perjantai 19. joulukuuta 2014

Babyzilla

Miten sitä voikin mennä näin sekaisin tässä ovulaation aikoihin.. Yksi babyzilla on täällä kuoriutunut ja esitellyt voimiaan.

En tarkalleen tiedä koska ovulaationi tapahtuu, niin koitetaan pupuilla huolella vähän pidempi jakso.. Pupuiltu onkin, mutta tiukkojen heräämisten takia, on pari iltaa jäänyt väliin. Kuitenkin on tuntunut että pitäisi ja olen vähän väkisin koittanut puskea.. Mutta eihän siitä ole mitään tullut. Ensimmäisellä kerralla ei päästy loppuun asti ja itseä turhautti että ilman väkisin yrittämistä olisin saanut arvokkaan tunnin tai vähän vajaan lisää unta. No seuraavana iltana tietysti tarve oli tietysti vielä suurempi (siis lähinnä että ei vain vahingossakaan jää liian pitkiä taukoja ja siitä syystä mene ovulaatio ohi..) Ja niin oli väkisin puskeminenkin kovempaa. Se yritys loppui vielä aikaismmin kuin edellinen.

Mitä tästä opimme. Ei kannata väkisin yrittää harrastaa seksiä. Varsinkaan väsyneenä ja turhautuneena. Ehkä tämä kahden päivän tauko ei kaada maailmaa. Ja ajatus siitä että lapsi syntyisi "rakkaudettomasta" seksistä tuntuu vähän höhlältä.. Että hyvä näin. Ainakin tällä hetkellä.

Miten te muut selviätte tästä väkisin yrittämisen fiiliksestä?

lauantai 13. joulukuuta 2014

Kuulumisia

Huh. Tänään aina niin ihanan (ja viimeisen!!) lauantaitentin jälkeen ja tänä viikonloppuna on oikeastaan syksyn ensimmäinen hetki, kun mun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään pakollisia tehtäviä jonossa tai ajatuksissa. Saan vaan olla, eikä tarvitse alitajuntaisesti miettiä, mitäs kaikkea sitä pitäisikään oikeasti olla tekemässä tai tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, ettei tee mitään. Vasta tänään tuli joulufiilis, kun ei ole ajatukset kokoajan jossain muussa. Ostin valoja ja kivan lasiastian millä saa tunnelmaa kotiin! <3

Ei tämä syksy kyllä vielä tässä ollut. Ensi viikolla on vielä yksi ja viimeinen!! intensiivikurssi. Kunhan siitä selvitään, niin sitten alkaa joulu! Joulun jälkeen koittaa sitten vielä viimeinen puristus lopputyön suhteen, mutta nyt saan luvan kanssa olla ajattelematta sitä.

No sitten asiaan.
Ei plussia täällä. Viime kierto meni himpun ohi, kun oltiin miehen kanssa sen verran kiireisiä.. Vähän harmittaa, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Sen sijaan otin kyllä stressiä kun kuulin muutamien tuttujen olevan raskaana.. Harmittaa ja ärsyttää. Ja pelottaa, että mitäs jos meille ei lasta suodakaan. Mutta sitten toisaalta, eihän tässä nyt kannata sitä murehtia, kerkiää sitä murehtia, jos se sitten tulee ajankohtaiseksi. Jokaiselle päivälle riittää sen omat murheet. Niin enkä edes koe että mulla olisi oikeutta vielä murehtia, kun ollaanhan me yritetty vasta 4 kiertoa, ja niistäkin kahtena ei ole oikeasti yritetty, kun oli se laserleikkaus ja nyt nämä viime kierron kiireet.


Mutta yhdestä asiasta alan kyllä olla vähän huolissani. Nimittän mulla on nyt ollut aina ennen menkkoja tuhruvuotoa muutamia päiviä. Aluksi en ollut siitä huolissani, kun ajattelin sen johtuvan  ehkäisyn lopettamisesta, että kropalla vaan kestää vähän palautua ja normalisoitua. No nyt viimeksi tuhruvuoto alkoi jo about viikon ovulaation jälkeen! Se vähän pelottaa. Asiaa googlettelin, ja löysin, että stressi voi vaikuttaa voimakkaastikin tähän tuhrutteluun. Ja sitä on kyllä tähän syksyyn mahtunut! Että jospa tässä nyt odottelisi rauhassa, että saan tuo lopputyön käsistä ja sitten katsotaan että palautuuko tilanne ennalleen. Tässä asiassa ei vain ole kovin kivaa odotella. Toisaalta sitten luin myös että kalaöljy voi aiheuttaa tuollaista vuotoa. Ja sitä minä olen syönyt kun suositellaankin. Jätin senkin nyt sitten pois viime menkkojen aikana, että saas nähdä jos sillä vaikka olisi positiivisia vaikutuksia sitten. Eli nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa tilannetta.

Vähän vain harmittaa, kun kävin tässä juuri myös gynellä, mutta nämä tuhruvuotojutut tuli ajankohtaiseksi vasta tämän jälkeen, joten ei tullut sielläkään mitään kysyttyä. Sanoi hän kyllä, että kaikki näyttäisi olevan päällisin puolin kunnossa raskautumsita ajatellen, että sellaista positiivista sentään.

Ensi viikon lopulla olisi seuraava mahis raskautua. Sitä odotellessa ja nyt pidän huolen että pupuillaan! Toivottavasti tuhruttelu myös loppuisi eikä tarvitsisi jouluna sitä ajatella. Onneksi joulu on kuitenkin iloista ja rentouttavaa aikaa muuten joka tapauksessa.Ehkä se lievittää tätä stressiäkin!

ps. viimeksi mainitsin ostaneeni raskaustestin. No eipä ole tullut sille tarvetta, kun menkat on alkanut ajallaan tai hieman etuajassa. Jospa tässä vielä pysyttäisiin siinä tavoitteessa testata vasta kun menkat on myöhässä.. ;)

torstai 6. marraskuuta 2014

Rauhallisin mielin

Mulla on tällä hetkellä rauha raskautumisen suhteen. Vielä elättelen toiveita, että tällä kierrolla voisi tapahtua, ja toivon että vaikkei tapahtuisikaan, niin rauha säilyisi.

