Mä olen niin rakastunut

Meidän rakas prinsessamme syntyi 16.2 aurinkoiseen aamuun, kaksi viikkoa meni siis yli LA:n. Mä olen niin rakastunut häneen, hän on niin täydellinen ja suloinen ja ainutlaatuinen. En voi kuin ihmetellä että meidän elämäämme on siunattu tällainen söpöläispakkaus! Tänään hän on viikon ikäinen ja syntymäpaino saavutettu. Iakä ja äiskä ovat täysin myytyjä.

Täällä elellään ihan vauvakuplassa, joten postaustahti tässä vähän hidastuu. Nyt opetellaan arkea tulokkaan kanssa, elellään vauvantahtisesti ja aletaan rakennella uutta rytmiä elämään.

Vauvan ensimmäiset vaatteet

Mä pesin yks päivä 6 (kuusi!) koneellista pyykkiä! Suurin osa oli vauvapyykkiä, yks lähinnä lakanoita. Ja toisena päivänä piti vielä jatkaa kahdella koneellisella ja nyt vielä yksi olisi jäljellä + villavaatteet; toisin sanoen siis kaksi.

Lajittelin vaatteita vähän kokojen mukaan. Suurimmat pääsivät vielä laatikkoon odottamaan, mutta pari pienintä kokoa ajattelin jättää esille. Pienimmät esille jäävät vaatteet meillä on varmaan tuota 50-56 sarjaa ja suuremmat sitten 56-60. Näin arvelisin siis.. Esimerkiksi bodyissä suurin osa on kokomerkinnältään 56, mutta ne on selvästi jaettavissa kahteen kokoon..

Saa nyt nähdä minkä kokoinen meidän pikkuinen tulee olemaan, eli tehdäänkö noilla pienimmillä juuri mitään vai onko pitkäänkin käytössä. Fiilis mulla olisi, että vauva on pitkä ja hoikka, mutta katsotaan.. Sairaalaan ajattelin ainakin ottaa lähtövaatteet molemmissa ko'oissa, niin ei tarvitse ihan väärän kokoisissa lähteä liikkeelle.

Mutta siis, meinasin vähän esitellä noita määriä mitä meille on kertynyt.

Bodyt
Pienempää kokoa meillä on 15 pitkähihaista ja 4 lyhythihaista, osa näistä on kietaisumallia ja osassa on käännettävät hihapussukat käsille.

Suurempaa kokoa löytyy 8 pitkähihaista, 4 lyhythihaista ja 3 sellaista haalarimallia (lyhythihaisia). Näissä on myös sekä noita kietaisuversioita että pujotettavia.

Toivottavasti nuo pienemmät mahtuisivat jonkun aikaa vauvelille, ettei jäisi täysin käyttämättä, niitä kun on kertynyt melko paljon.

Potkuhousut
Pienempiä kokopotkareita on kertynyt 6 ja puolipotkareita 5 kpl. Uskoisin että molempia versioita tulee käytettyä, mutta saa nähdä osoittautuuko jommat kummat käytössä kätevämmiksi. Näistä suurin osa on terällistä mallia, eli niiden kanssa ei tarvita sukkia, jotka ilmeisesti kuitenkin häviäisivät jaloista alta aikayksikön. Ja kokoversioista suurimmassa osassa taitaa olla nepparit haaroissa.

Potkuhousuissa jaon koot kolmeen, sillä muutama (3kpl) jäi jotenkin tähän välimaastoon, ne olivat kaikki puolipotkareita.

Suurempia koko- ja puolipotkareita on molempia 5 kpl.

Housut
Jaottelin tähän erikseen housut, eli sellaiset vaatekappaleet, jotka ovat kuin puolipotkareita, mutta ilman teriä.

Pienempää kokoa näitä löytyy 4 ja suurempaa kokoa 4 kappaletta.

Yöpuvut/haalarit/potkupuvut
Näitä olen ajatellut käyttäväni lähinnä yöpukuina, tosin vaikuttavat niin helpoilta pukea, että voisin ehkä käyttää myös päivävaatteina.

Pienempää kokoa näitä yöpukuhaalareita meiltä löytyy 7 kappaletta. Suurempia 6 kpl. Näitä löytyy sekä napillisia että vetskarillisia, osan saa myös haaroista auki. Ja lähes kaikki taitavat olla jalkaterällisiä versioita, jossain muistaakseni myös käsille on omat käännettävät terät.

