Mahan kasvu

Siis mistä tää maha on oikeesti tullut? Kun kattoo näitä mahakuvia niin kyllä taas ihan uudella tavalla konkretisoituu tää raskaus!

Tää näyttää jo ihan oikeelta raskausmahalta! Ihan valtava, ja vielä sen pitäis tässä kasvaakin! Mutta voi että mä kyllä rakastan tätä mahaa ja varsinkin sitä mikä siellä sisällä kasvaa! Musta raskausmahat on vaan niin kauniita, ja oon haaveillu tästä kun maha alkaa kunnolla näkymään! Nyt aijon ottaa siitä kaiken irti! Mutta kyllä tää samalla vähän tuntuu kummalliselta, että oonko se oikeesti minä tuossa, jolla toi maha on, se tuntuu jotenkin irralliselta..

 Tässäpä vertailukuvia sitten. Tuo ensimmäinen on otettu helmikuussa ihan vain vertailun vuoksi. Noissa ensimmäisissä raskaus ei nyt ihan kamalasti ole eroja havaittavissa, toki jos vertaa tuohon ennakkokuvaan, niin kyllä sen eron huomaa vähän on tanakoitunut tämä lady. Mutta tuossa viimeisessä on kyllä maha pompsahtanut esille aika tehokkaasti!

Tässä vielä pari vähän harvemmilla väleillä, näistä näkee ehkä vähän selvemmin muutoksen. Sieltä se maha vain kasvaa. Näissä huomaa kyllä selvän eron myös rinnoissa, jos vertaa tuohon ensimmäiseen ennakkokuvaan, ihan positiivinen muutos tämäkin!

Vielä vertailuksi pari kuvaa selkäpuolelta. Tällaista en tajunnut silloin ennakkovaiheessa ottaa, enkä edes raskauden ihan alussa. Vasta kun tajusin, että eihän mulla tää maha oo tainnu juuri yhtään levitä sivuille, aloin ottamaan näitäkin kuvia. Pikkusen on vaan vyötärö leventynyt, mutta ei tästä muuten osaisi nähdä raskautta.

Miltä teidän mahat tunuu ja näyttää? :)

Meidän vaunut ja vinkkejä vaunujen valintaan

Ennen kuin paljastan teille mitkä vaunut meille kotiutuivat, kirjoittelen vähän tuosta päätöksenteko prosessista ja mitä vaihtoehtoja meillä oikein olikaan. Varautukaa kilometripostaukseen :)

Vaunuasiaa aloin pohdiskella joskus viikon 15 jälkeen, kun olin tavannut ystävääni, joka tarjosi heidän nyt tarpeettomaksi jääneitä vaunujaan meille. No tämä asia ei edennyt kovin nopeaan kuitenkaan, sillä he halusivat näitä vaunuja vielä käyttää tämän hetken ennen kuin me niitä tarvitsisimme, emmekä myöskään kerinneet näitä vaunuja silloin vielä katsastamaan. Kyseiset vaunut tuntuivat kuitenkin hyviltä, ne ovat Emmaljungan CityCrossit white letharette vaunukopalla ja ruskeasävyisellä ratasosalla. Näihin he olisivat myyneet myös muita lisäosia haluttaessa.

Emmaljunga city cross

No ajattelin että huh, jos saadaan vaunut heiltä ostaa, niin minun ei tarvitse lähteä penkomaan tuota vaunuviidakkoa, joka lähinnä ahdisti laajuudellaan ja monipuolisuudellaan. Vielä kun ihmisten asenteet tuntuvat olevan sellaisia että vain joku yksi tietty merkki on se ainoa oikea, ja tämä ainoa oikea tietysti vaihtelee sitten henkilön mukaan..

No vauvuviidakko siis tuntui ahdistavalta. Lähinnä tiesin Emmaljunga merkin ja ajattelinkin, että tämän merkin vaunut voitaisiin vaikka ottaakin. Lisäksi ajattelin, että todennäköisesti ostettaisiin vaunut kuitenkin käytettynä, koska uusien hinta hipoo pilviä ja tämä on mielestäni yksi niistä säästä kohteista kuitenkin.

Kun nyt tähtäimessä oli nämä Citycrossin oli helpompi lähteä liikkeelle hieman tutustumaan vaunuviidakkoon. Googlettelin merkkiä ja kokemuksia kyseisstä vaunuista. Mielipiteitä on kuitenkin monia ja toisten mielestä nämä ovat erittäin hyvät ja toimivat vaunut, mutta toiset taas olivat sitä mieltä, että joku muu on parempi. Mielikuvani Emmaljungan merkistä kuitenkin yleisesti vahvistui, sillä monesti merkkiä kehuttiin ja  sen sanottiin olevan hyvä Suomen oloissa pohjoismaisen suunnittelun johdosta. Emme olleet vielä puhuneet vaunujen hinnasta kaverini kanssa, joten katselin muita käytettyjä samanmerkkisiä vaunuja, jotta saisin jonkinlaisen yleiskuvan hintatasosta. Ajattelimme näiden kuitenkin olevan meille hyvät vaunut.

