41+2 ei poksuta

Pikkuhiljaa alkaa vähän turhauttamaan... Onneksi vasta nyt kuitenkin, eikä jo esim. viikkoa ennen laskettua aikaa.. :)

Mitään kun ei oikein malta suunnitella, kun ei tiedä koska alkaa tapahtumaan. Ja itselleni ainakin on hastavampaa tehdä sen suurempia suunnitelmia samalle päivälle, kun olen toisaalta niin kotihiiri, etten sitten saa organisoitua itseäni lähtemään mihinkään kauemmaksi enää samana päivänä.. Että olisi helpompi jos jotain olisi jo sovittuna ja sitten olisi "pakko" lähteä liikkeelle.  Toisaalta nyt alan olla kypsä tähän kotona istuskeluun, vaikka tästä ihan nautinkin, ja tähän asti onkin ollut tosi kivaa olla vain kotona.

Toissa yönä en nukkunut juuri ollenkaan, ehkä joitain torkahduksia välissä, sillä koko yön supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti, osa kivuttomia ja osa vähän kipeämpiä. Vauveli liikuskeli tosi aktiivisesti myös koko yön ja tuntuikin että hän liikkeillään sai supistukset aikaan.. Ja kun välissä piti vielä käydä vessassa ja syömässäkin, niin siinähän se yö hurahti valvoskellessa. Aloin jo ajatella, että jännää tuleekohan tässä lähtö vielä samana päivänä. Mutta joskus 5 tai 6 aikaan aamusta supistelut loppuivat ja päätin sitten nukkua kun kerta voin, jos lähtö vaikka tuleekin, niin olisin sitten edes jonkun tunnin nukkunut. Nukuin ihan hyvin pitkälle aamuun, mutta ei niitä supistuksia sitten enää päivällä kuulunut..

Miehen kanssa oltiin puhuttu, että kyseisenä päivänä tehdään sitten jotain kodin seinien ulkopuolella, kun tosiaan ihmisten ilmoille vähän jo kaipailin. Ja kun supistuksia ei alkanut kuulumaan sen enempää, lähdettiin leffaan vauhtia hakemaan. Ja hah, ensimmäinen supistus tulikin sitten alkutekstien aikaan, tosin tämä oli ihan kivuton versio.. Leffasta pystyin kuitenkin nauttimaan ihan kunnolla, sillä loppupuolella alkoi oikeasti vasta tulla muutamia supistuksi, jotka voimistuivat hitusen, mutta taas leffan jälkeen nekin lopahtivat. Käytiin kuitenkin varmuudeksi kaupan kautta kotiin hankkimassa vielä viimeisiä eväitä mukaan synnärille otettavaksi.

Noh. Kotona oltiin edelleen.. Eipä tarvinnut sinä päivänä sitten lähteäkään vielä. Pöh. Ajattelin että onkohan seuraavakin yö eli siis viime yö samanlainen supistusten suhteen. Varauduin tähän puhelimen kanssa, että voin kirjata ylös supistusaikoja jotta muistan sitten miten paljon ja tiheästi niitä tulee. No muutama vähän kipeämpi supistus siinä nukkumaan mentyä tulikin ja vauveli oli tosi aktiivinen.. Mutta siihenpä ne jäivätkin. Seuraava muistikuva on muutaman tunnin kuluttua kun vaapun vessaan ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen nukkunut niin sikeästi ja vielä mielestäni aika pitkän pätkän, noin kolme tuntia. Loppu yön nukuin myös tosi sikeästi ilman supistuksia. Varmaan kroppa otti vähän takaisin edellisen yön vähiin jääneitä unia. Ja toisaalta hyvä niin, jos tänään vaikka tulisikin se lähtö :)

No saas nähdä.. Ei tässä kovin kummoisia tuntemuksia nimittäin ole vielä tänään ollut. Muutamia supistuksia silloin tällöin, mutta nekin oikeastaan aika kivuttomia..

Yliaikaiskontrollista soitin myös, mutta se menisi kuitenkin vasta ensi maanantaille (41+6), joten käskivät soitella huomenna uudestaan jos jotain tässä välissä vaikka vielä tapahtuisi.

Tätäkö tää nyt on?!

Mulla on ollut ihan kauhee olo. Melkein koko ajan. En mä tajunnut että nää raskausoireet alkaa näin voimakkaina jo näin alussa. Ja tänkö pitäis kestää sit koko kesän jos sinne 12 raskausviikolle asti huonovointisuus enimmäkseen jatkuu? Et hyviä lomia mulle vaan!