Itseasiassa vähän tässä jo mietin, että viikonloppuna voisi testailla, vaikka se onkin hieman aikaista. Sitten muistin että jo ennen yrittämistä ihmettelin, miksi ihmiset haluaa testata ennen kuin menkat on edes alkanut, kun ei ne testit silloin edes ole niin luotettavia, ja siitähän sen luulisi sitten tietävän, kun menkat ei alakaan. Niin mitä sitä turhaan etukäteen testata. Ja päätin, etten itse ainakaan siihen ryhdy.
Niin no, nyt tiedän. Kun olisihan se kiva tietää jo nyt. Ei tarvitsisi odottaa, eikä tehdä testiä arki aamuna, sillä mitähän sellaisesta päivästäkin töissä tulisi?! No kuitenkin päätin pysyä päätöksessäni, hieman mieheni avustuksella, ja odotan nyt ainakin siihen menkkojen "alkamis" päivään. Josko ne menkat sieltä vielä alkavatkin.

Tähän samaan syssyyn pitää tarttua vähän ikävämpään asiaan. Mulla on pari tuttua, jotka kärsii lapsettomuudesta. Tai itseasiassa enemmänkin kuin vain tuttuja.. Eikä sitä tunnetta ja tilannetta varmaan voi oikein ymmärtää ennen kuin itse joutuu sen kokemaan. Koitan kuitenkin olla rohkaisevana kuuntelijana. Mutta samalla ei sitä lapsettomuutta osaa omalle kohdalleen odottaa. Kyllähän sitä tietää, että se on mahdollista, mutta ei kai niin meille nyt kävisi. Tavallaan en vaan tiedä mitä pitäisi ajatella, vaikka tällä hetkellä luottavaisin mielin ollaankin. Ettei asettaisi raskautumisodotuksia liian korkealle, niin ettei valmiiksi märehtisi mahdollista lapsettomuutta, kun kyllä sitä kerkiää varmasti ajallaankin murehtia. Ja kun tiedän niitäkin, joilla on napannut heti ensimmäisellä kerralla. Haluan osata iloita ja nauttia tästä hetkestä ja jännityksesti, kun vielä yritetään!

Että miten sitä osaisi pitää odotukset realistisina, mutta kuitenkin sopivasti ruusunpunaisina?! Onko ehdotuksia :)

Niin tein tuossa muuten toisenkin päätöksen. Sitten kun raskaus alkaa, niin en aio murehtia ja pelätä siinäkään turhaan, vaan haluan nauttia raskaudesta kaikesta sydämestäni! Saas nähdä miten vaikeaa sen päätöksen pitäminen sitten tulee olemaan.

maanantai 3. marraskuuta 2014

Tilannekatsaus

Mistähän sitä aloittaisi. Ajatukset lyö tyhjää. Tai.. ei tyhjää, mutta on hassua kertoa ajatuksia kovin kaukaa, mutta kun viime kirkoituksesta sitä aikaa on vähän vierähtänyt, niin jotenkinhan sitä pitäisi kertoa miten tähän on päästy.

No aloitetaan siitä pienestä huomautukseta laserleikkaukseen menosta. Varasin esitarkastusajan ja jonkinlainen julkaisematon raakile siitä onkin kirjoitettu, mutta turhaa sitä enää on julkaista.. Mutta silloin jännitti. Laserleikkauksen esitarkastusajan sai tosi nopealla aikataululla. Mietin jo ennen tarkistukseen menoa sopivia leikkauspäiviä. Kai siellä mielessä käväisi ajatus, jos leikkausta ei jostain syystä voidakaan tehdä, mutta ohitin ne aika nopeasti. Eihän nuo minua koske..

No selvisi ettei mulle voidakaan leikkausta tehdä. En ollut edes varautunut tällaiseen vaihtoehtoon. Tai voidaan ehkä joskus, mutta nyt olisi parempi seurata tilannetta, jotta suurilta riskeiltä vältyttäisiin. Silmissäni on aika paljon hajataittoa. Ja se on vain edellisistä laseista kasvanut. Tämä johtuu silmän "epämuodostumasta" tosin tuo on vähän voimakkaasti sanottu, sillä ihan suht normit silmät mulla on, mutta kuitenkin sen verran "jyrkät", ettei lääkäri uskalla vielä leikata. Kuulemma uuden tarkistusken voisi tehdä vuoden päästä, niin nähtäisiin miten tilanne on kehittynyt. Ja tehdä seuraavia päätöksiä sen jälkeen.

Niin että jäi sitten lasit päähän ja yksi kierto välistä..

No muuten tässä ollaan yrittämässä edelleen. Ajatuksia tämän hetken tilanteesta koitan kirjoitella piakkoin tarkemmin..

Mutta jos kirjoituksia ei kuulu, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että lopputyö puskee päälle ja sen lisäksi vielä koulujutut.. Kun on päässyt töistä istuttuaan koko päivän koneella ja tehtyä kotona niitä koulujuttuja koneella, niin ei enää oikein huvita alkaa blogia kirjoittelemaan.. koneella. On siis vähän jäänyt.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Liian monta muuttuvaa osaa

Miksi asioilla on tapana kasaantua? Miksi en tajunnut juttuja aiemmin tai ottanut asioista selvää aiemmin? Miksi oi miksi viivyttelen niin helposti? Miksi?

Epävarmuus ja asioiden liiallinen pohtiminen vie hurjasti energiaa! Ja vielä kun ne tietysti kasaantuvat.. Olen hyvin järjestellinen ihminen. Haluaisin tietää kaikki vaihtoehdot ja niiden sivuhuomautuksetkin ja sitten järkevästi pohtia miten edetä. Kun vaihtoehtojen eteen kasaantuu kovasti epävarmoja tekijöitä en osaa enää toimia. En osaa päättää, miten voisinkaan, kun en tiedä kaikkia sääntöjä. En halua valita väärin, enkä myöhemmin katua valintojani.