No vaunuarvioita lueskellessani törmäsin sitten toiseenkin kivalta vaikuttavaan vaihtoehtoon, nimittäin Emmaljungan Viking tai super Viking. Nämä vaikuttivat myös näppäriltä ja ihanat kuomujen värivaihtoehdot houkuttelivat. Näitä malleja ei kuitenkaan ollut käytettyinä juurikaan myynnissä, tai hinnat olivat kovia sielläkin, saati sitten uutena. Mutta pidin vaihtoehdon kuitenkin mielessäni. Lisäksi törmäsin myös toiseen ihastuksee nimittäin Bugaboon Buffaloon, mutta tämä olikin entistä kalliimpi vaihtoehto ja näitä löytyy vielä vähemmän käytettyinä.

Emmaljunga Super Viking ja Bugaboo Buffalo

Monesti vaununvalinnassa painotettiin sitä että ensin tulee pohtia minkälaiseen käyttöön vaunut tulevat, ja näin minkälaisia ominaisuuksia vaunuilta ensisijaisesti kaipaa. No mistä sitä näin ensikertalaisena voisi tietää mitä vaunuilta haluaa?! Että se vauva voi siellä matkustaa ja vaunut olisivat käytössä kätevät, plussaa kivasta ulkonäöstä?! Vielä kun asustelemme lähiössä, niin käyttöä tulisi sekä kaupunkiympäristössä että hiekkateillä. Tähän ongelmaan ratkaisun itselleni toi lopulta Vauva lehden artikkeli vaunuominaisuuksista ja käyttötarpeen arvioinnista Juuri meille sopivat vaunut (2/2014). Käykäähän tutustumassa vaikka kirjastossa..

Tässä lyhyt kooste mitä huomioida vaunujen valinnassa? Vihreällä meidän vaatimuksia.

• Tuletko pyörimään kauppakeskuksissa vai metsälenkeillä? Todennäköisesti molemmilla, mutta kumpaa harrastat tällöin enemmän? 
• Isot pyörät sopivat metsiin ja talvioloissa näillä päässee paremmin eteenpäin, pienet kääntyvät etupyörät ovat omiaan ahtaissa tiloissa kauppojen käytävillä.
• Ilmakumipyörät ovat pehmeämmät ja joustavat epätasaisessa maastossa, kennorenkaat ovat helppokäyttöiset (puhkeamattomat ja usein näin huoltovapaat).
• Kuljetko paljon esim. ratikoilla tai muilla julkisilla tai pitääkö vaunujen mahtua pieneen vanhan kerrostalon hissiin?
• Vaunuja on erikokoisia, toiset ovat kapeita, toiset leveämpiä. Leveys tuo kuitenkin tilaa myös vaunukoppaan, jolloin talvella vauva mahtuu paremmin isoon vaunukoppaan myös toppavaatteiden kera.
• Työntöaisan säätövara tuo joustoa julkisissa kuljettaessa, mutta helpottaa myös eripituisia  työntäjiä. Tässä valittavissa usein teleskooppi- tai nivelaisa, ymmärtääkseni nivelaisa antaa enemmän joustoa ja liikkumavaraa.
• Kolmipyöräiset vaunut mahtuvat usein vissiin pienempään tilaan ja ovat ketterät kaupungilla
• Teetkö vaunulenkkien yhteydessä usein kauppareissun?
• Tilava tavarakori, jonne ostokset on helppo sujauttaa helpottaa elämää.
• Kuljetatteko vaunija paljon autolla vai teetteko vain kävelylenkkejä?
• Vaunujen kokoonpaneminen voi olla näppärää tai vähän hankalampaa, ja osien irrottaminen ja kokoaminen voivat vaihdella. Myös siinä on eroja miten pieneen tilaan vaunut kootessa sujahtavat 
• Turvakaukalon voi kiinnittää joko suoraan tai adapterilla vaunujen runkoon. Varmista yhteensoopivuus.
• Onko suunnitteilla toinen lapsi heti perään?
• Jotkut vaunut saa kätevästi muutettua kahdelle lapselle sopivaksi.
• Useisiin vaunuihin saa kiinnitettyä seisomalaudan isommalle sisarukselle. 
• Kestääkö vaunut seuraavallekin ja onko väri sopiva myös toiselle sukupuolelle?
• Tarvitseeko vaunut usein jättää esim. taloyhtiön pyöräkellariin säilöön hissittömässä talossa? 
• Helposti kannettava ja irrotettava kantokassi näitä on sekä pehmeitä että kovempia helpottaa vauvan siirtoa vaunuista sisälle, jos runkoa ei saa kuljetettua mukanaan. 
• Minkälaisen ulkonäön haluat?
• Perinteinen vaununnäköinen vaunu vai modernimpi versio ehkäpä kolmipyöräisenä? Värillä on väliä?
• Miten paljon vaunuihin on valmis sijoittamaan?
• Liikkeestä ostetuilla vaunuilla lähes kaiken saa itse valita mieleisekseen ja lisäosat samalla kertaa, takuukin on näin voimassa. Myöhemnin vaunut voi myydä eteenpäin jos vielä ulkonäkö on suht perinteinen ja värit neutraalit on myynti usein helpompaa. Käytettynä vaunut saa selvästi edullisemmin, mutta voi joutua tinkimään esim. väristä. Ostaessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota vaunujen kuntoon ja liikkuvien osien toimivuuteen ja siihen onko vaunuja säilytetty sisällä vai ulkona ulkona vaunut voivat homehtua.