Lisäksi meiltä löytyy näitä haalareita myös muutama paksumpana versiona, joita ajattelin päiväkäyttöön. Tai mahdollisesti myös yöksi, jos on jostain syystä tavallista kylmempää. Paksumpia versioita on pienemmässä koossa 1 ja suuremmassa koossa 3 kappaletta.

Paidat
Nämä ovat kaikki vähän paksumpia pitkähihaisia paitoja. Näitä ei varmaan tule käytettyä niin paljon, mutta meillä ainakin on aika viileää näin talvella, joten ompa jotain vähän lämpimämpää sitten mitä pukea vielä lisäksi.

Pienempää kokoa on 5, välikokoa 1 ja suurempaa kokoa 3.

Paitsi onhan meillä suurempaa kokoa yksi tavallinen t-paitakin.

Mekot
Mekkoja meillä on näissä pienimmissä ko'oissa vain muutama, koska en usko että niillä on ihan hirveästi käyttöä.

Pienempää kokoa mekkoja löytyy 3 ja suurempaa 3 kappaletta.

Tämä nimenomainen mekko on vauvan tädin vanha mekko. Rakastan kun vaatteilla tai esineillä on tarina takanaan! 

Lisäksi meillä on yhdet sukkahousut (äp), aika monet sukat ja tumput, paljon pipoja ja pari kypärämyssyä lämmittämään pienen vauvan päätä, toukkapussi (toimii vähän kapalon tavoin, mutta on kuin iso villasukka, mihin vauva pujotetaan), melko paksu unipussi, villasukkia muutamat ja yhdet villaiset ja toiset lampaannahkaiset tohvelit, talviulkohaalari ja keväisempi haalari, toppatöppöset ja rukkaset..

Uutena olemme ostaneet vain yhden bodyn omalla tekstillä ja sekin on vähän isompaa kokoa. Suurin osa vaatteista on saatu kavereilta ja äitiyspakkauksesta (jotka tosin suurin osa on vielä aivan liian isoja, eikä siis mainittuna tässä) ja osa ostettu kirpputorilta.

Vielä pitäisi miettiä mitkä vaatteet otettaisiin mukaan synnärille. Ainakin paksummaksi vaatteeksi otetaan aivan ihastuttava nallepuku!

Rakenneultra

Olipas kiva taas nähdä meidän pikkuinen!

Kaikki on onneksi kunnossa ja terve vauveli sieltä on tulossa! Hän siellä liikuskeli sopivasti, mutta pysyi kuitenkin paikallaankin sen verran, että kätilö sai mitat hyvin otettua. Kätilö oli oikein mukava ja asiantunteva. Hän selitti mitä on mittaamassa ja mitä missäkin näkyy Tämä on näin maallikolle tosi kiva, ei siitä kuvasta muuten niin kauheasti mitään irti saisi. Hän siellä poseerasi oikein mallikkaasti ja saatiin ihania profiilikuvia mukaamme montakin.

Painoarvio pikkuisella on 396 g ja viikkoja koossa siis 21+2. Elikkäs aika keskikäyrillä vissiin mennään. En ole varma tuliko jotain pituusarviota, mutta päänhalkaisija eli se mikä neuvolakorttiin kirjataan oli 52 mm. Siropäinen vauveli sieltä on kuulemma tulossa. Tämä sopii meikäläiselle kyllä oikein hyvin!

Vauvan voinnin lisäksi olin vähän miettinyt etukäteen miettinyt mun istukan tilannetta, haluaisin nimittäin ehdottomasti alatiesynnytyksen. Siinä ekassa ultrassa kun sanoivat että istukka on mulla edessä, niin mietin onko se nyt sitten liian alhaalla kohdunsuun päällä. Mutta onneksi tämänkin puolesta kaikki on ok, ja istukka on tuossa mahalla edessä. Olen kyllä silti tuntenut liikkeet tosi hyvin, vaikka luulisi sen istukan niitä keventävän.

Muutama päivä sitten erehdyin muuten lueskelemaan keskustelupalstoja rakenneultrista älkää tehkö sitä virhettä!!, ja ensin siellä olikin ihan kivoja kommentteja ja kaikki oli ollut hyvin. Mutta tulihan siltä muutama niitäkin tilanteita, jolloin jotain olikin vialla. Vasta siinä vaiheessa tajusin itse, että niin, tässähän voi selvitä vaikka mitä probleemeja vielä.. Vähän aloin tämän seurauksena stressaamaan, mutta päätin sitten että ei, en halua! Jos jotain ongelmia ilmenee, niin käsitellään niitä sitten, turha näitä on taas etukäteen liikaa miettiä. Tietysti tiedostan, että mitä tahansa voi vielä käydä, mutta päätin taas heti alkuun lopettaa tuon stressaamisen! Ja onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin, tällä hetkellä on oikein helppoa olla stressaamatta!

