keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Turhauma

Miksei tää tuhrutus lopu?! Miksi se aina alkaa liian aikaisin oletetun ovulaation jälkeen, eikä jätä rauhaan ennen kuin kunnon menkan on alkanut. Ja sitten jälkeenpäinkin vielä vähän tuhruttaa, muttei onneksi niin huolestuttavasti.

Nytkin on alle viikko oletetusta ovulaatiosta.. Ja jo alkoi pieni vuoto.. Ja samalla päänsisässä jo ajattelee, että no jospa tämä onkin vaikka kiinnittymisvuotoa.. Huoh. Ei kuitenkaan ole. Vaan jatkuu ja jatkuu ja voimistuu ja ja.. kohta onkin taas ne ihanat menkat. Pöh.

Gyne silloin reilu kuukausi takaperin vain kehotti odottelemaan, että kyllä se kroppa palautuu ja hormoonitasot palaa normaaliksi. Siinä voi vaan mennä aikaa.
Mutta kun ei enää malta. On tässä jo odoteltu. Ja toivottu ja vaivuttu epätoivoon ja toivottu taas.

Onko teitä muitakin odottelijoita? Miten tästä oikein selviää?

maanantai 16. helmikuuta 2015

Junasukat

Jos ei voi tehdä itselle, niin täytyy tehdä kaverille.


Olen tässä väsännyt parit junasukat, vastasyntyneille. En kyllä osaa sanoa onko koko hyvä, mutta ihan syötävän suloiset nämä kyllä ovat! Sukan nimihän ei tule muodosta vaan tarinasta sukan takana.. Mutta vissiin tämä muoto pysyy hyvin pienissä jaloissa.


Ohjeet ja tarina ohjeiden takaa löytyvät helposti netistä "junasukka" sanalla. Itse katsoin ohjeita esimerkiksi täältä, mutta loin kullekin puikolle vain kahdeksan silmukkaa. Tuolla 10 silmukan versiolla sukasta tulee vähän isompi ja sopii sitten vaikka taaperolle.


Oletteko te neuloneet junasukkia? Tai onko takataskussa joitain muita pakko tehdä ohjeita? Josko tätä vauvakuumetta voisi näillä vähän helpottaa ;)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Lähtötilanne

Mainitsin joskus aiemmin jo ottaneeni "ennen" kuvat itsestäni, että sitten kun raskaus alkaisi näkyä, voisi mahan kasvua verrata aikaisempaan tilanteeseen ennen raskautta. Tietysti samat kuvat käyvät myös raskauden jälkeisen tilanteen vertailuun, jos saisi vaikka jotain inspiraatiota sitten taas treenin aloittamiseen..
Mutta..
otinhan minä nuo kuvat, mutta jossain välissä olin poistanut ne kamerastani ennen koneelle lataamista.. Tässä yksi päivä tulis sitten vihdoin otettua uudet kuvat.

Että jos jotain positiivista pitää keksiä siihen ettei raskautta vielä ole, niin sainpahan nuo kuvat otettua, kun en syksyllä saanut aikaiseksi millään..

Poistin muuten myös puhelimen menkkasovelluksesta ovulaation ajankohdan. Arviohan tuokin päivä vain on, mutta tajusin vain, että siitähän sitä stressin saa aikaiseksi, kun odottaa kyseistä päivää.. Jos nyt pääsisin vähän vähemmällä stressillä..

torstai 5. helmikuuta 2015

Ovulaation jäljillä

Oletteko te yrittäneet seurata koska ovulaatio tapahtuu? Tikuilla vai muilla menetelmillä?

Minä en ole noihin tikkuihin vielä jaksanut tutustua. Kun yksi kaverinikin puhui, että niistä on oikeastaan niin vaikeaa ottaa selvääkin..