Pelasimme mieheni kanssa lautapeliä. Mietin aina vaihtoehtojani hyvin pitkään ja järjestelmällisesti. Kanssapelaajilla menee varmaan useinkin hermo minuun kun vuoroni kestää helposti hyvinkin kauan. Enkä pelin keskellä oikein osaa keskittyä mihinkään muuhun. En voi pelata puoliteholla tai vähän sinnepäin. Minun on pakko harkita kaikkia vaihtoehtoja ja sitten valita seuraava siirtoni.

Sama pätee elämään, en voi pelata puoliteholla. Enkä halua tehdä valintoja epävarmoissa tilanteissa. Kuitenkin elämä on useinkin epävarmaa, eikä kaikkia seurauksia voi ennakoida.

 

Ei tullut plussaa tikkuun. Enkä kyllä edes yrittänyt. Menkat kun alkoivat melko ajallaan. Nyt kuitenkin harkitsen tosissani sitä laserleikkausta kuitenkin. Mutta koska raskautumista ei voi ennakoida, se tulee sitten kun tulee, niin omassa yhtälössäni on liian monta muuttuvaa osaa, enkä osaa tehdä valintaa..Mennäkö laserleikkaukseen vai ei. Viivyttääkö raskautta sen takia, vai viipyykö raskaus lopulta kuitenkin, ja myöhemmin mietin, miksen mennyt aiemmin.. Huoh.

Niin ja se taloudellinen puoli. Eihän se mitään ilmaista touhua ole. Mutta toisaalta kaikkialta olen kuullut että se on todella rahan arvoista.. Ja maksaahan ne silmälasitkin.

Mun aivot ei toimi. Tai toimii ne, ne käy ylikierroksilla tällaisessa tilanteessa.
Onneksi olen saanut sentään nukuttua.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Vinkkejä untuvikolle

Keräsin hieman muistiinpanoja siitä, mitä olisi hyvä tietää ennen raskautta raskaudesta. Jos vaikka osaisin hieman jo varautua tilanteeseen. Tämä lista voisi saada päivitystä, sitten kun itsekin tiedän enemmän..

Kyseiset vinkin ovat suurimmaksi osaksi Bebe au laitilta Kaksplussan vieraana..

Eli : Vinkkejä untuvikolle. Mitä kannattaa ajatella jo etukäteen ja raskauden alkuvaiheissa:

Hommaa imetystyyny. Sitä voi käyttää jo raskausvaiheessa unileluna, auttaa asettumaan ison mahan kanssa paremmin ja unikin maistuu (niin ja sitten hormonihuuruissa kuin puolison haliminen ei kiinnosta, niin onpahan jotain halittavaa ;) )

Ja tukivyö. Se auttaa vihlovaan selkään. Ja huomioi, että näitäkin on erilaisia, eli kokeilemalla löytää omasa.
Itselleni tämä varmaan tulee tarpeeseen, selkä kun muutoinkin välillä vähän temppuilee.

Mieti ja kysele vauvatarvikkeita sukulaisilta ja ystäviltä, ja kolua myös kirpputorit. Kaikkea ei tarvitse eikä ehkä kannata ostaa uutena, käytettykin ajaa asiansa hyvin ja säästät tärkeämpiin hankintoihin. Jes! Tykkään muutekin kierrellä kirppareita, niin tätä varmasti tulen tekemään!

Kuvaa kasvavaa vatsaasi jo alkuvaiheessa, sitä et saa takaisin. Itse mietin myös ennen kuvan ottamista ja reilu viikko sitten sellainen otettiinkin.. Tosin hieman turhauttaa, että painoa on tullut tässä kesän aikana pari kiloa, ja se näkyy heti mahassa ja näissä kuvissa tietysti myös..

Keskity pieniin hyviin juttuihin kun olo alkaa ahdistamaan liikaa. Heh, varmaan helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritetään!


Mitä vinkkejä te antaisitte untuvikolle?

lauantai 13. syyskuuta 2014

Ajatuksen voima

En meinannut ensin kirjoittaa mitään, tuntuu liian henkilökohtaiselta. Enkä tiedä mitä ajatellakaan. Ja kuitenkin ajattelin, että ehkä tämä ajatusten purku hieman purkaa paineita.. ja jos vaikka vähentäisi tuon ajatuksen voimaa..

Tässä siis ollaan virallisesti yrittäjien puolella. Vähän vahingossa siirryttiin tälle puolelle, tai vahingossa ja vahingossa, kun oltiin kuitenkin asiasta puhuttu ja tiedetiiin mitä tehtiin kun ei käytetty ehkäisyä. Mutta kuitenkin niin, ettei mitenkään "virallisesti" sovittu nyt aloittavamme, vaan vain vähän luiskahdettiin siihen, vaikka oli kumeja laatikossa odottamassa.

Nyt kuitenkin huomaan ja ymmärrän sen mistä olen muilta kuullut. Miten ajatukset ei jätä rauhaan. Miten se, kun tiedän mahdollisuuden raskauteen olevan, vie lähes kaiken ajattelukapasiteetin. Vaikka päätös, että en ajatellut tästä mitään stressiä ottaa ja annan kaiken mennä omalla painollaan (ainakin nyt aluksi..) ei ihan toimikaan. Mieli tekee tepposia ja vähän väliä sitä huomaa ajattelevansa, että josko nyt jo. Pitäisiköhän ostaa testi? Mitähän nämä oireet oikein ovat? Voisiko tämä tarkoittaa?

En oikein tiedä mitä ajatella. Olen jonkin aikaa ollut melko varma epävarma ja epäileväinen, että raskaanako tässä ollaan. Suurimpana syynä tähän yllättävä suuri ruokahalu jatkuvasti (joka tosin nyt on jo normalisoitunut). Mutta sitten kuitenkin koitan jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa, sillä en halua pettyä niin syvästi jos kun ne menkat sieltä kohta tulevat. Tiedän kuitenkin, että ehkäisyn lopettamisen jälkeen kropan normalisoitumiseen voi mennä aikaa.

Menkkamaisia oireita on, mutta ne voivat viitata kumpaan tahansa lopputulokseen. Ja tuhruttelu vuotoa jo muutamia päiviä. Tosin edellisessäkin kierrossa tuota tuhruttelua tuli ennen menkkoja muutama päivä, jonka jälkeen oli pari vuodotonta päivää, jonka jälkeen viralliset menkat vasta alkoivat. En siis tiedä, jos tämä on vain jotain ehkäisyn lopettamisesta seuraavaa jälkipuintia.