Niin, saatiin me se sukupuolikin selville, vaikka pikkuinen meinasikin aluksi olla sitä paljastamatta. Tiukasti polvet yhdessä hän siellä hengaili. Meille on nyt kuitenkin tulossa siropäinen tyttö! <3

Punaisen ristin kontti, Tikkurila

Mä tykkään kierrellä kirppareita! Ja nyt te jotka tykkäätte myös, niin kannattaa ottaa suuntanta Tikkurilan konttiin!

 

Toiminta nimittäin on siirtymässä Tiksistä Tammistoon ja uusikin toimipiste on itseasiassa jo auki osoitteessa Valimotie 8, ja nyt kaikkia tuotteita saa tuolta Tiksistä todella edullisesti! Nimittäin 1€/kpl. Mutta olkaa nopeita, paikka on nimittäin auki enää 25.9 asti!

Mä kävin Tiksissä yks päivä kääntymässä ja nappasin tuolta kontista mukaani muutamat vauvan vaatteet, niissä ei ollut hintaa ja kassalle tullessani kyselin hintoja ja kappalehinta oli vain tuon 1 €! Ajattelin suunnata paikalle vielä uusiksi ja katsoa vähän isompiakin vaatteita jo valmiiksi. Tällä hinnalla niitä kannattaa jo vähän aikaa säilöäkin! :) Torstaina meillä on vielä rakenneultra (!!), jos siellä selviäisi sukupuolikin, niin voisi ostaa muitakin kuin neutraaleja vaatteita.



ps. me ostettiin yhdistelmävaunut!! nyt ne pönöttää tossa meidän eteisessä! :D


-en hyödy postauksesta muuta kuin hyvän mielen-

Puoliväli

Nyt olis kuulkaas puoliväli! Mihin tää aika katoaa?! Kerrotaanpa vähän kuulumisia:

Sain ystävältäni lainaksi muutamia vaatteita meidän vauvalle. Kivaa päästä hypistelemään niitä! Tekisi mieleni itsekin lähteä enemmänkin katselemaan vauvan vaatteita, mutta en ole vielä juurikaan viitsinyt, kun tiedän että saadaan jonkin verran vaatteita ystäviltä. Täytyy sitten lähempänä katsoa mitä vielä puuttuu. Tosin jonkinlainen toppapuku/pussi kannattaisi varmaan metsästää tälle helmivauvalle, kun se äitiyspakkauksen mukana tuleva on niin suuri. Tosin jotkuthan sitäkin käyttävät silti, mutta itse ainakin ajattelisin että se voi olla vähän hankalaa. En kyllä tiedä raaskiiko sellaista uutena ostaa, kun käyttöaikakin on niin vähäinen, mutta meinaan ainakin koluta kirppareita josko sieltä joku sopiva löytyisi.

Vauvan liikkeitä alkaa tuntua enenevässä määrin! Tänään ensimmäistä kertaa niin että keskityin ihan muuhun juttuun kun tunsin potkuja. Muuten on melkeinpä pitänyt keskittyä mahaan tai ei ainakaan olla kovin tiiviisti keskittyneenä johonkin muuhun juttuun. Muutamia kertoja tässä parin viikon aikana potkut ovat tuntuneet selvästi illalla sohvalla makoillessa ja netfliksiä katsellessa. Varmaan isäkin voisi kohta niitä potkuja jo tuntea! Jos vaan sattuu sopivasti paikalle :) Mutta on tuo tunne kyllä hassu! Ei noita liikkeitä voi etukäteen kuvitella, vaikka ne ovatkin juuri sitä miltä kuulostaakin potkuja/ iskuja mahan sisältä päin pienellä vaimennuksella tosin.

