Mahan kasvu

Siis mistä tää maha on oikeesti tullut? Kun kattoo näitä mahakuvia niin kyllä taas ihan uudella tavalla konkretisoituu tää raskaus!

Tää näyttää jo ihan oikeelta raskausmahalta! Ihan valtava, ja vielä sen pitäis tässä kasvaakin! Mutta voi että mä kyllä rakastan tätä mahaa ja varsinkin sitä mikä siellä sisällä kasvaa! Musta raskausmahat on vaan niin kauniita, ja oon haaveillu tästä kun maha alkaa kunnolla näkymään! Nyt aijon ottaa siitä kaiken irti! Mutta kyllä tää samalla vähän tuntuu kummalliselta, että oonko se oikeesti minä tuossa, jolla toi maha on, se tuntuu jotenkin irralliselta..

 Tässäpä vertailukuvia sitten. Tuo ensimmäinen on otettu helmikuussa ihan vain vertailun vuoksi. Noissa ensimmäisissä raskaus ei nyt ihan kamalasti ole eroja havaittavissa, toki jos vertaa tuohon ennakkokuvaan, niin kyllä sen eron huomaa vähän on tanakoitunut tämä lady. Mutta tuossa viimeisessä on kyllä maha pompsahtanut esille aika tehokkaasti!

Tässä vielä pari vähän harvemmilla väleillä, näistä näkee ehkä vähän selvemmin muutoksen. Sieltä se maha vain kasvaa. Näissä huomaa kyllä selvän eron myös rinnoissa, jos vertaa tuohon ensimmäiseen ennakkokuvaan, ihan positiivinen muutos tämäkin!

Vielä vertailuksi pari kuvaa selkäpuolelta. Tällaista en tajunnut silloin ennakkovaiheessa ottaa, enkä edes raskauden ihan alussa. Vasta kun tajusin, että eihän mulla tää maha oo tainnu juuri yhtään levitä sivuille, aloin ottamaan näitäkin kuvia. Pikkusen on vaan vyötärö leventynyt, mutta ei tästä muuten osaisi nähdä raskautta.

Miltä teidän mahat tunuu ja näyttää? :)

Kuulumisia

Huh. Tänään aina niin ihanan (ja viimeisen!!) lauantaitentin jälkeen ja tänä viikonloppuna on oikeastaan syksyn ensimmäinen hetki, kun mun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään pakollisia tehtäviä jonossa tai ajatuksissa. Saan vaan olla, eikä tarvitse alitajuntaisesti miettiä, mitäs kaikkea sitä pitäisikään oikeasti olla tekemässä tai tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, ettei tee mitään. Vasta tänään tuli joulufiilis, kun ei ole ajatukset kokoajan jossain muussa. Ostin valoja ja kivan lasiastian millä saa tunnelmaa kotiin! <3

Ei tämä syksy kyllä vielä tässä ollut. Ensi viikolla on vielä yksi ja viimeinen!! intensiivikurssi. Kunhan siitä selvitään, niin sitten alkaa joulu! Joulun jälkeen koittaa sitten vielä viimeinen puristus lopputyön suhteen, mutta nyt saan luvan kanssa olla ajattelematta sitä.

No sitten asiaan.
Ei plussia täällä. Viime kierto meni himpun ohi, kun oltiin miehen kanssa sen verran kiireisiä.. Vähän harmittaa, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Sen sijaan otin kyllä stressiä kun kuulin muutamien tuttujen olevan raskaana.. Harmittaa ja ärsyttää. Ja pelottaa, että mitäs jos meille ei lasta suodakaan. Mutta sitten toisaalta, eihän tässä nyt kannata sitä murehtia, kerkiää sitä murehtia, jos se sitten tulee ajankohtaiseksi. Jokaiselle päivälle riittää sen omat murheet. Niin enkä edes koe että mulla olisi oikeutta vielä murehtia, kun ollaanhan me yritetty vasta 4 kiertoa, ja niistäkin kahtena ei ole oikeasti yritetty, kun oli se laserleikkaus ja nyt nämä viime kierron kiireet.


