatte kuulla ehkä myöhemmin.

Rakastan tätä aikaa! Vaikka vielä välillä yhtäkkiä tajuaa että niin mustahan tulee äiti se on jopa hassua kirjoittaa! Ja huonovointisuutta on lähes jatkuvasti.


EDIT: yks vaiva unohtu, nimitäin pissahätä. Se on koko ajan. Onneks vielä ei ole tarvinnyt kuitenkaan yöllä herätä käymään vessassa.

Piinapäivät ja tilanteen päivitys

Mitäs sitä turhia kirjoitamaan, jos ei ole mitään kerrottavaa.. Tämä kevät on mennyt vauhdilla, eikä mulla ole ollut fiilistä kirjoitella. Eikä oikein mitään sanottavaakaan. Maha ei ole pyöristynyt, eikä edes pilkettä silmäkulmaan tämän asian suhteen ole suotu. Siis edelleen odotellaan odotusta.

Useimmiten fiilikset on olleet ihan hyviä, eikä kovin suuriin kuoppiin ole tiputtu, saati että oltaisiin korkealta ja kovaa tultu alas. Tosin olen tässä jo vähän luovuttanut onnistumisen suhteen ennen vuodenpäivien yritystä ja asennoitunut siihen, ettei tässä mitään tapahdu ennen syksyä, jolloin voitaisiin lähteä tutkimuksiin ja selvittää sitä kautta tätä tilannetta. Ehkä tämänkin takia odotukset eivät ole olleet korkealla, eikä ole tarvinnut romahtaa.

Tuhruvuotoa on aina ollut ennen kuukautisia ja se kyllä turhauttaa, kun en tajua mistä se johtuu. Tuntuu että tuhruttelu alkaa jo muutamia päiviä oletetun oviksen jälkeen, jolloin en usko minkään voivan kiinnittyä. Huoh. Siksi tässä on vain odoteltu sitä syksyä. Meinasin tässä tilata ovulaatiotestejä, niin olisi sitten jotain todennettua lääkärillekin kerrottavaksi. Tähän asti kun olen vain limojen perusteella ovulaation aikaa päätellyt.

Mutta.
Tämä kierto. Mulla on nyt toiveet kohonneet jo pilvien yläpuolelle. Ennennäkemättömiä oireita, eikä tuhrua juuri nimeksikään. Ja ylihuomisen aikoihin pitäisi alkaa menkat, tosin ei mulla tässä kierrossa ole hajuakaan ovulaation ajankohdasta..mutta meinasin testata huomenna. Noin sivulauseessa pikaisesti mainittu. Kun en uskalla sen enempää. En halua tipahtaa pilvien läpi pehmentäsiköhän ne pudotusta?

Oireita tässä loppukierrossa on ollut seuraavaa:
- mahan kevyt juiliminen ei jatkuvasti, mutta muutamia kertoja päivässä jo reilun viikon verran, ja tunne että menkat alkaa just kohta, mutta loppujen lopuksi ei ole vielä kuulunut normisti mua ei juili kun tuhrutus alkaa, vaan vasta kun mekat alkaa kunnolla tai vaan tyyliin päivää ennen
- pienenpieni tuhru, joka on välillä ilmestynyt paperiin ja vain muutamana päivänä suojaan asti. Ja sekin on nyt jo loppunut pari päivää sitten. Mutta maha juilii edelleen
- hieman suurentuneet rinnat?! Tätä ei muistaakseni ole koskaan ennen ilmennyt ja vaihtelevasti myös kipeät rinnat tai nännit tuttu oire
- herkkä hajuaisti ? ehkä. En ruvennut varmistelemaan keneltäkään onko heistä kyseiset hajut olleet voimakkaita.. Ennenkuulumaton oire
 -nälkä. Jatkuvasti tuntuu olevan nälkä, mutta tätä voi vissiin olla myös kuukautisia ennen joillain? En ainakaan muista että mulla olisi tavallisesti tällaista, muuten kuin viime syksynä yhdessä kierrossa, jolloin luulen myös olleeni raskaana, mutta se meni melkein heti kesken, niin että en ollut edes tehnyt testiä, mutta sellainen fiilis jäi, että raskaana oltiin..
- huono oloa muutaman kerran, ja usein just ennen syömistä. On mennyt syömällä ohi. Tällaistakaan en muista normaalisti olevan.

Onneksi kaikesta tästä aloin vakavissani tehdä johtopäätöksiä vasta muutama päivä sitten. Jos olisin pidempään joutunut piinailemaan niin huh vaan. Kyllähän se ajatus kävi mielessä, kun ei tuo tuhru sitten alkanutkaan, mutta kun aina vaan juili mahaa, niin ajattelin että just kohta ne menkat sieltä alkaa, ja kun ei alkanutkaan niin ihmettelin että mitäs nyt sitten. Pelkäsin myös jo valmiiksi sitä, että miten ne menkat nyt näin aikaisin melkein puoltoista viikkoa ennen arviota ja että mitä tämä kroppa nyt oikein taas sekoilee..

Huomenaamulla sitten.
Enhän mä edes tiedä mihin sitä sit pitää soittaa jos kaksi viivaa tikkuun pärähtää?!