Tässä aika perusjuttuja. Sitten tietysti voi vielä pohtia haluaako vaunut heittoaisalla työntösuuntaa voi vaihtaa lennosta toisin päin vai riittääkö ratasosan suunnan vaihto, tarvitseeko kovaa vaunukoppaa ollenkaan usein pehmeä ajaa saman asian, mutta ei ole niin perinteisen näköinen, haluatko juosta lenkkejä vaunujen kanssa ja kuinka korkealla vaunuosa on?
Tuleeko teille mieleen lisättävää? 

Näiden speksien kanssa menimme sitten käymään vaunuliikkeessä katsastamassa tarjontaa, halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan vaunuja käytännössä ja kuulla asiantuntijoiden vinkkejä asiaan. Tarkoitus oli käydä vaunukaupoilla vasta rakenneultran jälkeen, ensinnäkin koska olemme olleet niin kiireisiä muuten että aikaa ei yksinkertaisesti ole ollut ja toisekseen koska tällöin myös väriin voisi vähän vaikuttaa vaikka ajattelimmekin kyllä ottavamme jotain neutraalia...mutta ne ihanat vikingin kuomut! No vaunukaupassa myyjä esittelee meille ensimmäiseksi Brion vaunuja. Näitä en ollut edes katsastanut tai miettinyt vaihtoehdoksi, mutta tiesin merkistä sen verran, että sitä suositellaan sopivaksi Suomen oloihin ja on laadukas myös. Malli oli siis Brio Happy.

Brio Happy

No mielestäni kyseiset vaunut olivat kivan kokoiset ei liian isot ja jykevät, ja näistä oli vielä tosi hyvä tarjous päällä. Nähdäkseni vaunut ovat hyvin samankaltaiset Emmiksen CityCrossien kanssa. Hetkinen näitä liikkeessä työnneltiin ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että nämä voisivat hyvin olla meidän vaunut! Emme kuitenkaan halunneet näitä heti ensinäkemältä ostaa.

Toisessa liikkeessä pääsimme näkemään sitten enemmän noita ajattelemiani vaihtoehtoja. Vikingit tuntuivat suloisilta, mutta ehkä kuitenkin hieman pieniltä. Kuinka kauan vaunukoppaan vauva mahtuisi. CityCrossit puolestaan tuntuivat valtavilta tosin eivät kyllä aivan niin valtavilta, kuin jotkut muut Emmaljungan mallit! Kun vertasimme näitä vaihtoehtoja Brion Happyyn, joka oli myös sopivasti kooltaan tuosta välistä, tuntuivat kaikki muut huonoilta vaihtoehdoilta. CityCrossit olivat lisäksi jotenkin liian monimutkaisen näköiset, Happyt taas olivat kivan simppelit. Jotkut tosin valittavat Happyn vaunukopan pienestä koosta, mutta vertaillessani kokoja, ei eroa CityCrosseihin ole kuin sentti suuntaansa!

Kotona vielä halusin tutkia Happyn ominaisuuksia ja arviointeja. Mitä enemmän luin, sitä selvemmäksi kävi, että nämä voisivat olle meille ne vaunut!! Tarkastelin tilannetta käytettyjen puolella, mutta ajattelimme kuitenkin tarttua kaupan tarjoukseen, jos käytettyinä ei sopivia löytyisi. Mutta kappas kummaa: nettikirpparilta löysin lähes käyttämättömät tämän vuoden keväällä ostetut Brio Happyt kivassa värissä. Hintakin oli sopivasti satasen halvempi kuin kaupan tarjouksessa ja takuuta vielä puoltoistavuotta jäljellä! No nämähän me napattiin!!

Aika aikaista tämä vaunujen osto mielestäni oli, ja nyt pitäisi keksiä missä noita säilöö sinne helmikuulle ;D Mutta kun sopiva yksilö tuli vastaan käytettynä niin pitihän siihen heti tarttua! Mutta itselleni tämä nopea vaunujenhankkimisaikataulu oli kyllä vähän turhan spontaani, kun ylensä haluan pohtia todella tarkkaan eri vaihtoehtoja ja valita sen parhaimman. Tämä kun on vielä melko suuri hankinta. Vaikutti nimittäin uniin tuo osto; edellisenä yönä ennen vaunujen ostoa en nukkunut juuri ollenkaan, kun kävin niin kierroksilla tosin tähän varmaan vaikutti myös juuri ollut työhaastattelu ja sen fiilistely ja seuraavanakin yönä oli haastavaa nukahtaa.

No miksi Brio Happyt valikoituivat lopulta meidän vaunuiksi?!