Mutta yhdestä asiasta alan kyllä olla vähän huolissani. Nimittän mulla on nyt ollut aina ennen menkkoja tuhruvuotoa muutamia päiviä. Aluksi en ollut siitä huolissani, kun ajattelin sen johtuvan  ehkäisyn lopettamisesta, että kropalla vaan kestää vähän palautua ja normalisoitua. No nyt viimeksi tuhruvuoto alkoi jo about viikon ovulaation jälkeen! Se vähän pelottaa. Asiaa googlettelin, ja löysin, että stressi voi vaikuttaa voimakkaastikin tähän tuhrutteluun. Ja sitä on kyllä tähän syksyyn mahtunut! Että jospa tässä nyt odottelisi rauhassa, että saan tuo lopputyön käsistä ja sitten katsotaan että palautuuko tilanne ennalleen. Tässä asiassa ei vain ole kovin kivaa odotella. Toisaalta sitten luin myös että kalaöljy voi aiheuttaa tuollaista vuotoa. Ja sitä minä olen syönyt kun suositellaankin. Jätin senkin nyt sitten pois viime menkkojen aikana, että saas nähdä jos sillä vaikka olisi positiivisia vaikutuksia sitten. Eli nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa tilannetta.

Vähän vain harmittaa, kun kävin tässä juuri myös gynellä, mutta nämä tuhruvuotojutut tuli ajankohtaiseksi vasta tämän jälkeen, joten ei tullut sielläkään mitään kysyttyä. Sanoi hän kyllä, että kaikki näyttäisi olevan päällisin puolin kunnossa raskautumsita ajatellen, että sellaista positiivista sentään.

Ensi viikon lopulla olisi seuraava mahis raskautua. Sitä odotellessa ja nyt pidän huolen että pupuillaan! Toivottavasti tuhruttelu myös loppuisi eikä tarvitsisi jouluna sitä ajatella. Onneksi joulu on kuitenkin iloista ja rentouttavaa aikaa muuten joka tapauksessa.Ehkä se lievittää tätä stressiäkin!

ps. viimeksi mainitsin ostaneeni raskaustestin. No eipä ole tullut sille tarvetta, kun menkat on alkanut ajallaan tai hieman etuajassa. Jospa tässä vielä pysyttäisiin siinä tavoitteessa testata vasta kun menkat on myöhässä.. ;)

Liian monta muuttuvaa osaa

Miksi asioilla on tapana kasaantua? Miksi en tajunnut juttuja aiemmin tai ottanut asioista selvää aiemmin? Miksi oi miksi viivyttelen niin helposti? Miksi?

Epävarmuus ja asioiden liiallinen pohtiminen vie hurjasti energiaa! Ja vielä kun ne tietysti kasaantuvat.. Olen hyvin järjestellinen ihminen. Haluaisin tietää kaikki vaihtoehdot ja niiden sivuhuomautuksetkin ja sitten järkevästi pohtia miten edetä. Kun vaihtoehtojen eteen kasaantuu kovasti epävarmoja tekijöitä en osaa enää toimia. En osaa päättää, miten voisinkaan, kun en tiedä kaikkia sääntöjä. En halua valita väärin, enkä myöhemmin katua valintojani.

Pelasimme mieheni kanssa lautapeliä. Mietin aina vaihtoehtojani hyvin pitkään ja järjestelmällisesti. Kanssapelaajilla menee varmaan useinkin hermo minuun kun vuoroni kestää helposti hyvinkin kauan. Enkä pelin keskellä oikein osaa keskittyä mihinkään muuhun. En voi pelata puoliteholla tai vähän sinnepäin. Minun on pakko harkita kaikkia vaihtoehtoja ja sitten valita seuraava siirtoni.

Sama pätee elämään, en voi pelata puoliteholla. Enkä halua tehdä valintoja epävarmoissa tilanteissa. Kuitenkin elämä on useinkin epävarmaa, eikä kaikkia seurauksia voi ennakoida.