Yks päivä tällä viikolla olo oli tosi kuumeinen, joka paikkaa särki ja oli huono olo. Enkä tietysti viittiny napsia kauheasti lääkkeitä. Onneks kuumeisuus helpotti, eikä nyt oo ollu niin pahana uudestaan..

Paha olo mulla on lähes koko ajan. Nukkuminen helpottaa! Mut ei sitä voi koko päivää tehdä.. Tosin tänään oli vasta eka kerta kun oikeesti oksensin ja sekin johtu enemmän ehkä kyykky asennosta, kun maha meni kasaan. Eikä oksu oikeestaan oo ollu ees lähellä muutoin. Et uskon päässeeni sen suhteen kuitenkin aika helpolla. Mut ei tää vaan tunnu kovin helpolta.. Mitään ei tekis mieli syödä, kun on vaan paha olo, ja välillä ruoka auttaa asiaan, mut välillä ei oo mitään vaikutusta. Onneks en oo töissä nyt.

Varmaan sit yhteisvaikutuksena tästä olosta ja siitä että olen nyt yksin kotona päivät pitkät, eikä olla muille kuin yksille kavereille kerrottu, niin en voi ees soittaa esim äidille, et mitä täs tilanteessa pitäisi tehdä tai mennä hakemaan sympatioita tai lähteä kaupungille hengailemaan, kun ei tiedä milloin paha olo yllättää. Niin yhteisvaikutuksena mulla on ollut aika masentunut fiilis. Noin, sanoin sen. Ja tätä fiilistä lisää se, et mietin mikä mussa on vialla, kun tän pitäis olla mun elämän onnellisinta aikaa! Monessa paikassa puhutaan raskauden jälkeisestä masennuksesta, mut entäs raskaudenaikainen? Vai helpottaako tää kun pahin ällötysolo menee ohi ja pääsee oikeesti nauttimaan raskaudesta? Ja ehkä muiden tarinoihin verrattuna tää olo nyt ihan kauheen paha oo, mut koitan silti vaan selviytyä päivä kerrallaan.

Ensimmäinen raskaustestini?

Taidan tehdä huomenna raskaustestin.
Lähinnä oman mielenrauhan tasapainottamiseksi, mutta vähän myös, koska pieniä oireita on. Tosin suurin niistäkin taitaa olla oma mielikuvitus.

Ei olisi pitänyt mennä lukemaan keskustelupalstojen kommentteja kuukautisten tulemisesta raskaana ollessa. Eihän tässä nyt enää saa mielenrauhaa hetkeksikään, kun ei se kuukautisten tuleminen välttämättä tarkoita etteikö olisi raskaana!

Olen miettinyt testin tekemistä kuukautisten alusta asti, eli ruhtinaalliset 8 päivää. En ensin viitsinyt tehdä testiä kuukautisten aikana, kun en löytänyt kommentteja siitä voiko tulos vääristyä tuona aikana. Ja tuntuisi melko tyhmältä tehdä se silloin.. Ja sitten ajattelin tämän odottavan olon menevän ohi, koska enhän minä nyt voi olla raskaana kun ne kuukautisetkin tulivat. Mutta.. ei tämä ohi ole mennyt.. viimeksi ajattelin eilen illalla, että tänään aamulla testin tekisin, mutta sitten aamu-unissani menin ensimmäiseksi vessaan ajattelematta sen pidemmälle ja siinähän se tilaisuus jo menikin.

Mutta jännä olo tässä on ollut. Jo sen tiputtelun alettua viime kierrossa. Tosin toisaalta tuntuu melko tyhmältä, koska kun sitä tiputteluakin oli niin pitkään, että mikä siellä voisi mihinkään kiinnittyä. Mutta toisaalta juuri tuo erikoinen ja ennen näkemätön oire taas kasvattaa toiveita. Enkä nyt enää pääse tästä odotuksesta eroon. Mutta jos sen testin tekisin, niin josko sitten saisi mielenrauhan?!

Niin ja on tässä vähän ollut väsymystä iltaisisin siinä 5 tai 6 jälkeen, vaikka olenkin nukkunut pitkään ja hartaasti, eli enemmän kuin normaalisti. Tosin voi kait sekin aiheuttaa väsymystä, että nukkuu liikaa. Unen laadusta en kuitenkaan mene niin takuuseen, vähän levotonta on ollut.