Miltä toi teistä kuulostaa? Oonko täysin raskautumisharhainen vai mitä?

Ensimmäinen raskaustestini?

Taidan tehdä huomenna raskaustestin.
Lähinnä oman mielenrauhan tasapainottamiseksi, mutta vähän myös, koska pieniä oireita on. Tosin suurin niistäkin taitaa olla oma mielikuvitus.

Ei olisi pitänyt mennä lukemaan keskustelupalstojen kommentteja kuukautisten tulemisesta raskaana ollessa. Eihän tässä nyt enää saa mielenrauhaa hetkeksikään, kun ei se kuukautisten tuleminen välttämättä tarkoita etteikö olisi raskaana!

Olen miettinyt testin tekemistä kuukautisten alusta asti, eli ruhtinaalliset 8 päivää. En ensin viitsinyt tehdä testiä kuukautisten aikana, kun en löytänyt kommentteja siitä voiko tulos vääristyä tuona aikana. Ja tuntuisi melko tyhmältä tehdä se silloin.. Ja sitten ajattelin tämän odottavan olon menevän ohi, koska enhän minä nyt voi olla raskaana kun ne kuukautisetkin tulivat. Mutta.. ei tämä ohi ole mennyt.. viimeksi ajattelin eilen illalla, että tänään aamulla testin tekisin, mutta sitten aamu-unissani menin ensimmäiseksi vessaan ajattelematta sen pidemmälle ja siinähän se tilaisuus jo menikin.

Mutta jännä olo tässä on ollut. Jo sen tiputtelun alettua viime kierrossa. Tosin toisaalta tuntuu melko tyhmältä, koska kun sitä tiputteluakin oli niin pitkään, että mikä siellä voisi mihinkään kiinnittyä. Mutta toisaalta juuri tuo erikoinen ja ennen näkemätön oire taas kasvattaa toiveita. Enkä nyt enää pääse tästä odotuksesta eroon. Mutta jos sen testin tekisin, niin josko sitten saisi mielenrauhan?!

Niin ja on tässä vähän ollut väsymystä iltaisisin siinä 5 tai 6 jälkeen, vaikka olenkin nukkunut pitkään ja hartaasti, eli enemmän kuin normaalisti. Tosin voi kait sekin aiheuttaa väsymystä, että nukkuu liikaa. Unen laadusta en kuitenkaan mene niin takuuseen, vähän levotonta on ollut.

Ja tänään oli vielä huonovointisuuttakin tässä illalla. Ja ehkä tässä on ollut hieman parempi ruokahalu viimeaikoina? Ja ehkäpä voisin saada kuunkin taivaalta!

Mieheni ei ole sanonut juuta eikä jaata näihin pohdintoihini. Tai onhan se vähän naureskellut leikkisästi ja koittanut rauhoitella ja sanoa, että eihän tässä mikään hätä ole. Mutta on sen varmaan vaikeaa ymmärtää tätä naisen päänsisäistä sekamelskaa, kun se on itsellekin välillä niin vaikeaa.

Noh. Jospa se testi auttaisi tähän mielenhäiriöön.

Sanokaa onko tämä ihan hullua?! Pitäisikö soittaa valkotakkisille (mutta EI siis niille jotka auttavat vauvoja masuista!!)


Niin ja tässä juuri selvisi myös, että kilpirauhasen toiminnasani ei ole mitään häikkää. Normaalia on. Ei siis siitä huolta!

Tuhru ja huimaus

Olen tässä turhaumassa lukenut taas keskustelupalstoja raskausoireista. En ihan tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Lähes joka asiassa kun löytyy sekä puolesta että vastaan kommentteja, joten mitään johtopäätöksiä ei voi mistään oikeasti tehdä.

No olen kuitenkin lukenut ja ainakin siinä olen vähän saanut rauhaa, että monilla muillakin tätä iänikuista tuhrutusta on tullut. Joillakin aina ja joillakin ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ja sen kanssa on tultu myös raskaaksi! Tosin mulla tässä kierrossa tuhrutusta on ollut jo.. uskallanko edes laskea ..no 9 päivää :| huoh. Tämä on kyllä ihan ennätys. Mutta jos tämä tästä vähän vähenisi siihen mitä nyt normaalisti on ollut, niin ei välttämättä olisi ongelmaa tai estettä raskautumiselle!

Tänään mulla oli myös uusi oire. Ja heti sen tietysti raskausoireeksi luokittelin! Nimittäin huimaus. On mua ennenkin huimannut kun oon noussu sängystä tai istumasta nopeesti, niin ihan pimenee silmissä ja pitää jostain ottaa kiinni etten kaadu. Mutta nää on aina ollut sellasia selkeitä syy-seurays tilanteita. Mutta tänään huippausta on ollut kun istuin, seisoin tai tein mitä vaan. Eikä mua huippaa niin paljoa, että pimenisi silmissä, mutta sillein, että tulee huono olo ja saatan poukkoilla oudosti jos kävelen. Istuessakin tuntui, että pitää ottaa kiinni, etten kaadu.

Koita tässä nyt sitten pysyä selväjärkisenä!
Vähän rennommalla otteella kuitenkin taas tässä pari päivää mennyt. Ei kait sitä muuta voi pyytää.