 

Ei tullut plussaa tikkuun. Enkä kyllä edes yrittänyt. Menkat kun alkoivat melko ajallaan. Nyt kuitenkin harkitsen tosissani sitä laserleikkausta kuitenkin. Mutta koska raskautumista ei voi ennakoida, se tulee sitten kun tulee, niin omassa yhtälössäni on liian monta muuttuvaa osaa, enkä osaa tehdä valintaa..Mennäkö laserleikkaukseen vai ei. Viivyttääkö raskautta sen takia, vai viipyykö raskaus lopulta kuitenkin, ja myöhemmin mietin, miksen mennyt aiemmin.. Huoh.

Niin ja se taloudellinen puoli. Eihän se mitään ilmaista touhua ole. Mutta toisaalta kaikkialta olen kuullut että se on todella rahan arvoista.. Ja maksaahan ne silmälasitkin.

Mun aivot ei toimi. Tai toimii ne, ne käy ylikierroksilla tällaisessa tilanteessa.
Onneksi olen saanut sentään nukuttua.

Ajatuksen voima

En meinannut ensin kirjoittaa mitään, tuntuu liian henkilökohtaiselta. Enkä tiedä mitä ajatellakaan. Ja kuitenkin ajattelin, että ehkä tämä ajatusten purku hieman purkaa paineita.. ja jos vaikka vähentäisi tuon ajatuksen voimaa..

Tässä siis ollaan virallisesti yrittäjien puolella. Vähän vahingossa siirryttiin tälle puolelle, tai vahingossa ja vahingossa, kun oltiin kuitenkin asiasta puhuttu ja tiedetiiin mitä tehtiin kun ei käytetty ehkäisyä. Mutta kuitenkin niin, ettei mitenkään "virallisesti" sovittu nyt aloittavamme, vaan vain vähän luiskahdettiin siihen, vaikka oli kumeja laatikossa odottamassa.

Nyt kuitenkin huomaan ja ymmärrän sen mistä olen muilta kuullut. Miten ajatukset ei jätä rauhaan. Miten se, kun tiedän mahdollisuuden raskauteen olevan, vie lähes kaiken ajattelukapasiteetin. Vaikka päätös, että en ajatellut tästä mitään stressiä ottaa ja annan kaiken mennä omalla painollaan (ainakin nyt aluksi..) ei ihan toimikaan. Mieli tekee tepposia ja vähän väliä sitä huomaa ajattelevansa, että josko nyt jo. Pitäisiköhän ostaa testi? Mitähän nämä oireet oikein ovat? Voisiko tämä tarkoittaa?

En oikein tiedä mitä ajatella. Olen jonkin aikaa ollut melko varma epävarma ja epäileväinen, että raskaanako tässä ollaan. Suurimpana syynä tähän yllättävä suuri ruokahalu jatkuvasti (joka tosin nyt on jo normalisoitunut). Mutta sitten kuitenkin koitan jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa, sillä en halua pettyä niin syvästi jos kun ne menkat sieltä kohta tulevat. Tiedän kuitenkin, että ehkäisyn lopettamisen jälkeen kropan normalisoitumiseen voi mennä aikaa.

Menkkamaisia oireita on, mutta ne voivat viitata kumpaan tahansa lopputulokseen. Ja tuhruttelu vuotoa jo muutamia päiviä. Tosin edellisessäkin kierrossa tuota tuhruttelua tuli ennen menkkoja muutama päivä, jonka jälkeen oli pari vuodotonta päivää, jonka jälkeen viralliset menkat vasta alkoivat. En siis tiedä, jos tämä on vain jotain ehkäisyn lopettamisesta seuraavaa jälkipuintia.

Huh, mutta katsotaan nyt. Koitan nyt tässä ajatella, että kohta ne menkat sieltä tulevat.
Ja oikeasti ajatukset kuitenkin laukkaavat siihen, että täytyy kohta mennä ostamaan raskaustesti, koska ei ne menkat sieltä nyt taida tulla..