Mennyt neuvolalääkäri oli vähän pettymys. Onneksi paikka on tuossa niin lähellä, niin ei tarvitse kovin kauaa sinne matkustella. Lääkäriaika oli myöhässä noin 20 min ja olin jo ulkona kadulla n. 10 -15 min kuluttua sisään päästyäni. Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa ja kiva kun mitattiin mahan koko mikäs se mittauksen nimi nyt onkaan.. Muuten lääkäri vain kehotti syömään tuota rautaa, mistä neuvolatätikin oli puhunut. Tietysti on hyvä että aikaa käytetään silloin kun sille oikeasti on tarvetta, mutta olisin kuitenkin toivonut että hän olisi edes kysynyt onko jotain mielessä. Itse piti kysymyksiinkin vaatia vastausta jotta mitään olisi lääkäristä irti saanut.

Äitiyshousut kävin ostamassa, niistä kerron vähän enemmän vaikka omassa postauksessaan kunhan kerkiän vielä vähän testailla ja ottaa kuvia.

Vaunupohdintaa on täällä tehty kovasti, mutta siitäkin oma postauksensa tulossa.

Muljahdus

Mä olen odotellut vauvan liikkeitä jo jonkin aikaa, vaikka tiedän että vielä on aika aikaista, varsinkin esikoisen odottajalle.. Lisäksi kun mulla on istukka edessä, niin se vissiin vielä hidastaa liikkeiden tuntemista.

Olen mä tuntenut joitain pieniä tuntemuksia, mutta ne on aika epämääräisiä, enkä siksi viitsi niiden perusteella sanoa liikkeitä tunteneeni. Muutama ilta sitten (16+6) makoilin sängyssä käydäkseni pian nukkumaan ja tunnustelin taas liikkeitä. Ajatukseni jo herpaantui, kun tunsin selkeän muljahduksen kohdun kohdilla vasemmalla puolella. Tämä ei voinut olla muuta kuin meidän pikkuinen heittämässä kuperkeikkaa tai muita akrobaattisia temppuja, niin selkeä muljahdus oli!

Tämän jälkeen en ole taas liikkeitä tuntenut, enkä tuona iltanakaan kyseisen jälkeen mitään muuta. Nyt odotellessa niitä säännöllisempiä liikkeitä!

Millä viikoilla te tunsitte ensimmäistä kertaa vauvanne liikkeet? Varsinkin jos istukka oli edessä?

Pientä ja söpöä

Mä ostin meidän ekan vauvanvaatteen! Khihi! Kirpputorilta tietty.

Päätin vähän käydä vilkaisemassa minkälaisia ylipäätään on tarjolla ja millä hinnoin. Tämän kuitenkin nappasin mukaani, sillä olen ymmärtänyt, että 1. kietaisumalliset bodyt ovat kätevimpiä pienellä vauvalla, 2. niitä on suhteessa melko vähän liikkeellä. Lisäksi väri tuntui sopivalta niin tytölle kuin pojalle vaikka on se ehkä hitusen tyttömäinen, eikä hintakaan ollut paha 1,5€. Vaatteen ostin siis kontista, mutta alunperin se on seppälästä lähtöisin.

Koko tässä on 56. Eikös se mene aika pienelle vauvalle? Kun en minä näistä koista oikein tiedä...

Onko teillä tietoa seppälän vauvanvaatteiden laadusta? Minkä liikkeen vaatteita ylipäätään suosittelette vauvalle/pienelle lapselle?

ps. miten tää voikin olla näin pieni ja söpö?!

Np ultra

Kursori vilkuttaa tyhjällä sivulla, kun mietin mitä tästä käynnistä kirjoittaisin. Katson tyhjää sivua ja välillä vilkaisen kuvaa meidän vauvasta. Yritän etsiä jotain biisiä mikä kuvaisi mun tunteita ja oloa.

Mun sydän on pakahtumaisillaan ilosta. Tää on jotain niin ainutlaatuista ja uskomatonta. Meidän vauva asustaa mun masussa. Tähän asti tää on ollut parasta tässä raskaudessa enkä malta odottaa että pääsen näkemään ja tutustumaan meidän vauvaan muutenkin kuin kuvan välityksellä.


Mutta siis, ultrakäynti meni suurinpiirtein niin kuin oletan useimpien menevän. Aamulla herättiin ja syötiin ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Mua jännitti mitä tulee tapahtumaan, ja vähän myös että onko siellä edes ketään, johtuen varmaan osittain melko lähellä olleesta ikävästä tapahtumasta.. Koitin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa ultraa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja saatiin parkkipaikka lähes heti. Ilmottauduttiin ja kavuttiin oikeaan kerrokseen odottelemaan. Hetkinen siinä odoteltiin ja muistin käydä vessassakin, kun siihen oli neuvottu. Ja päästiin sisään.