Huh, mutta katsotaan nyt. Koitan nyt tässä ajatella, että kohta ne menkat sieltä tulevat.
Ja oikeasti ajatukset kuitenkin laukkaavat siihen, että täytyy kohta mennä ostamaan raskaustesti, koska ei ne menkat sieltä nyt taida tulla..

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ihana kuukautiskierto

Anteeksi blogihiljaisuus. Tarviiko muuta sanoa, kuin loma netin ulottumattomissa ja loman jälkeinen syys stressi kun kaikki uusi alkaa ja pitäisi saada taas narunpäistä kiinni. Vieläkin vähän tässä stressailen alkavia juttuja, mutta paremmalta näyttää päivä päivältä.

Mutta nyt halusin tulla teille mainostamaan erästä sivustoa ja varsinkin tätä yhtä tekstiä. Nimittäin Kutri.netin Kaikki kuukautiskierrosta. En ole ennen juurikaan kuukautiskiertoani seurannut muuten kuin odotellessani ja laskeskellessani menkkoja. Mutta tuolta olen nyt saanut hyviä kuukautiskierron vaiheita, joita en ole osannut ennen havannoida. Tämän avulla mulle on myös helpompi opetella ja seurata, että missä kohdin esim. ovulaatio tapahtuu, että osataan sitten tehdä oikeita juttuja oikeaan aikaan. :)

Tiesittekö esim, että ovulaatio ei tapahtu aina siinä puolessa välissä kiertoa, vaan ovulaation jälkeinen aika ennen menkkoja on melko samanlainen aina, mutta että aika uudessa kierrossa ennen ovulaatiota voi vaihdella.. Ihan uutta mulle!

Menkäähän tuonne lukemaan, mutta jos ällöttää tämmöiset jutut suuresti, niin sitten jättäisin välistä. Tiedät kyllä miksi kun luet "varoitustekstin" kyseisen linkin takana heti ensimmäisenä ;)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Mustikka

Käytiin keräämässä mustikoita. Ensimmäisessä paikassa ei ollut yhtään mitään. Mutta onneksi oli toinen paikka takataskussa, ja sieltähän niitä löytyi pilvin pimein. Ja oli muuten suuria! Hih.



Ensimmäisen päivän satsin laitoin pakkaseen, mutta seuraavana päivänä oli pakko keittää mustikkahilloa, kun ei sinne pakkaseen enää mustikoiden ja mansikoiden kanssa mitään mahtunut. Mutta on se hillokin onneksi tosi hyvää. Ja mummon vinkkinä oli, että siitä hillosta voi myös keittää mustikkasoppaa, ei vain enää lisää sokeria joukkoon.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Silmien laserleikkaus ja raskaus


Oletteko koskaan harkinneet silmien laserleikkausta?  Siis sitä, missä silmien taittoa korjataan niin ettei silmälaseja enää tarvita.

Laserleikkauksiahan on monenlaisia. Esimerkiksi sellaisia, missä tehdään läppä sarveiskalvoon ja hiotaan sieltä alta sopivasti pois, jotta näkö korjaantuu ja sitten läppä takaisin; myös uudempi tekniikka lisää vaihtoehtoihin sellaisen, missä läppää ei tarvitse leikata.. En osaa näistä nyt sanoa sen enempää asiaan perehtymättömänä, mutta tietoa on kyllä helposti saatavilla.

No minäpä olen olin ajatellut tätä leikkausta, nyt syksyksi sitä kaavailin, mutta tulikin aika iso mutka matkaan. En ole asiaan sen enempää perehtynyt, muuta kuin aloin vähän katselemaan missä hinnoissa näissä liikutaan (noin 3000 * 4000 € molemmille silmille, vähän tekniikasta riippuen) ja miten aikaisin tuollaista pitäisi varata ja mistä. Lueskelin sitten myös kysymyksiä aiheesta, ja selvisi, ettei laserleikkauksia tehdä raskaana oleville tai imettäville. Syynä hormonitoiminnan muutokset, jotka voivat muuttaa silmien taittovoimakkuutta. Laserleikkauksen jälkeen tulisi olla myös noin puolen vuoden varoaika ennen raskautumista, jotta näköarvot ehtivät täysin vakiintua. Ja tietysti raskauden jälkeen myös puolisen vuotta ennen leikkausta. (Imetyksen lopettamisen jälkeistä varoaikaa ei suoraan sanottu, mutta epäilen sen olevan myös tuon puolisen vuotta..)


Niin, no jos tässä aletaan yrittämään muutaman kuukauden sisällä, niin turha sitten edes miettiä tätä. En kuitenkaan halua laserleikkausta laittaa lasten edelle. Harmittaa vain, etten aiemmin tarttunut asiaan ja ottanut selvää ajoissa, vaikka se mielessä onkin ollut. Nyt on varmaan turha toivoa, että leikkausta päästäisiin tekemään muutamaan vuoteen, kun ajatuksena kuitenkin on imettää pitkään ja suunnitella toista melko pienellä ikäerolla. Tai no, ei näistä nyt voi vielä tietää, mutta tipahti tämä leikkaus kyllä harkinnasta hetkeksi.

ps. kuvituksena arkiston kätköjä.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Lukemista

Bongasin jostain blogista pari kirjaa, nimittäin Eve Hietamiehen Yösyöttö ja sen jatko-osaa Tarhapäivä. Kun mietin, että jotain vauva aiheista lukemista olisi kiva löytää.


Olin jo unohtanut, että mitkä nämä kyseiset kirjat tarkalleen ottaen olivat. No sitten bongasin yösyötön kirpparilta vaivaiseen parin euron hintaan. Tunnistin vain nimen ja kannen kuvan, ja nappasin mukaani.


Viime viikonloppuna mies lähti viettämään omaa aikaa, ja minä tartuin kirjaan. Ja kädessä se pysyikin aika tiiviisti. Nimittäin luin koko viikonlopun paitsi sen ajan kun oli kahdesti mustikassa. Ja kirja loppuikin jo sunnuintaina aamupalalla. 