Ihana kuukautiskierto

Anteeksi blogihiljaisuus. Tarviiko muuta sanoa, kuin loma netin ulottumattomissa ja loman jälkeinen syys stressi kun kaikki uusi alkaa ja pitäisi saada taas narunpäistä kiinni. Vieläkin vähän tässä stressailen alkavia juttuja, mutta paremmalta näyttää päivä päivältä.

Mutta nyt halusin tulla teille mainostamaan erästä sivustoa ja varsinkin tätä yhtä tekstiä. Nimittäin Kutri.netin Kaikki kuukautiskierrosta. En ole ennen juurikaan kuukautiskiertoani seurannut muuten kuin odotellessani ja laskeskellessani menkkoja. Mutta tuolta olen nyt saanut hyviä kuukautiskierron vaiheita, joita en ole osannut ennen havannoida. Tämän avulla mulle on myös helpompi opetella ja seurata, että missä kohdin esim. ovulaatio tapahtuu, että osataan sitten tehdä oikeita juttuja oikeaan aikaan. :)

Tiesittekö esim, että ovulaatio ei tapahtu aina siinä puolessa välissä kiertoa, vaan ovulaation jälkeinen aika ennen menkkoja on melko samanlainen aina, mutta että aika uudessa kierrossa ennen ovulaatiota voi vaihdella.. Ihan uutta mulle!

Menkäähän tuonne lukemaan, mutta jos ällöttää tämmöiset jutut suuresti, niin sitten jättäisin välistä. Tiedät kyllä miksi kun luet "varoitustekstin" kyseisen linkin takana heti ensimmäisenä ;)

Mustikka

Käytiin keräämässä mustikoita. Ensimmäisessä paikassa ei ollut yhtään mitään. Mutta onneksi oli toinen paikka takataskussa, ja sieltähän niitä löytyi pilvin pimein. Ja oli muuten suuria! Hih.

Ensimmäisen päivän satsin laitoin pakkaseen, mutta seuraavana päivänä oli pakko keittää mustikkahilloa, kun ei sinne pakkaseen enää mustikoiden ja mansikoiden kanssa mitään mahtunut. Mutta on se hillokin onneksi tosi hyvää. Ja mummon vinkkinä oli, että siitä hillosta voi myös keittää mustikkasoppaa, ei vain enää lisää sokeria joukkoon.

Silmien laserleikkaus ja raskaus

Oletteko koskaan harkinneet silmien laserleikkausta?  Siis sitä, missä silmien taittoa korjataan niin ettei silmälaseja enää tarvita.

Laserleikkauksiahan on monenlaisia. Esimerkiksi sellaisia, missä tehdään läppä sarveiskalvoon ja hiotaan sieltä alta sopivasti pois, jotta näkö korjaantuu ja sitten läppä takaisin; myös uudempi tekniikka lisää vaihtoehtoihin sellaisen, missä läppää ei tarvitse leikata.. En osaa näistä nyt sanoa sen enempää asiaan perehtymättömänä, mutta tietoa on kyllä helposti saatavilla.

No minäpä olen olin ajatellut tätä leikkausta, nyt syksyksi sitä kaavailin, mutta tulikin aika iso mutka matkaan. En ole asiaan sen enempää perehtynyt, muuta kuin aloin vähän katselemaan missä hinnoissa näissä liikutaan (noin 3000 * 4000 € molemmille silmille, vähän tekniikasta riippuen) ja miten aikaisin tuollaista pitäisi varata ja mistä. Lueskelin sitten myös kysymyksiä aiheesta, ja selvisi, ettei laserleikkauksia tehdä raskaana oleville tai imettäville. Syynä hormonitoiminnan muutokset, jotka voivat muuttaa silmien taittovoimakkuutta. Laserleikkauksen jälkeen tulisi olla myös noin puolen vuoden varoaika ennen raskautumista, jotta näköarvot ehtivät täysin vakiintua. Ja tietysti raskauden jälkeen myös puolisen vuotta ennen leikkausta. (Imetyksen lopettamisen jälkeistä varoaikaa ei suoraan sanottu, mutta epäilen sen olevan myös tuon puolisen vuotta..)