Kätilö tai millä nimikkeellä se ultrahenkilö nyt kulkeekaan oli mukava. Hän kyseli muutamia perusjuttuja ja sitten pääsinkin jo makoilemaan siihen tuoliin. Ultraus tehtiin mahan päältä. Tila missä oltiin, oli remontin takia vähän tilapäinen paikka kyseiselle toiminnalle, joten siitä syystä meille vanhemmille ei ollut omaa näyttöä mistä ultrausta katsella. Itse en siis kovinkan paljoa nähnyt, paitsi silloin kun kätilö halusi näyttää jotain. Mutta koska ennakko-odotuksia ei ollut, ei tämä tuntunut mitenkään turhauttavalta tai harmittavalta. Mieheni pääsi kuitenkin seuraamaan toimintaa koko ajan näytöltä.

Ihan ensin kätilön aloittaessa ultraus, hän käänsi näytön minuun ja näytti vauvan. Ja siellä se oli! Ihan vauvan näköisenä, ei siinä tarvinnut edes silmiä siristellen yrittää päätellä vauvan sijaintia tai suuntaa. Ja minä ehkä vähän huokasin helpotuksesta! Heti pääsin itse näkemään että siellä hän uiskentelee ja sydän lyö tasaisesti.

Kätilö selitti mitä tapahtuu ja että hän saattaa olla hiljaakin välillä, kun tekee tarvittavia mittauksia ym. Ei tarvinnut ihmetellä. Välillä näyttöä käännettiin minuakin kohti ja pääsin näkemään pään ja aivot, kädet, jalat, mahalaukun, kasvonpiirteet. Ihan mahtavaa! Välillä vauvaa piti vähän houkutella liikkumaan, jotta mittausket saatiin tehtyä luotettavasti. Niin ja niskapoimun rajat katsottiin taulukosta, koska emme halunneet sitä seulontatutkimusta tehdä, ja sekin oli hyvin alle kriittisen rajan.

Kätilö suoritti tarvittavat mittaukset ja tulosteli meille muutamat kuvat. Ja pääsin nousemaan penkiltä. Hän kirjaili  tiedot koneelle ja selitti meille missä mennään. Vauvalla oli kaikki hyvin, hän vain olikin isompi kuin odotettiin. Tai päänmitta oli odotusten mukainen, mutta pituus vastasi vanhempaa vauvaa hän on jo 7 cm pötkäle. Nykyisten ohjeiden mukaan sitten LA määritetään pituuden mukaan. Meillä siis muuttui laskettu aika 6 päivällä ja nyt yllättäen ollaankin jo viikolla 14! En vain tajua miten hedelmöittyminen on ollut mahdollista melkein viikkoa aikaisemmin..

No tässä vielä teillekin nähtäväksi tämä mestariteos, ensiotos. Meidän vilkuttava vauva!

Ps. Se biisi mikä nyt parhaiten vastasi tätä mielentilaa on Anna Puun Mestaripiirros

Rakkauspakkaus

Tää tunne on ihan tajuton!
Ensin tuli sellainen puhtaan ilon tunne. En osaa muuten kuvailla sitä tunnetta, koska se on jotain niin tajunnanräjäyttävän voimakasta ja niin uutta. Tuntuu että voisin vaan alkaa nauramaan koska oon niin iloinen. Mä niin iloitsen meidän vauvasta! Ja vaikka se on tähän asti lähinnä aiheuttanut mulle huonoa oloa, niin silti tunnen vaan puhdasta iloa sen olemassaolosta! 

Ja muutamia päiviä tän jälkeen tuli uus tunne. Sen mä tunnistan ja osaan nimetä, vaikka se onkin jotenkin erilaista, jotain syvempää ja puhtaampaa. Rakkaus! Mä niin rakastan meidän vauvaa! Vaikka se on sellainen pikku möllykkä vasta!

Jossain vaiheessa mietin, että millonhan jotain tällaisia tunteita tulee. Ja sit ne vaan yhtäkkiä iski, ei niitä tarvinnut kaivaa mistään, niin kuin pelkäsin. Ne vaan putkahti.


Ja tähän liittyen kun yks päivä olin kaupassa ja vähän fiilistelin vauvanvaatteita. Ja näin niin tunteita herättävät sukat, että hyvä kun pääsin pois itkemättä.