- Tuntuvat käteen kivalta ja meidän vaunuilta, siis fiilis näistä on hyvä
- Eivät ole aivan valtavat, vaikka edustavatkin tuota perinteistä vaunutyyliä Työntöaisassa on nivelsäätö, tuntuu menevän pienempään tilaan kuin teleskooppiversio
- Halusin vaunukopan meidän talvivauvalle, koska se tuntuu lämpimämmältä ja näyttää perinteisiltä vaunuilta oikeastihan ne pehmeät kantokassit ovat varmasti ihan yhtä lämpimiä! mutta tämä oli vähän tällainen kun minä haluan
- Tavarakori on suuri ja sinne on helppo laittaa tavaraa, vaunukopankin ollessa kiinnitettynä, aijon usein yhdistää kauppa- ja kävelyreissun

- Ratasosan selkänoja tuntuu helpolta säätää  
- Ratasosan asennus molemmin päin, selkä tai kasvot menosuuntaan 
- On erittäin helppo koota ja kasata, liikumme nimittäin melko paljon autolla, lisäksi korin/ratasosan  - kiinnitys ja irrotus on myös tosi helppoa. Rungosta saa myös renkaat irti super helposti ja näin vievät vielä reilusti vähemmän tilaa 
- Mahtuvat hyvin meidän autoon kun irrottaa kopan/ratasosan rungosta

- Tähän saa adapterilla meitä miellyttävän turvakaukalon esim. kauppareissuja varten Tämä ominaisuus ei mielestäni ollut pakollinen, sillä en ole varma kuinka paljon tulemme tätä käyttämään, mielestäni adapteri on kuitenkin niin halpa, että se kannattaa joka tapauksessa hommata vaikka käyttökertoja ei tulisikaan niin paljon.
- Suuri plussa hyvistä heijastimista niin korissa kuin kuomussakin josta ne saa tarvittaessa käännettyä esille

- Suuret renkaat, tulemme todennäköisesti kuitenkin kärryttelemään enimmäkseen ulkona niin asfaltilla kuin hiekkateillä. Kaupassa sitten käännyn vähän huonommin En ollut aluksi varma kummanlaiset renkaat olisivat paremmat kääntyvät vai kääntymättömät. Lisäksi kun monet kääntyvät on nykyään aika isokokoisia ja sopivat siten paremmin talvikeleihinkin. Kaupan myyjä sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi että paremmat meille on nuo isot renkaat
- Kovat eva-ilmakennorenkaat. Nämä ovat siis sellaiset puhkeamattomat läpimuovia olevat renkaat, joita ei tarvitse pumppailla, eivätkä ne puhkea. Rengastyypistä minulla ei ollut mielipidettä. Ilmakumit olisivat mielestäni olleet yhtä hyvät, sillä toisaalta ilmakumit tarjoavat vissiin hieman pehmeämmän kyydin, mutta voivat puhjeta ja tarvitsevat pumppausta. Nämä kennot puolestaan voivat olla käyttövarmemmat, mieleeni kun nousee ystäväni kertomus kuinka heidän ilmakuminsa oli puhjennut reissun päällä ja siellä piti sitten ruveta rengasta paikkailemaan muutenkin kiireisen aikataulun keskellä.. Ja saahan noita ilmakumeja sitten ostettua jos välttämättä ne myöhemmin haluaa!

- Ok väri. En halunnut mustaa, mutta jotain muuta ehkäpä tummahkoa väriä, tosin se ystäväni CityCrossien valkoinen koppa olisi myös houkutellut. En ehkä itse olisi tuota väriä kaupasta valinnut, mutta on toimiva, eikä siinä näy lika niin helposti kun pinta on vaihtelevan värinen 
  
Mitäs mieltä te joilla kyseiset vaunut ovat olette? Lupaan kertoa myös käyttökokemuksia sitten kun pääsemme siihen vaiheeseen. 


ps. Blogger säätää jotain kummaa noiden tekstikokojen kanssa. Sori.

Rakenneultra

Olipas kiva taas nähdä meidän pikkuinen!

Kaikki on onneksi kunnossa ja terve vauveli sieltä on tulossa! Hän siellä liikuskeli sopivasti, mutta pysyi kuitenkin paikallaankin sen verran, että kätilö sai mitat hyvin otettua. Kätilö oli oikein mukava ja asiantunteva. Hän selitti mitä on mittaamassa ja mitä missäkin näkyy Tämä on näin maallikolle tosi kiva, ei siitä kuvasta muuten niin kauheasti mitään irti saisi. Hän siellä poseerasi oikein mallikkaasti ja saatiin ihania profiilikuvia mukaamme montakin.

Painoarvio pikkuisella on 396 g ja viikkoja koossa siis 21+2. Elikkäs aika keskikäyrillä vissiin mennään. En ole varma tuliko jotain pituusarviota, mutta päänhalkaisija eli se mikä neuvolakorttiin kirjataan oli 52 mm. Siropäinen vauveli sieltä on kuulemma tulossa. Tämä sopii meikäläiselle kyllä oikein hyvin!

Vauvan voinnin lisäksi olin vähän miettinyt etukäteen miettinyt mun istukan tilannetta, haluaisin nimittäin ehdottomasti alatiesynnytyksen. Siinä ekassa ultrassa kun sanoivat että istukka on mulla edessä, niin mietin onko se nyt sitten liian alhaalla kohdunsuun päällä. Mutta onneksi tämänkin puolesta kaikki on ok, ja istukka on tuossa mahalla edessä. Olen kyllä silti tuntenut liikkeet tosi hyvin, vaikka luulisi sen istukan niitä keventävän.