Niin, no jos tässä aletaan yrittämään muutaman kuukauden sisällä, niin turha sitten edes miettiä tätä. En kuitenkaan halua laserleikkausta laittaa lasten edelle. Harmittaa vain, etten aiemmin tarttunut asiaan ja ottanut selvää ajoissa, vaikka se mielessä onkin ollut. Nyt on varmaan turha toivoa, että leikkausta päästäisiin tekemään muutamaan vuoteen, kun ajatuksena kuitenkin on imettää pitkään ja suunnitella toista melko pienellä ikäerolla. Tai no, ei näistä nyt voi vielä tietää, mutta tipahti tämä leikkaus kyllä harkinnasta hetkeksi.

ps. kuvituksena arkiston kätköjä.

Raparperihillo

Mä rakastan raparperia! Teinpä siitä hilloa. Vielä ei olla tätä erää maistettu, kun sen pitäisi viikon verran jähmettyä. Edellisistä tuli kyllä tosi hyvää! :)

Keitin hillon ihan vain hillosokeripussin ohjeen mukaan, tosi helppoa! Jos ette ole vielä kokeillut hillon tekemistä, niin kokeilkaa! Se ei kyllä ole vaikea juttu. Jotenkin oon aatellu, että hilloaminen on vaikeeta ja mummon hommaa, mutta se onkin kivaa ja helppoa! :)

Purkit lämmitin kuumassa vedessä, niin siten ne saa sulkeutumaan tiiviisti. Siis kun hillo ja purkki jäähtyy, tiivistyy purkki ja näin se säilyy pitkään.

Niin ja mukaan heitin myös kanelia. Olisin laittanut tangon kiehumaan raparperien joukkoon, mutta eipä sellaista kaapista löytynyt, ripottelin sitten joukkoon vain hienoa kanelia.



Ootteko te hillonnut ja mitä?

Katso myös raparperipikapullaohje.

Lemonade

Nyt mennään aika ruokapainotteisesti tässä blogissa.. Olen jotenkin kummasti innostunut leimomisesta ja varsinkin kesäherkuista.

Pari kertaa näillä helteillä olen tehnyt lemonadea, siis sitä sitruunoista tehtyä mehua. On muuten hyvää, vaikka ihan vaivatta tämä ei synny, varsinkin kun käsin joutuu sitruunat puristamaan.

Olen havainnut hyväksi sellaisen reseptin, missä sokeri liuotetaan ensin kuumaan veteen, näin siinä ei kulu niin kauaakaan. Lisäksi tässä on helpot suhteet muistaa. Vähän kuin tekisi kakkua, kun samassa suhteessa laitetaan sitruunamehua, kuuma vettä ja sokeria.

Halutessasi tarjoiluun jääpaloja ja sitruunaviipaleita.

Itse olen tehnyt pieniä satseja kerrallaan, niin ei tarvitse säilöä sitten. Olen käyttänyt vain yhden sitruunan, siitä tulee mehua noin 1 dl, ja tällä määrällä olemme saaneet lasilliset tai vähä reilut valmista juomaa, riippuen vähän sitruunan koosta. Purista siis sitruunan mehu, ja itse tykkään hitusista ja olen laitanut ne mitä siihen puristimeen jää, ja mittaa mehun määrä.
Keitä vettä. Olen käytänyt noin 80 C, kun en kiehuvaa ole lasiin viitsinyt laittaa, ja ihan hyvin sulaa sokeri joukkoon. Mittaa vettä saman verran kuin sitruunamehua tuli.

Sokeria en ole laittanut läheskään niin paljoa kuin alkuperäisessä ohjeessa on sanottu. Ohjeen mukaan siis sokeria tulee yhtä paljon kuin sitruunamehuakin, mutta tämä on mielestäni liian makeaa. Olen laittanut sokeria alle puolet siitä määrästä mitä kuuluisi.

Sekoita kuuma vesi ja sokeri, niin kauan että sokeri on sulanut veteen. Lisää joukkoon sitruunamehu. Lisää kylmää vettä kolme-neljä kertaa niin paljon kuin sitruunamehua on.