Hyvin kyllä maistui. Voin suositella. 
Nyt pitäisi bongata vielä tuo jatko-osa jostain. Niin ja onneksi tuo yösyöttö oli ensimmäinen osa, en nimittäin olisi varmaan tajunnut asiaa ennen kuin luettuani. Nyt voi lukea ihan oikeassa järjestyksessäkin vielä :)

Oletteko te lukeneet näitä? Nappasiko?
Ja mitä muuta voisitte suositella?




maanantai 4. elokuuta 2014

Raparperihillo

Mä rakastan raparperia! Teinpä siitä hilloa. Vielä ei olla tätä erää maistettu, kun sen pitäisi viikon verran jähmettyä. Edellisistä tuli kyllä tosi hyvää! :)



Keitin hillon ihan vain hillosokeripussin ohjeen mukaan, tosi helppoa! Jos ette ole vielä kokeillut hillon tekemistä, niin kokeilkaa! Se ei kyllä ole vaikea juttu. Jotenkin oon aatellu, että hilloaminen on vaikeeta ja mummon hommaa, mutta se onkin kivaa ja helppoa! :)



Purkit lämmitin kuumassa vedessä, niin siten ne saa sulkeutumaan tiiviisti. Siis kun hillo ja purkki jäähtyy, tiivistyy purkki ja näin se säilyy pitkään.



Niin ja mukaan heitin myös kanelia. Olisin laittanut tangon kiehumaan raparperien joukkoon, mutta eipä sellaista kaapista löytynyt, ripottelin sitten joukkoon vain hienoa kanelia.



Ootteko te hillonnut ja mitä?

Katso myös raparperipikapullaohje.

torstai 31. heinäkuuta 2014

Nyt on napit kohdillaan


Kävin eilen ostamassa vitamiineja raskautta ajatellen. Aiemmin noista hitusista vähän jo postailinkin täällä. Ostin siis Solgarin monivitamiineja ja Vitamarin Omega3. En ole ennen juurikaan paneutunut vitamiinien tarpeeseen ja niiden erikseen popsimiseen, lähinnä se on tuntunut vähän turhalta rahan haaskaukselta. Nyt kuitenkin lasta ajatellen päätin näitä kokeilla. Ainakin olen tehnyt kaikkeni, että tuleva lapseni voi saada mahdollisimman hyvän alun ja omakin hyvinvointini siinä samalla voi parantua. Nyt on myös hyvä syy kokeilla vitamiinilisiä, josko niistä olisi näkyvää tai tuntuvaa hyötyä. Meinasinkin vähän kirjoitella ylös tuntemuksiani aiheesta, kiinnostaisiko sellaisia lukea?Ehkä sitten raskauden jälkeenkin jatkaisin vitamiinien napsimista.

Tänään aamulla siis otin ensimmäiset napit, kaksi kappaletta monivitamiinia ja yhden omega3, lisäksi otin yhden d-vitamiininapin myös koska niitä olen tässä muutenkin napsinut.


Solgarin monivitamiinit valitsin ihan vain, koska täällä sitä suositeltiin ja saisi suoraan kaupasta ostaa, niin ei tarvitse tilata (en ole oikein päässyt tuohon tilaamisen maailmaan vielä käsiksi..).


Kaupassa sitten vielä suositeltiin tuota omega 3, ja sen tarpeellisuudesta olen myös lukenut, niin päätin senkin sitten napata mukaan.


Miltäs nämä napit teille kuulostaa? Syöttekö te vitamiineja raskaus/imetysaikana/muulloinkin?
Ja siis itsehän en ole vielä raskaana, eikä oikeastaan yritetäkään vielä, mutta suunnitteilla on aloittaa piakkoin, niin ajattelin alkaa napsia näitä jo nyt.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Nestehukkaa

Tiesittekö että nestehukka voi aiheuttaa niskan jäykkyyttä?! Minäpä en ennen tiennyt, mutta opin sen eilen. Itse kyllä muistan monia kertoja helteellä, kun niskat ovat jäykät, mutta en ole ennen sitä yhdistänyt nestehukkaan. Joskus olen miettinyt että kylmä tuuli kesällä ei tunnu kylmältä, mutta kuitenkin jäykistäisi niskoja tai että auringon paahde niskoihin jäykistää niitä.. Mitenhän sitä ei ole tullut yhdistettyä nestehukkaan. No selvisipähän tuokin, eikä tarvitse enää syyttää huonoa nukkumista tai koneella työskentelyä.

Töissä mulla tulee aika helposti juotua vettä, kun vapaalla ollessa se vähän tahtoo jäädä. Pidän aina pulloa työpisteellä, niin tulee hörpittyä ja samalla sopiva pikku tauko ruudun tuijotteluun. Pyrin juomaan vettä ainakin pari puolen litran pulloa työpäivän aikana, mutta nyt koitan lisätä määrää ainakin kolmeen, kun tajusin tuon niskajäykkyys yhteyden nestehukkaan. Katsotaan auttaako tuo määrä, vai pitäisikö vielä lisätä.

Muistakaahan juoda vettä näillä helteillä! Mä ainakin tarviin siihen vähän muistutusta!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Lemonade

Nyt mennään aika ruokapainotteisesti tässä blogissa.. Olen jotenkin kummasti innostunut leimomisesta ja varsinkin kesäherkuista.


Pari kertaa näillä helteillä olen tehnyt lemonadea, siis sitä sitruunoista tehtyä mehua. On muuten hyvää, vaikka ihan vaivatta tämä ei synny, varsinkin kun käsin joutuu sitruunat puristamaan.






Olen havainnut hyväksi sellaisen reseptin, missä sokeri liuotetaan ensin kuumaan veteen, näin siinä ei kulu niin kauaakaan. Lisäksi tässä on helpot suhteet muistaa. Vähän kuin tekisi kakkua, kun samassa suhteessa laitetaan sitruunamehua, kuuma vettä ja sokeria.



Halutessasi tarjoiluun jääpaloja ja sitruunaviipaleita.