Ja tänään oli vielä huonovointisuuttakin tässä illalla. Ja ehkä tässä on ollut hieman parempi ruokahalu viimeaikoina? Ja ehkäpä voisin saada kuunkin taivaalta!

Mieheni ei ole sanonut juuta eikä jaata näihin pohdintoihini. Tai onhan se vähän naureskellut leikkisästi ja koittanut rauhoitella ja sanoa, että eihän tässä mikään hätä ole. Mutta on sen varmaan vaikeaa ymmärtää tätä naisen päänsisäistä sekamelskaa, kun se on itsellekin välillä niin vaikeaa.

Noh. Jospa se testi auttaisi tähän mielenhäiriöön.

Sanokaa onko tämä ihan hullua?! Pitäisikö soittaa valkotakkisille (mutta EI siis niille jotka auttavat vauvoja masuista!!)


Niin ja tässä juuri selvisi myös, että kilpirauhasen toiminnasani ei ole mitään häikkää. Normaalia on. Ei siis siitä huolta!

kp2

Nyt loppui piina ja ollaan taas kp2:ssa.. höh ja pöh, mutta toisaalta helpottavaa ettei tarvitse tän enempää odotella..
tänään ajattelin alun perin tekeväni raskaustestin (vähän ajoissa mutta silti), mutta eipä tarvinnut nyt siitäkään huolehtia.

Tuhru ja huimaus

Olen tässä turhaumassa lukenut taas keskustelupalstoja raskausoireista. En ihan tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Lähes joka asiassa kun löytyy sekä puolesta että vastaan kommentteja, joten mitään johtopäätöksiä ei voi mistään oikeasti tehdä.

No olen kuitenkin lukenut ja ainakin siinä olen vähän saanut rauhaa, että monilla muillakin tätä iänikuista tuhrutusta on tullut. Joillakin aina ja joillakin ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ja sen kanssa on tultu myös raskaaksi! Tosin mulla tässä kierrossa tuhrutusta on ollut jo.. uskallanko edes laskea ..no 9 päivää :| huoh. Tämä on kyllä ihan ennätys. Mutta jos tämä tästä vähän vähenisi siihen mitä nyt normaalisti on ollut, niin ei välttämättä olisi ongelmaa tai estettä raskautumiselle!

Tänään mulla oli myös uusi oire. Ja heti sen tietysti raskausoireeksi luokittelin! Nimittäin huimaus. On mua ennenkin huimannut kun oon noussu sängystä tai istumasta nopeesti, niin ihan pimenee silmissä ja pitää jostain ottaa kiinni etten kaadu. Mutta nää on aina ollut sellasia selkeitä syy-seurays tilanteita. Mutta tänään huippausta on ollut kun istuin, seisoin tai tein mitä vaan. Eikä mua huippaa niin paljoa, että pimenisi silmissä, mutta sillein, että tulee huono olo ja saatan poukkoilla oudosti jos kävelen. Istuessakin tuntui, että pitää ottaa kiinni, etten kaadu.

Koita tässä nyt sitten pysyä selväjärkisenä!
Vähän rennommalla otteella kuitenkin taas tässä pari päivää mennyt. Ei kait sitä muuta voi pyytää.

Turhauma

Miksei tää tuhrutus lopu?! Miksi se aina alkaa liian aikaisin oletetun ovulaation jälkeen, eikä jätä rauhaan ennen kuin kunnon menkan on alkanut. Ja sitten jälkeenpäinkin vielä vähän tuhruttaa, muttei onneksi niin huolestuttavasti.

Nytkin on alle viikko oletetusta ovulaatiosta.. Ja jo alkoi pieni vuoto.. Ja samalla päänsisässä jo ajattelee, että no jospa tämä onkin vaikka kiinnittymisvuotoa.. Huoh. Ei kuitenkaan ole. Vaan jatkuu ja jatkuu ja voimistuu ja ja.. kohta onkin taas ne ihanat menkat. Pöh.

Gyne silloin reilu kuukausi takaperin vain kehotti odottelemaan, että kyllä se kroppa palautuu ja hormoonitasot palaa normaaliksi. Siinä voi vaan mennä aikaa.
Mutta kun ei enää malta. On tässä jo odoteltu. Ja toivottu ja vaivuttu epätoivoon ja toivottu taas.

Onko teitä muitakin odottelijoita? Miten tästä oikein selviää?