Vauvauutiset

 Muutaman ystävän tiesin odottavan ennen kuin me aloimme yrittää. Näistä tilanteista en ota itseeni. Olen onnellinen heidän puolestaan! Mutta sitten ne uutiset, mitä kuulee kun itse yrittää, eikä ota onnistuakseen. Miten niihin tulisi suhtautua? Aluksi hieman pelkäsin, miten niihin reagoisin. Jo itsenäisyyspäivän tienoilla kuulin parista tulevasta vauvasta. Niihin uutisiin en kyllä oikein osannut reagoida kovin hyvin.. Onneksi nämä uutiset tulivat toisen käden kautta, eikä minun heti tarvinnut kohdata odottavaa paria. Oli aikaa sulatella. Tuossa joulun tienoilla kun sitten näitä ihmisiä näin, oli paljon helpompi olla onnellinen heidän puolestaan. Ja olihan vauvajutuista ja odotuksesta kiva puhuakin heidän kanssaan! Toivottavasti seuraavat uuden uutiset on jo helpompi ottaa vastaan.

Tilanne ja tunteet ovat vähän ristiriitaisia. Toisaalta on onnellinen odottavien puolesta, mutta kuitenkin kaipuu omaa lasta kohtaan aiheuttaa pientä epätoivoa. Epätoivon iskiessä olen koittanut olla kohdistamatta ajatuksia erityisesti kehenkään odottavaan tuttuuni, ja ajatella että se että he saavat lapsen, ei ole pois minulta! Sillä eihän se olekaan. Minun ja meidän tilanne ei ole kytköksissä heidän tilanteeseensa.

Lisäksi olen miettinyt sitä tilannetta, kun meillä tärppää. Minkälaista on kertoa niille, joiden tietää yrittäneen jo jonkin aikaa.  Tai miten asia tulisi kertoa, jotta lasku olisi pehmeä.. Itse kun tiedän sen epätoivon, niin en halua kenellekään samaa oloa. Noh, kait sen aika näyttää, lähimmiltäni en halua ainakaan salata asiaa, koska se ei kyllä helpota tilannetta.. Avoimuus rakentaa suhdetta paremmin kuin hiljaisuus. Toivottavasti näiden ystävyyssuhteiden tilanne ei muutu raskauden aikana (meidän tai heidän) tai sen jälkeen!
Sitäpaitsi voihan se olla, että heillä tärppää ennen meitä..

Toisaalta olen iloinen, että koska meillä ei tärpännyt heti, on helpompaa kohdata ne ihmiset, jotka myös yrittävät. Ja ehkä meidän tilanne tuo lohtua myös jollekin muulle, jolla ei heti onnistu, että eihän se kaikilla vain heti nappaa.

Minkälaisella fiiliksellä te otatte vastaan vauvauutisia? Tai minkälaista on kertoa yrittäjille? Mitään vinkkejä?!

Uusi vuosi, sama haave

Vauvarintamalla ei ole kehumista. Mietin tuossa vuoden vaihteessa pitäisikö tehdä yksi raskaustesti vielä vanhan vuoden puolella, se olisi ollut hieman ajoissa, mutta kuitenkin ihan ok rajoissa. Totesin kuitenkin, että en halua pilata iltaani sillä, enkä myöskään innostua liikaa ja möläyttää kaikille kerralla.. Jäipä siis tekemättä ja niinhän aiemmin vähän lupailin itselleni, että ei niitä testejä kannata etukäteen tehdä. Tuli ainakin lupaus vielä pidettyä.

Viime postauksen jälkeen tunnelma selkeni ja mielestäni onnistuin vielä ihan hyvinkin seuraamaan tilannetta ovulaatioon asti, joka sitten omien päätelmieni mukaan tuli vasta seuraavana viikonloppuna, milloin rakastelullekin oli aikaa.. Ihan turhaa babyzillailua siis! Taidanpa jättää ens kerralla väliin! ;) Tuosta ovulaation seuraamisesta voisinkin kirjoitella vielä ihan omaa postausta.

No vaikka ovulaatio osui kohdalleen, niin ei sitä vauvaa silti mahassa kasva. Harmitti taas menkkojen alku, mutta nyt on jo ihan hyvä mieli. Koitan ajatella, että ei mulla ole kauheasti tehtävissä raskautumisen suhteen, kuhan annan hyvät lähtökohdat.. Mitä siis turhaan stressata sitä mihin ei voi vaikuttaa. Sehän on vähän sama kuin jos hääpäivän säätilannetta stressaa etukäteen, ja siitäkin stressistä on selvitty, niin eihän tämä sen kummempi tilanne voi olla.