Muutama päivä sitten erehdyin muuten lueskelemaan keskustelupalstoja rakenneultrista älkää tehkö sitä virhettä!!, ja ensin siellä olikin ihan kivoja kommentteja ja kaikki oli ollut hyvin. Mutta tulihan siltä muutama niitäkin tilanteita, jolloin jotain olikin vialla. Vasta siinä vaiheessa tajusin itse, että niin, tässähän voi selvitä vaikka mitä probleemeja vielä.. Vähän aloin tämän seurauksena stressaamaan, mutta päätin sitten että ei, en halua! Jos jotain ongelmia ilmenee, niin käsitellään niitä sitten, turha näitä on taas etukäteen liikaa miettiä. Tietysti tiedostan, että mitä tahansa voi vielä käydä, mutta päätin taas heti alkuun lopettaa tuon stressaamisen! Ja onneksi kaikki on nyt kuitenkin hyvin, tällä hetkellä on oikein helppoa olla stressaamatta!

Niin, saatiin me se sukupuolikin selville, vaikka pikkuinen meinasikin aluksi olla sitä paljastamatta. Tiukasti polvet yhdessä hän siellä hengaili. Meille on nyt kuitenkin tulossa siropäinen tyttö! <3

Punaisen ristin kontti, Tikkurila

Mä tykkään kierrellä kirppareita! Ja nyt te jotka tykkäätte myös, niin kannattaa ottaa suuntanta Tikkurilan konttiin!

 

Toiminta nimittäin on siirtymässä Tiksistä Tammistoon ja uusikin toimipiste on itseasiassa jo auki osoitteessa Valimotie 8, ja nyt kaikkia tuotteita saa tuolta Tiksistä todella edullisesti! Nimittäin 1€/kpl. Mutta olkaa nopeita, paikka on nimittäin auki enää 25.9 asti!

Mä kävin Tiksissä yks päivä kääntymässä ja nappasin tuolta kontista mukaani muutamat vauvan vaatteet, niissä ei ollut hintaa ja kassalle tullessani kyselin hintoja ja kappalehinta oli vain tuon 1 €! Ajattelin suunnata paikalle vielä uusiksi ja katsoa vähän isompiakin vaatteita jo valmiiksi. Tällä hinnalla niitä kannattaa jo vähän aikaa säilöäkin! :) Torstaina meillä on vielä rakenneultra (!!), jos siellä selviäisi sukupuolikin, niin voisi ostaa muitakin kuin neutraaleja vaatteita.



ps. me ostettiin yhdistelmävaunut!! nyt ne pönöttää tossa meidän eteisessä! :D


-en hyödy postauksesta muuta kuin hyvän mielen-

Puoliväli

Nyt olis kuulkaas puoliväli! Mihin tää aika katoaa?! Kerrotaanpa vähän kuulumisia:

Sain ystävältäni lainaksi muutamia vaatteita meidän vauvalle. Kivaa päästä hypistelemään niitä! Tekisi mieleni itsekin lähteä enemmänkin katselemaan vauvan vaatteita, mutta en ole vielä juurikaan viitsinyt, kun tiedän että saadaan jonkin verran vaatteita ystäviltä. Täytyy sitten lähempänä katsoa mitä vielä puuttuu. Tosin jonkinlainen toppapuku/pussi kannattaisi varmaan metsästää tälle helmivauvalle, kun se äitiyspakkauksen mukana tuleva on niin suuri. Tosin jotkuthan sitäkin käyttävät silti, mutta itse ainakin ajattelisin että se voi olla vähän hankalaa. En kyllä tiedä raaskiiko sellaista uutena ostaa, kun käyttöaikakin on niin vähäinen, mutta meinaan ainakin koluta kirppareita josko sieltä joku sopiva löytyisi.

Vauvan liikkeitä alkaa tuntua enenevässä määrin! Tänään ensimmäistä kertaa niin että keskityin ihan muuhun juttuun kun tunsin potkuja. Muuten on melkeinpä pitänyt keskittyä mahaan tai ei ainakaan olla kovin tiiviisti keskittyneenä johonkin muuhun juttuun. Muutamia kertoja tässä parin viikon aikana potkut ovat tuntuneet selvästi illalla sohvalla makoillessa ja netfliksiä katsellessa. Varmaan isäkin voisi kohta niitä potkuja jo tuntea! Jos vaan sattuu sopivasti paikalle :) Mutta on tuo tunne kyllä hassu! Ei noita liikkeitä voi etukäteen kuvitella, vaikka ne ovatkin juuri sitä miltä kuulostaakin potkuja/ iskuja mahan sisältä päin pienellä vaimennuksella tosin.

Mennyt neuvolalääkäri oli vähän pettymys. Onneksi paikka on tuossa niin lähellä, niin ei tarvitse kovin kauaa sinne matkustella. Lääkäriaika oli myöhässä noin 20 min ja olin jo ulkona kadulla n. 10 -15 min kuluttua sisään päästyäni. Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa ja kiva kun mitattiin mahan koko mikäs se mittauksen nimi nyt onkaan.. Muuten lääkäri vain kehotti syömään tuota rautaa, mistä neuvolatätikin oli puhunut. Tietysti on hyvä että aikaa käytetään silloin kun sille oikeasti on tarvetta, mutta olisin kuitenkin toivonut että hän olisi edes kysynyt onko jotain mielessä. Itse piti kysymyksiinkin vaatia vastausta jotta mitään olisi lääkäristä irti saanut.

Äitiyshousut kävin ostamassa, niistä kerron vähän enemmän vaikka omassa postauksessaan kunhan kerkiän vielä vähän testailla ja ottaa kuvia.