Itse olen tehnyt pieniä satseja kerrallaan, niin ei tarvitse säilöä sitten. Olen käyttänyt vain yhden sitruunan, siitä tulee mehua noin 1 dl, ja tällä määrällä olemme saaneet lasilliset tai vähä reilut valmista juomaa, riippuen vähän sitruunan koosta. Purista siis sitruunan mehu, ja itse tykkään hitusista ja olen laitanut ne mitä siihen puristimeen jää, ja mittaa mehun määrä.
Keitä vettä. Olen käytänyt noin 80 C, kun en kiehuvaa ole lasiin viitsinyt laittaa, ja ihan hyvin sulaa sokeri joukkoon. Mittaa vettä saman verran kuin sitruunamehua tuli.

Sokeria en ole laittanut läheskään niin paljoa kuin alkuperäisessä ohjeessa on sanottu. Ohjeen mukaan siis sokeria tulee yhtä paljon kuin sitruunamehuakin, mutta tämä on mielestäni liian makeaa. Olen laittanut sokeria alle puolet siitä määrästä mitä kuuluisi.

Sekoita kuuma vesi ja sokeri, niin kauan että sokeri on sulanut veteen. Lisää joukkoon sitruunamehu. Lisää kylmää vettä kolme-neljä kertaa niin paljon kuin sitruunamehua on.

Jätä hetkeksi kylmenemään.


Oletteko te kokeilleet tehdä tätä raikasta sitruunajuomaa? Tykkäättekö?


torstai 24. heinäkuuta 2014

Odotuksen odotusta

Vauva-aika sekoittaa korttipakan täysin, niin olen kuullut.


Päätettiin miehen kanssa vielä hetki odottaa ennen kuin aletaan yrittämään. Tämä siksi, että halutaan vahvistaa meidän parisuhdetta vielä ennen lapsia. Halutaan vielä oppia kommunikoimaan vähän paremmin ja huomioida toisiamme siinä mitä toinen tarvitsee, on se sitten huomiota (mulle tätä) tai omaa aikaa (miehelle tätä).

Kyllähän me näitä juttuja jo osataankin, eikä meillä juurikaan riidellä. Lähinnä kinastellaan vain silloin kun ollaan väsyneitä tai nälkäisiä :) Mutta nämä hetket, tai ainakin tuo väsymys, tulevat varmasti lisääntymään vauvan tullessa kuvioihin, niin olisi varmasti ihan paikallaan opetella toimimaan näissä tilanteissa vähän paremmin ja toinen huomioon ottaen.


Meinattiin etsiytyä jollekin parisuhde viikonlopulle tässä syksyn aikana. Jospa sieltä saataisiin vähän enemmän eväitä kuin vain kahdestaan asioita pohtien. Eikä tämä nyt tarkoita että me oltaisiin jossain kriisissä, niin kuin ihmiset tuntuvat tällaisessa tilanteessa kuvittelevan. Tähän sopii musta hyvin perinteinen auto vertaus. Autoakin täytyy huoltaa aina välillä, mutta ei se tarkoita etteikö se auto toimis silloin. Parempihan se auto on huoltaa ennen kuin se hajoaa käsiin. Sama parisuhteessa, sitä kannattaa välillä huoltaa, jo ennen kuin ollaan kriisin partaalla tai yli!

Näiltä avioliitto leireiltä saa hyviä työkaluja toimia, ja vaikka ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tulee keskusteltua paljon puolison kanssa. Kuulemma ehkä jopa niin paljon, ettei vähään aikaan kaipaakkaan toisen seuraa :)


Ja itse asiassa mä oon vähän tässä alkanut miettimään ja jo kaiholla kaipaamaan tätä aikaa ennen lapsia, vaan kun ollaan vasta suunnitteluasteella. Oon tajunnut alkaa nauttimaan enemmän tästä ajasta ja ottamaan kaiken irti. Ja musta tää pieni odotus on myös tähän hyvä, nyt saadaan vähän enemmän aikaa olla kahdestaan.

Toisaalta vähän mietin, että mitäs jos ei sitten hetikohta nappaakaan, pitäisikö kuitenkin alkaa jo yrittämään, että siten kokonaisaika lyhenisi. Mutta ehkä ei. Ei siitä ajasta sitten silloinkaan voi nauttia, nyt ollaan vielä täysin ulkona koko kuviosta, niin ei tarvitse miettiä että koska..


Niin eikä tässä nyt puhuta mistään vuoden odottelusta, vaan reilusti alle puolivuotisesta, katsotaan nyt.


Kuvat sen kertovat. Yhdessä mennään tällä merellä eteenpäin, minne tuuli vie, sitä ei voi tietää.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lukijaksi

Nyt tajusin lisätä tuon lukijaksi liittymis napukankin tuonne sivupalkkiin. Eli jos kiinnostaa niin napautahan liity lukijaksi :)



Ps. Vihdoinkin sain tänään hommattua mansikoita, vähän mattimyöhäisenä! Pikapikaa pakkaseen ja saa taas talvella nauttia kesän herkuista!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Raparperipikapulla

Leivoin eilen pullaa. Raparperipikapullaa. Oli kyllä pikapika, mutta jäin vähän miettimään että onko nämä pullia vai muffinseja. Mutta hyvä oli, se on kai se pääasia!


Tykkään tosi paljon raparperista. Se on sellainen sopivan kirpsakka, mutta kuitenkin jotenkin makea ja erittäin kesäinen! Pienenä syötiin raparperia sellaisenaan raakana kunhan kastettiin vain sokeriin. Oli muuten hyvää. Ja tällä kombolla sai parhaat ilmeet aikaseks, kun tahtomatta naama meni ihan ruttuun raparperin kirpeydestä. Ihan parasta!


Raparperikiisseli on ihan parasta! Mutta just kesän alussa tein myös raparperihilloa ja se on kans tosi hyvää! Nyt vois vielä viimesistä eristä tehdä kans tota hilloa, kun ekat on jo kaikki syöty pois. Sit tietysti raparperipiirakka, se nyt on ihan klassikko! Ja raparperikaurapaistosta meinasin kans vielä tänä kesänä kokeilla!