Jätä hetkeksi kylmenemään.

Oletteko te kokeilleet tehdä tätä raikasta sitruunajuomaa? Tykkäättekö?

Odotuksen odotusta

Vauva-aika sekoittaa korttipakan täysin, niin olen kuullut.

Päätettiin miehen kanssa vielä hetki odottaa ennen kuin aletaan yrittämään. Tämä siksi, että halutaan vahvistaa meidän parisuhdetta vielä ennen lapsia. Halutaan vielä oppia kommunikoimaan vähän paremmin ja huomioida toisiamme siinä mitä toinen tarvitsee, on se sitten huomiota (mulle tätä) tai omaa aikaa (miehelle tätä).

Kyllähän me näitä juttuja jo osataankin, eikä meillä juurikaan riidellä. Lähinnä kinastellaan vain silloin kun ollaan väsyneitä tai nälkäisiä :) Mutta nämä hetket, tai ainakin tuo väsymys, tulevat varmasti lisääntymään vauvan tullessa kuvioihin, niin olisi varmasti ihan paikallaan opetella toimimaan näissä tilanteissa vähän paremmin ja toinen huomioon ottaen.

Meinattiin etsiytyä jollekin parisuhde viikonlopulle tässä syksyn aikana. Jospa sieltä saataisiin vähän enemmän eväitä kuin vain kahdestaan asioita pohtien. Eikä tämä nyt tarkoita että me oltaisiin jossain kriisissä, niin kuin ihmiset tuntuvat tällaisessa tilanteessa kuvittelevan. Tähän sopii musta hyvin perinteinen auto vertaus. Autoakin täytyy huoltaa aina välillä, mutta ei se tarkoita etteikö se auto toimis silloin. Parempihan se auto on huoltaa ennen kuin se hajoaa käsiin. Sama parisuhteessa, sitä kannattaa välillä huoltaa, jo ennen kuin ollaan kriisin partaalla tai yli!

Näiltä avioliitto leireiltä saa hyviä työkaluja toimia, ja vaikka ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tulee keskusteltua paljon puolison kanssa. Kuulemma ehkä jopa niin paljon, ettei vähään aikaan kaipaakkaan toisen seuraa :)

Ja itse asiassa mä oon vähän tässä alkanut miettimään ja jo kaiholla kaipaamaan tätä aikaa ennen lapsia, vaan kun ollaan vasta suunnitteluasteella. Oon tajunnut alkaa nauttimaan enemmän tästä ajasta ja ottamaan kaiken irti. Ja musta tää pieni odotus on myös tähän hyvä, nyt saadaan vähän enemmän aikaa olla kahdestaan.

Toisaalta vähän mietin, että mitäs jos ei sitten hetikohta nappaakaan, pitäisikö kuitenkin alkaa jo yrittämään, että siten kokonaisaika lyhenisi. Mutta ehkä ei. Ei siitä ajasta sitten silloinkaan voi nauttia, nyt ollaan vielä täysin ulkona koko kuviosta, niin ei tarvitse miettiä että koska..

Niin eikä tässä nyt puhuta mistään vuoden odottelusta, vaan reilusti alle puolivuotisesta, katsotaan nyt.


Kuvat sen kertovat. Yhdessä mennään tällä merellä eteenpäin, minne tuuli vie, sitä ei voi tietää.

Raparperipikapulla

Leivoin eilen pullaa. Raparperipikapullaa. Oli kyllä pikapika, mutta jäin vähän miettimään että onko nämä pullia vai muffinseja. Mutta hyvä oli, se on kai se pääasia!

Tykkään tosi paljon raparperista. Se on sellainen sopivan kirpsakka, mutta kuitenkin jotenkin makea ja erittäin kesäinen! Pienenä syötiin raparperia sellaisenaan raakana kunhan kastettiin vain sokeriin. Oli muuten hyvää. Ja tällä kombolla sai parhaat ilmeet aikaseks, kun tahtomatta naama meni ihan ruttuun raparperin kirpeydestä. Ihan parasta!