Vaunupohdintaa on täällä tehty kovasti, mutta siitäkin oma postauksensa tulossa.

Kysymyksiä neuvolalääkärille?

Mulla on neuvolalääkäri ens viikolla.. Mutta pitäiskö siltä osata kysyä jotain oleellista? Vinkkejä otetaan vastaan!

Muljahdus

Mä olen odotellut vauvan liikkeitä jo jonkin aikaa, vaikka tiedän että vielä on aika aikaista, varsinkin esikoisen odottajalle.. Lisäksi kun mulla on istukka edessä, niin se vissiin vielä hidastaa liikkeiden tuntemista.

Olen mä tuntenut joitain pieniä tuntemuksia, mutta ne on aika epämääräisiä, enkä siksi viitsi niiden perusteella sanoa liikkeitä tunteneeni. Muutama ilta sitten (16+6) makoilin sängyssä käydäkseni pian nukkumaan ja tunnustelin taas liikkeitä. Ajatukseni jo herpaantui, kun tunsin selkeän muljahduksen kohdun kohdilla vasemmalla puolella. Tämä ei voinut olla muuta kuin meidän pikkuinen heittämässä kuperkeikkaa tai muita akrobaattisia temppuja, niin selkeä muljahdus oli!

Tämän jälkeen en ole taas liikkeitä tuntenut, enkä tuona iltanakaan kyseisen jälkeen mitään muuta. Nyt odotellessa niitä säännöllisempiä liikkeitä!

Millä viikoilla te tunsitte ensimmäistä kertaa vauvanne liikkeet? Varsinkin jos istukka oli edessä?

Pientä ja söpöä

Mä ostin meidän ekan vauvanvaatteen! Khihi! Kirpputorilta tietty.

Päätin vähän käydä vilkaisemassa minkälaisia ylipäätään on tarjolla ja millä hinnoin. Tämän kuitenkin nappasin mukaani, sillä olen ymmärtänyt, että 1. kietaisumalliset bodyt ovat kätevimpiä pienellä vauvalla, 2. niitä on suhteessa melko vähän liikkeellä. Lisäksi väri tuntui sopivalta niin tytölle kuin pojalle vaikka on se ehkä hitusen tyttömäinen, eikä hintakaan ollut paha 1,5€. Vaatteen ostin siis kontista, mutta alunperin se on seppälästä lähtöisin.

Koko tässä on 56. Eikös se mene aika pienelle vauvalle? Kun en minä näistä koista oikein tiedä...

Onko teillä tietoa seppälän vauvanvaatteiden laadusta? Minkä liikkeen vaatteita ylipäätään suosittelette vauvalle/pienelle lapselle?

ps. miten tää voikin olla näin pieni ja söpö?!

2. neuvola

Meillä oli tänään toinen neuvola.
En muistanut ihan varmaksi pitikö pissanäytteestä tehdä ne proteiinit ja sokerit (?) joka kerta. Ajattelin sitten että teenpä varmuudeksi. Menin vessaan ja otin näytteen purkkiin. Aloin etsimään niitä lisukoja, mutta eipä niitä ollut yhtään jäljellä.. Huoh. Kaadoin näytteen pois ja mentiin odottelemaan neuvolatätiä. Hän sitten heti kyseli teinkö testin ja kerroin mitä oli käynyt. Mutta olisin kuulemma voinut jättää purkin odottamaan että saadaan lisää liuskoja, no enpä ajatellut kun en itse haluaisi kenenkään pissanäytteitä siellä vessassa katsella.. Ensi kerralla sitten.

Hemoglobiini mulla oli laskenut, eikä se vissiin ollut mitenkään erityisen hyvä aluksikaan. Sain siis suosituksen alkaa syödä lisärautaa. Vielä ei olla ihan huonolla tolalla, mutta nyt jo kannattaisi alotella vaikka joka toinen päivä. Kävinpä niitä tabuja sitten hakemassa ja aloitinkin jo tänään. Mutta on se hankalaa niitä napsia, kun pitäisi osata sijoittaa sopivasti ruokailujen väliin..

Verenpaine mulla oli hyvä ja paino oli noussut hitusen. Mullahan tässä ensimmäisen kolmanneksen aikana paino tipahti noin nelisen kiloa ja nyt ollaan taas suurin piirtein lähtölukemissa. Saa nähdä joutuuko tässä vielä jollekkin syöttökuurille.

Käytiin läpi myös sellaiset voimavarakaavakkeet, mitä oltiin mieheni kanssa kotona täytelty. Meillä tämän suhteen oli kyllä aika samanlaiset ajatukset, ja oltiinkin niistä jo kotona juteltu. Ei mitään yllättävää siis.

Parasta käynnillä oli kuunnella vauvan sydänääniä! Ekalla kerrallahan niitä ei vielä kuunneltu, kun oli kuulemma niin aikaista. Mutta siellä ne nyt kuuluivat, muistaakseni syke vauvalla oli noin 150. Ja liikkuvainenkin hän oli, kun lähes koko ajan tuli potkuja tai muita kohti anturia :) ei siis mene varmaan kauaa kun minäkin niitä liikkeitä jo tuntisin! Jo niitä onkin tässä vähän kuulosteltu! 