Ohje: (n.20 pullaa, mulla tuli 17)

4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl kaardemummaa
100 g margariinia
2 dl rasvatonta maitoa
2 munaa
4 dl raparperinpaloja

Koristeeksi raesokeria

Toimi näin:
Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sulata rasva. Lisää kuivien aineiden joukkoon maito, munat, rasvasula ja raparperit. Sekoita tasaiseksi, mutta vältä turhaa sekoittamista.
Nostele taikina leivosvuokiin ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista pikapullia 225 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Toi taikina tuli mulla ainakin tosi löysäks, ettei kannata ihmetellä. Mut helposti sen sai nosteltua vuokiin kuitenkin. Niin ja puoleen unohin laittaa tota raesokeria, mutta tulipahan vähän terveellisempiä, eikä makua haitannut.

 
Herkkua oli. Ajattelin tähän ensi kerralla lisätä vaikka mansikoita raparperin seuraksi. Tai voisihan tämän tehdä pelkistä mansikoistakin..



Raparperista viikonloppua teille!

Ps. Mitkä on teidän lemppari raparperiherkut?

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Menkäähän UFFille



UFF.fi

UFF:illa on vielä tänään ja huomenna  alennuspäivät menossa. Tänään kaikki tuotteet maks. 2€ kappale ja huomenna vain 1€/kpl. Nyt kannattaa siis shoppailla!


UFF on mielestäni muuten sieltä kalliimmasta päästä kirpputoreja, mutta näillä hinnoilla kyllä kannattaa käydä kurkistamassa mitä löytyy. Itsellenikin löysin muutamia vaatteita:)

mm. tällaisesta kankaasta mekko!
 
ps. tämä on ihan omasta halustani tehty mainos, enkä saa tästä mitään muuta itselleni kuin hyvän mielen. Kuvat UFF.fi

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hituset eli hivenaineet ja vitamiinit

Voi tätä viidakkoa. En ole ennen kovinkaan perehtynyt vitamiinien ja hivenaineiden tarpeeseen, mitä nyt vähän syönyt rautaa verenluovutuksen jälkeen ja D-vitamiinin aloitin ehkä reilu vuosi sitten kynsien liuskottumisen takia. Tosin tuota D-vitamiiniahan suositellaan kaikille Suomessa vähäisen auringon paisteen vuoksi muutenkin. Ajattelin koittaa aloittaa ajoissa näiden vitamiinien saannin, kun muutamia suositellaan saatavaksi jo ennen raskautumista, jotta rakennusaineita on valmiina sikiön kehittymistä varten.

Foolihapon tarpeeseen raskausaikana törmäsin jo vähän aikaa sitten, mutta muuten tässä ollaan aika ulalla. Otin siis vähän selvää asioista ja kirjoittelin itselleni ylös, toivottavasti jollekin muullekin tästä olisi apua.

Kuva täältä
Tässä lyhyesti muutamasta raskausaikana erityisen tärkeästä vitamiinista, vinkatkaa jos jotain oleellista unohtui!

Raskaana ollesaan foolihappoa tarvitaan kaksi kertaa niin paljon (400 mg/vrk) kuin normaalisti ja sen syöminen kannattaisi aloittaa jo hyvissä ajoin, jopa kolme kuukautta ennen hedelmöittymistä.  Sitä saa tuoreista kasviksista (varsinkin parsakaalissa ja muissa vihreissä), hedelmistä ja marjoista, näitä olisi hyvä syödä 5–6 annosta päivässä. Myös täysjyväviljavalmisteet, vehnäleseet, ruskeat pavut ja kanamunan keltuainen sisältävät foolihappoa. Foolihappo vaikuttaa verisolujen muodostumiseen. Puute voi aiheuttaa hermostoputken sulkeutumishäiriön tai suulakihalkion. Iiks, näitä en halua!
Kuva täältä
D-vitamiinia tarvitaan sikiön luuston ja hampaiden kasvattamiseen. Kannattaa napata purkista. Sitä suositellaan syötävän 10 mg/vrk. D3 muotoa mielellään (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin..)


Kalsiumia suositellaan myös ( 900 mg/vrk), sekin vaikuttaa luuston kasvuun. Kannattaa siis juoda maitoa ja syödä juustoa. Monessa paikassa oli oikein maininta, että 6 dl maitoa ja 2-3 viipaletta juustoa. Onpa helppoa. Mutta mites kasvissyöjät hoitavat tämän?

Raudan tarve on melko yksilökohtaista. Joillakin hemoglobiinitaso voi laskea raskauden aikana, kun veren määrä kasvaa, mutta punasolujen määrä ei kasva samassa tahdissa. Hemoglobiinin ollessa alle 115 g/l, tulisi rautaa syödä (50–100 mg/vrk). Tämä alkaen viikoilta 12 -20.

Niin ja se A-vitamiini. Sen syömistä tulisi välttää raskaana ollessaan. A-vitamiinia on runsaasti maksassa ja sitä tulisikin välttää raskausaikana. Tosin vähän ristiriitaista on että maksasta saisi paljon myös rautaa. Myöskään kalanmaksaöljyä ei kannata syödä.


Mitä vitamiineja te syötte ja mikä merkki tuntuu parhaalta hinta laatu suhteeltaan? Kannattaako tuota foolihappoa ottaa purkista vai riittääkö ruoasta tulevat ainekset?

Itselläni on melko hyvä ruokavalio jo muutenkin (tai ainakin uskoisin niin..), syön ruisleipää ja juon maitoa, tykkään vihanneksista ja kasviksista ja hedelmistä, niin niitä tulee melko hyvin syötyä. Taidan kuitenkin lisätä ruokavalioon noita vihreitä kasviksia ja hedelmiäkin vähän enemmän nyt.

Lähteinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Vau.fi sivusto

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Haluton


Tänään otan sen pois. Nimittäin ehkäisyrenkaan. Enkä aio sitä laittaa takaisin.

Vielä ei kyllä ole ihan oikea aika aloittaa yrittämistä, mutta en jaksa enää ihmetellä tätä oloa, enkä haluais enää tunkea hormoneita kehooni.