Mutta löysin Kutri.net sivuilta joskus syksyllä hyvän selostuksen kuukautiskierrosta ja siitä minkälaista valkovuotoa missäkin kierron vaiheessa tulee.. Enpä ollut ennen osannut seurata tuota valkovuotoa.. Vaikka olinkin joskus huomannut, että välillä valkovuoto on paksumpaa ja välillä tosi olematonta, niin en sen enempää ollut aisiaan kiinnittänyt huomiota.

No näitä neuvoja olen sitten koittanut alkaa seuraamaan. Pari kertaa olenkin nyt päässyt ovulaatioon asti valkovuodon seuraamisessa. Ihan kiva vähän tietää koska se ovulaatio tulee, niin ei tarvitse niin paiseissa olla. Mulla kun kierto ei ole ihan tasan samanpituinen aina, tiedä sitten johtuuko tämäkin vielä ehkäisystä vai muuten vaan.

Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuo linkki, itse ainakin opin paljon uutta itsestäni ;)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Vauva-uni

Näin ensimmäistä kertaa unta että meillä oli vauva! Melko herkistyneessä tilassa heräsinkin tämän jälkeen!

No en tarkkaan muista mistä uni alkoi, mutta unessa meitä oli kuitenkin iso joukko naisia, jotka kaikki olivat siinä lähiaikoina saaneet lapsen. Meidän vauva oli jotain muutaman viikon ikäinen. Meidän oli tarkoitus joukolla lähteä jonnekin retkelle vauvoinemme, mutta.. Ei meillä kaikilla ollut vauvaa vielä mukana, koska emme olleet saaneet niitä mukaamme sairaalasta! Meidänkin vauva oli vielä hoitolassa.. No ei siinä mitään, lähdetiin sitten hakemaan sitä vauvaa ennen retkeä.. Minä olin jo aiemmin käynyt kysymässä josko voisin saada vauvan jo kotiin, mutta en ollut saanut, koska vauva oli lähtenyt itse liikkeelle (!!), ja päätynyt jonkin toisen huoneen lattialle, siinä sitten pelättiin, että se on saanut sieltä lattialta jonkun taudin, eikä sitä uskallettu siksi vielä päästää kotiin... Nyt oli sitten uusi yritys. Vauva oli tässä välissä lähtenyt liikkeelle uudestaan, koska ei siellä ollut tarpeeksi hoitajia koko ajan niitä vahtimassa. Mutta ajateltiin, että kun ei aiemminkaan ollut tullut mitään tauteja, niin sitten he uskalsivat päästää vauvamme kotiin.

Pääsimme huoneen ovelle (nyt mukaani oli jotenkin tullut veljeni), missä vauvamme oli. Huone oli täynnä sänkyjä (ei mitään pinnasänkyjä, vaan ihan tavallisia lasten sänkyjä), ja siellä oli useita pieniä lapsia, mutta moni sängyistä oli myös tyhjillään. Sänkyjen päädyissä luki aina tunnisteena sukunimi ja vauva. Meidät (siis minut ja veljeni) lähtettiin sinne vain sitten hakemaan vauvaani.

Pelästyin, että miten minä tunnistan sen meidän vauvan, kun en ollut sitä ennen nähnyt (?!) No onneksi sängyissä oli ne nimilaput! Siinä vähän kuljettiin huonetta eteenpäin. Sänkyjä oli vierivieressä, ja lueskelin niitä nimiä siitä. Yhdessä sängyssä oli vauva, joka näytti ihan siskoltani pienenä, ja ajattelin, että tuo sen täytyy olla, mutta nimilapusta selvisikin ettei ole. No aivan tämän takana olikin sitten onneksi meidän vauva!

Olin niin onnellinen nähdessäni meidän vauvan, ja jotenkin tunnistinkin sen heti, vaikka enää en oikeastaan muistakaan miltä vauva näytti. Mutta tyttövauva se kuitenkin oli. Otin vauvan syliini, hän oli jonkinlaisessa kapalossa käärittynä. Itkin ja sylittelin meidän vauvaa, että vihdoinkin me päästään yhdessä kotiin! Ja vauva lauloi, jotain, että "vauva lähtee kotiin, lähtee kotiin"

Tähän heräsin.