Mieheni oli mukana käynnillä, mutta hän joutui lähtemään aikaisemmin, eikä siksi ollut mukaan kuulemassa sydänääniä. Tylsää. Toivottavasti ensi kerralla!

 Niin ja kuulemma voisin soitella ja varata aikaa jo fyssariryhmään. Saisin ehkä vähän vinkkejä kipuilevaan selkäänikin.

Np ultra

Kursori vilkuttaa tyhjällä sivulla, kun mietin mitä tästä käynnistä kirjoittaisin. Katson tyhjää sivua ja välillä vilkaisen kuvaa meidän vauvasta. Yritän etsiä jotain biisiä mikä kuvaisi mun tunteita ja oloa.

Mun sydän on pakahtumaisillaan ilosta. Tää on jotain niin ainutlaatuista ja uskomatonta. Meidän vauva asustaa mun masussa. Tähän asti tää on ollut parasta tässä raskaudessa enkä malta odottaa että pääsen näkemään ja tutustumaan meidän vauvaan muutenkin kuin kuvan välityksellä.


Mutta siis, ultrakäynti meni suurinpiirtein niin kuin oletan useimpien menevän. Aamulla herättiin ja syötiin ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Mua jännitti mitä tulee tapahtumaan, ja vähän myös että onko siellä edes ketään, johtuen varmaan osittain melko lähellä olleesta ikävästä tapahtumasta.. Koitin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa ultraa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja saatiin parkkipaikka lähes heti. Ilmottauduttiin ja kavuttiin oikeaan kerrokseen odottelemaan. Hetkinen siinä odoteltiin ja muistin käydä vessassakin, kun siihen oli neuvottu. Ja päästiin sisään.

Kätilö tai millä nimikkeellä se ultrahenkilö nyt kulkeekaan oli mukava. Hän kyseli muutamia perusjuttuja ja sitten pääsinkin jo makoilemaan siihen tuoliin. Ultraus tehtiin mahan päältä. Tila missä oltiin, oli remontin takia vähän tilapäinen paikka kyseiselle toiminnalle, joten siitä syystä meille vanhemmille ei ollut omaa näyttöä mistä ultrausta katsella. Itse en siis kovinkan paljoa nähnyt, paitsi silloin kun kätilö halusi näyttää jotain. Mutta koska ennakko-odotuksia ei ollut, ei tämä tuntunut mitenkään turhauttavalta tai harmittavalta. Mieheni pääsi kuitenkin seuraamaan toimintaa koko ajan näytöltä.

Ihan ensin kätilön aloittaessa ultraus, hän käänsi näytön minuun ja näytti vauvan. Ja siellä se oli! Ihan vauvan näköisenä, ei siinä tarvinnut edes silmiä siristellen yrittää päätellä vauvan sijaintia tai suuntaa. Ja minä ehkä vähän huokasin helpotuksesta! Heti pääsin itse näkemään että siellä hän uiskentelee ja sydän lyö tasaisesti.

Kätilö selitti mitä tapahtuu ja että hän saattaa olla hiljaakin välillä, kun tekee tarvittavia mittauksia ym. Ei tarvinnut ihmetellä. Välillä näyttöä käännettiin minuakin kohti ja pääsin näkemään pään ja aivot, kädet, jalat, mahalaukun, kasvonpiirteet. Ihan mahtavaa! Välillä vauvaa piti vähän houkutella liikkumaan, jotta mittausket saatiin tehtyä luotettavasti. Niin ja niskapoimun rajat katsottiin taulukosta, koska emme halunneet sitä seulontatutkimusta tehdä, ja sekin oli hyvin alle kriittisen rajan.

Kätilö suoritti tarvittavat mittaukset ja tulosteli meille muutamat kuvat. Ja pääsin nousemaan penkiltä. Hän kirjaili  tiedot koneelle ja selitti meille missä mennään. Vauvalla oli kaikki hyvin, hän vain olikin isompi kuin odotettiin. Tai päänmitta oli odotusten mukainen, mutta pituus vastasi vanhempaa vauvaa hän on jo 7 cm pötkäle. Nykyisten ohjeiden mukaan sitten LA määritetään pituuden mukaan. Meillä siis muuttui laskettu aika 6 päivällä ja nyt yllättäen ollaankin jo viikolla 14! En vain tajua miten hedelmöittyminen on ollut mahdollista melkein viikkoa aikaisemmin..

No tässä vielä teillekin nähtäväksi tämä mestariteos, ensiotos. Meidän vilkuttava vauva!

Ps. Se biisi mikä nyt parhaiten vastasi tätä mielentilaa on Anna Puun Mestaripiirros

1. kolmannes

 EDIT: olinpas nyt sekaisin näistä viikoista.. Siis kyllähän 13 viikko vielä kuuluu ensimmäiseen kolmannekseen myös.. siitä sitten joskus toiste..

Tänään on viimeinen päivä ensimmäisestä kolmanneksesta! Miten me ollaankin jo täällä asti. Tuntuu että yksi etappi on pian takana ja raskaus etenee! Kunhan päästään ensi viikolla ensimmäiseen ultraan, niin vauvan tulo varmasti vielä konkretisoituu.