Oikeasti ihmettelen, että miks en ole jo aiemmin tästä luopunut. Mielialanmuutoksia ja outoja itkukohtauksia. Suurimpana haluttomuutta. Siis oikeasti, ihme ettei tuo mies ole jo ihan kyllästynyt; tai on se varmasti vähän, mutta ihanan kiltisti on näyttämättä liikaa ja pahentamatta mun oloa. Nyt oireet haluttomuus on vielä pahentunut, varmaan kun odotan että pääsen tästä eroon.
http://www.iskelma.fi/terveysjahyvinvointi/karsitko-haluttomuudesta-selvita-mista-se-johtuu-ja-innostu-taas-seksista/21/6884

Ei mulla ollut mitään kokemusta ehkäisyn sivuvaikutuksista ennen kun mentiin miehen kanssa naimisiin kaks ja puol vuotta sitten, ja kun ei ollut mitään mihin verrata, niin en oikein tiennyt edes että mitä pitäisi tuntea tai pitäisikö. Olin siinä vaan renkaan kanssa ja koitin haluta ja olla hyvä vaimo. Mutta ihmettelin, kun ei mua oikeestaan useinkaan haluta. Ajattelin, että sen täytyy johtua musta jotenkin, että oon jotenkin rikki seksuaalisuuden suhteen, että oon niin pitkään yrittänyt pitää itseni, -mikä se sana nyt olis- naiivina tai puhtaana-, että mun on vaan vaikea nyt avautua ja antautua seksuaalisuudelle ja halulle.

Enkä mä sit osannu asialle oikein mitään tehdäkään. Pitäähän mun nyt jotain ehkäisyä käyttää (niin ihan pakostiko?), enkä halua mitään pillereitä syödä, kun en kuitenkaan muista. Ton ehkäsyrenkaanhan mä ite alunperin ehdottomasti halusin ja kun siinä on kuitenkin vähemmän hormoneitakin kun pillereissä, niin onhan se nyt parempi.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/seksi_ja_suhteet/seksi/vinkkeja_parisuhteellisille_nain_hoidatte_haluttomuutta

Joskus viime syksynä rupesin oikeasti miettiin, että niin voisko toi rengas aiheuttaa mulle haluttomuutta. Et joillekin se aiheuttaa, mut kaikille ei kuitenkaan. Mut voisinkohan mä olla yks niistä joille aiheuttaa? Yks ystävä jätti siinä syksyllä ehkäsyn pois, ne halus alkaa yrittämään, ja mä kysyin et vaikuttiks se sillä haluihin mitenkään? Ei kuulemma vaikuttanut, ja mä sit ajattelin, et ei varmaan mullakaan. Ja jatkoin ihmettelemistä.

Nyt kuitenkin oon sitä mieltä, et toi rengas sen täytyy olla! Mä oon niin super hidas syttymään, eikä haluta ollenkaan. Mies joutuu näkemään ihan hirveesti vaivaa mun eteen, eikä koko juttu oo silti varmaa.. Alkaa jo senkin puolesta harmittamaan ja turhauttamaan, mut en mä tiedä mitä asialle vois tehdä.

http://wwwmedia.sanomamagazines.fi/files/menaiset/images/articles/2892/194x194_haluttomuus.jpg

Paitsi ottaa pois ton renkaan. Ja niin mä aion tehdä tänään. Mut pelottaa kyl aika paljon, et jos tää ei ookaan siitä kiinni. Et mä oon vaan haluton. Aina. En ees uskalla vielä ajatella mitä sit. Rukoilen vaan että kaikki onkin ollut koko ajan tästä kiinni!


Onko hormonaalinen ehkäisy aiheuttanut teille jotain sivuoireita? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kuka, mitä, häh?

Nyt. Sen aloitan. Nimittäin blogin.
Ajatuksissa tämä on ollut jo hetken, mutta nimestä se jäi kiinni. Miten vaikeaa onkaan keksiä nimi blogille?! Sen pitäisi kuvastaa sinua ja sitä mistä kirjoitat (vai tarviisko?). Kuitenkaan en heti halunnut leimautua johonkin tiettyyn sarjaan. Enhän vielä edes tiedä miten tämä tästä muotoutuu. Ja jos haluankin kirjoittaa pidempään, enkä vain tästä yhdestä aiheesta.

Mutta nyt olen tyytyväinen. Nimeen siis. Omin silmin. Sieltähän tätä maailmaa katsotaan ja kuvataan.


Entäs mistä sitten kirjoittaisin.

Noh.. ajatuksissa tässä on ollut raskautua, mutta vielä ei olla edes aloitettu. Että sen näkee sitten miten tässä käy, mistä tulen kirjoittamaan, Mutta nyt ajattelen, että odotusajasta ja ajasta ennen sitä ja sen jälkeen. Haluan pitää tätä itselleni vähän päiväkirjana, missä mennään ja mitä tapahtuu ja ihmetellä täällä ääneen, kun ei siitä heti viitsi ääneen täällä oikean elämän puolella ihmetellä, ainakaan aluksi.

Rakastan myös valokuvata, tosin aika harrastuspohjalla siinä ollaan. Niitäkin tuotoksia ajattelin tänne tuoda. Jotta jotkut edes joskus niitä pääsisivät näkemään, etteivät aina vaan pölyty koneen D-asemalla.


Blogissa haluan esiintyä anonyyminä, ainakin nyt aluksi. Näin tuntuu että voin ja uskallan puhua avoimemmin asioista, joista en muuten puhuisi. Mutta myös tähän vaikuttaa koko odotuskuvio. Tästä ei vielä tiedä kuin yksi hyvä ystävä. Eli jos siellä ruudun toisella puolella tunnistat minut, niin ethän kailottele sitä ääneen, kiitos! Itsestäni voisin kuitenkin sen verran kertoa, että parinkympin paremmalla puolella mennään, kuutisen vuotta paremmalla. Olen vaimo ihanalle rakkaalle miehelleni, ollut jo reilu pari vuotta. Olen vielä päätoiminen opiskelija, mutta se asia muuttuu piakkoin.


 Tervetuloa mukaan. Kommentoimaan ja ihmettelemään kanssani.

Kuvat kyseiseltä D-asemalta muutaman vuoden takaa.