Heh, melko iso oli tuo meidän muutamaviikkoinen vauva, kun itsekseen liikuskeli huoneesta toiseen ja lauloi ;)

Olisi kyllä jo aika tuon vauvan tulla meille kotiin!  'Kyynel silmäkulmassa' Ihan tuli nimittäin ikävä meidän tulevaa vauvaa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Myöhässä

Myöhässä ne on, mutta raskaustestiä en aijo tehdä. Eikä yhtään polttelekaan.. Nimittäin tiedän että myöhässä ne on ja varmaan about pari viikkoa.. Kävin nimittäin gynellä.

Varsin siis ajan gynelle, kun tajusin vähän alkaa huolestua menkkoja edeltävästä tuhruttelusta. Siellä täti sitten sanoi, että munasolu on vasta kehittymässä, viikon sisällä voisi olla vasta ovulaatio.. No olinkin ihmetellyt oletettun ovulaation aikana, et mikähän tässä on, kun ei ole sellaista vuotoa, mitä ylensä siihen aikoihin on. Ja ajattelin ovulaation olevan ehkä vajaan viikon myöhässä. No eipä ollut viikkoa, vaan varmaan yli kaksi! Onneksi sattui tuo gyne juuri tähän kiertoon, niin ei tarvitse nyt ihmetellä mikä tilanne ja miksi menkkoja ei kuulu! Odotellaan niitä nyt sitten parin viikon päähän.

Kuulemma stressi voisi olla ratkaisevana tekijänä viivästymisessä. Ja sitähän on piisannut. Ihmettelenpä vain, että nyt vasta vaikuttaa ovulaatioon, kun mennyt syksy on ollut ehkä elämäni kiireisin ja stressin täyteisin.. Mutta nyt on tämä stressi ja kiire vihdoin ohi, niin eiköhän tämäkin tästä helpotu.

No opin käynnilläni vähän uuttakin. Kierron normalisoitumiseen voi ehkäisyn lopettamisen jälkeen mennä jopa 11 kuukautta! Minä kun olin aina ajatellut, että vain muutamia kuukausia. Jos joku tällaisia lukuja olisi kertonut aiemmin, olisin tietysti jättänyt ehkäisyn jo paljon aiemmin pois, mutta eihän näistä puhuta! Sanotaanpa vielä vain, että ei se ehkäisy raskaaksi tulemiseen vaikuta enää lopettamisen jälkeen. Ja höpöhöpö sanon minä! Eli tämä voisi olla selittävänä tekijänä mun tuhruttelussa..

No gyne oli tosi mukava ja rauhoituinkin hieman, että eihän tässä sitten ole kulunut vielä aika eikä mikään. Ei tarvitse siis stressata tätäkään! (Siihen kun osaisi taas paremmin vaikuttaa..) Mutta ainakin tällä hetkellä on taas rauhallisempi fiilis ja nyt koitetaan nauttia ajasta kahdestaan, vielä kun voidaan! Niin ja oli aika mukavaa kuulla, kun se gynetäti puheli että sitten kun olet raskaana niin .. Kun välillä on jo tullut ajateltua että olenkohan koskaan, mutta hän ainakin oli vielä hyvin positiivisin mielin! :) Ja sanoi myös kaiken olevan fyysisesti ok, eli ei huolta siitä.

Niin ja toinen juttu mitä se gynetäti suositteli. Jumppapallon hankkimista. Sillä voi tehdä paljon liikkeitä ihan kotosalla. Olisi nimittäin tosi hyvä jo nyt alkaa vahvistaa vatsalihaksia ja alaselkää, mulla varsinkin kun tuo selkä muutenkin välillä jumittaa! Ja varmasti on toimiva sitten raskaudenkin aikaan, kun sillä voi istuskella synnytyksen käynnistyttyä.. (Eikös ne sitä suosittele?!) Voisinkin siitä laittaa vielä muutamia ohjeita omassa postauksessa :)