Raparperikiisseli on ihan parasta! Mutta just kesän alussa tein myös raparperihilloa ja se on kans tosi hyvää! Nyt vois vielä viimesistä eristä tehdä kans tota hilloa, kun ekat on jo kaikki syöty pois. Sit tietysti raparperipiirakka, se nyt on ihan klassikko! Ja raparperikaurapaistosta meinasin kans vielä tänä kesänä kokeilla!

Ohje: (n.20 pullaa, mulla tuli 17)

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl kaardemummaa
100 g margariinia
2 dl rasvatonta maitoa
2 munaa
4 dl raparperinpaloja

Koristeeksi raesokeria

Toimi näin:
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sulata rasva. Lisää kuivien aineiden joukkoon maito, munat, rasvasula ja raparperit. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä turhaa sekoittamista.
Nostele taikina leivosvuokiin ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista pikapullia 225 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Toi taikina tuli mulla ainakin tosi löysäks, ettei kannata ihmetellä. Mut helposti sen sai nosteltua vuokiin kuitenkin. Niin ja puoleen unohin laittaa tota raesokeria, mutta tulipahan vähän terveellisempiä, eikä makua haitannut.

 

Herkkua oli. Ajattelin tähän ensi kerralla lisätä vaikka mansikoita raparperin seuraksi. Tai voisihan tämän tehdä pelkistä mansikoistakin..

Raparperista viikonloppua teille!

Ps. Mitkä on teidän lemppari raparperiherkut?

Kuka, mitä, häh?

Nyt. Sen aloitan. Nimittäin blogin.
Ajatuksissa tämä on ollut jo hetken, mutta nimestä se jäi kiinni. Miten vaikeaa onkaan keksiä nimi blogille?! Sen pitäisi kuvastaa sinua ja sitä mistä kirjoitat (vai tarviisko?). Kuitenkaan en heti halunnut leimautua johonkin tiettyyn sarjaan. Enhän vielä edes tiedä miten tämä tästä muotoutuu. Ja jos haluankin kirjoittaa pidempään, enkä vain tästä yhdestä aiheesta.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Nimeen siis. Omin silmin. Sieltähän tätä maailmaa katsotaan ja kuvataan.

Entäs mistä sitten kirjoittaisin.

Noh.. ajatuksissa tässä on ollut raskautua, mutta vielä ei olla edes aloitettu. Että sen näkee sitten miten tässä käy, mistä tulen kirjoittamaan, Mutta nyt ajattelen, että odotusajasta ja ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Haluan pitää tätä itselleni vähän päiväkirjana, missä mennään ja mitä tapahtuu ja ihmetellä täällä ääneen, kun ei siitä heti viitsi ääneen täällä oikean elämän puolella ihmetellä, ainakaan aluksi.

Rakastan myös valokuvata, tosin aika harrastuspohjalla siinä ollaan. Niitäkin tuotoksia ajattelin tänne tuoda. Jotta jotkut edes joskus niitä pääsisivät näkemään, etteivät aina vaan pölyty koneen D-asemalla.

Blogissa haluan esiintyä anonyyminä, ainakin nyt aluksi. Näin tuntuu että voin ja uskallan puhua avoimemmin asioista, joista en muuten puhuisi. Mutta myös tähän vaikuttaa koko odotuskuvio. Tästä ei vielä tiedä kuin yksi hyvä ystävä. Eli jos siellä ruudun toisella puolella tunnistat minut, niin ethän kailottele sitä ääneen, kiitos! Itsestäni voisin kuitenkin sen verran kertoa, että parinkympin paremmalla puolella mennään, kuutisen vuotta paremmalla. Olen vaimo ihanalle rakkaalle miehelleni, ollut jo reilu pari vuotta. Olen vielä päätoiminen opiskelija, mutta se asia muuttuu piakkoin.

 Tervetuloa mukaan. Kommentoimaan ja ihmettelemään kanssani.

Kuvat kyseiseltä D-asemalta muutaman vuoden takaa.