Tällä hetkellä olo on hyvin väsynyt, niin kuin se on ollut tässä viimeiset kuukaudet. Tuntuu tosin että väsymys saa koko ajan vain enemmän valtaansa. Voin helposti nukkua 10 - 12 tunnin yöunia ja silti väsyttää ja olo on saamaton. Tässä samalla paha olo on kuitenkin helpottanut hieman! Huippua! Tosin tänään kyllä pitkästä aikaa ykäilin... Ensin viikoilla 11. huonovointisuus väheni suurin piirtein joka toiselle päivälle ja nyt viikolla 12. vaihtelevasti on huono olo. Enimmäkseen se liittyy selvästi syömättömyyteen.

Mitä kaikkea tähän kolmannekseen on sitten kuulunut.. Raskautumisen suhteenhan olin jo luovuttanut hetkeksi, joten kovin kummoiset odotukset eivät tässä kuitenkin ihmeen tuoneessa kierrossa olleet.
vko 1: Menkat oli yllättävän ajoissa, mutta se sopi hyvin, sillä  olimme lähdössä reissuun.
vko 2: Lomailtiin ja otettiin rennosti miehen kanssa, ei kyllä keritty kovasti peittoja heiluttelemaan, kun oli niin paljon kaikkea nähtävää, että tultiin aina väsyneinä myöhään kotiin ja rojahdettiin sänkyyn.
vko 3: Yritin bongata ovista siinä onnistumatta. En siis tiedä koska se tässä kierrossa on edes ollut. Loppuviikosta ihmettelin aikaiselta tuntuvaa tuhrutusvuotoa, joka kuitenkin oli vähän erilaista kuin normaalisti on ollut
vko 4: Tuhrutus jatkui heikkona, mutta en kuitenkaan tajunnut edes epäillä raskauden mahdollisuutta, onneksi, ennen kuin ihan viikon viimeisinä päivinä. Myös kevyttä menkkamaista juilintaa ollut tällä viikolla ja yhdelle päivälle olen kirjannut voimistuneen hajuasitin ja muutamille päiville nälkäisyyttä. Loppuviikosta kerroin parille ystävälle, että ollaan yritetty jo jonkin aikaa, mutta mitään ei vielä ole kuulunut.
vko 5: Positiivinen raskaustesti! sen ensimmäisen epäonnisen jälkeen. Oireina pientä huonovointisuutta ennen ruokaa, rintojen arkuutta, rasituksen seurauksena nopeaa väsymistä ja hengästymistä. Ensimmäisille ystäville kerrottiin jo nyt. Viikko tuntui menevän hi-taas-ti. Fiilikset taisi olla enimmäkseen ihmettelyä ja iloitsemista, ja aina uudestaan tajusi olevansa raskaana, kun sen hetkeksi jotain muuta tehdessä unohti. Mutta kyllä pelkokin nosti päätään, päätin kuitenkin olla antamatta sille tilaa.
vko 6: Huono olo valtaa ja ensimmäinen oksu tulee kylään. Epätoivoinen ja muutenkin kuumeinen ja tukkoinen olo, mitään ei oikein olisi jaksanut tehdä. Rinnat oli myös edelleen vähän arat.
vko 7: Tällä viikolla kerrottiin perheille! Se oli ihan parasta! Huonovointisuus jatkuu ja pahenee, tosin muutamina päivinä olo oli ihan hyväkin. Nälkä on myös jatkuva.
vko 8: Yöheräilyt alkavat viimeistään tällöin. Täytyy käydä vessassa ja jonkun kerran taisin syödäkin jotain. Huonovointisuus jatkuu ja pahenee edelleen, nälkä on kova ja vessassa saa ravata. Olo on aika heikko, ja vähän masentunutkin, kun mitään ei huvittaisi tai jaksaisi tehdä.
vko 9: Ensimmäinen neuvola. Oli kiva kun jotain konkreettista tapahtui! Omat muistiinpanot alkavat tässä kohtaa vähentyä oireiden suhteen, mutta huonovointisuus ja väsymys jatkuivat. Ja vessassa ravaaminen. Ensimäisten mammavaatteiden osto. Rakkaus meidän vauvaa kohtaan syttyi.
vko 10: Huonovointisuutta edelleen, mutta loppuviikkoa kohden hieman helpottaa. Väsymys on valtava. Loppu viikosta alkoivat lomareissut ja ne toivat kivaa vaihtelua päiviin. Tällä viikolla näin vauvaunta! Mittailen painoani ja vähän huolestun, kun paino on vain tippunut. Onneksi sekin vissiin on aika tavallista.
vko 11: Reissut jatkuu ja aika kulkee nopeammin sen seurauksena. Huonovointisuus tuntuu helpottavan ja joka toinen päivä on jo ylensä ihan hyvä. Loppuviikosta maha alkaa pompsahtaa esiin.
vko 12: Vielä ollaan lomalla ja huonovointisuus helpottaa pikku hiljaa edelleen. Nyt se on selvästi riippuvaista syömisistä. Odotellaan jo ensiviikolla tulevaa ultraa. Vähän jännittää jos jotain onkin vialla, enkä uskalla nyt unelmoida tulevaisuudesta vauvan kanssa. Varsinkin iltaisin maha näyttää jo todella suurelta, ja tuntuu jatkuvasti puristavalta ja täydeltä.

Näinpä tämä ensimmäinen kolmannes on yllättäen nopeasti takana. Toivoisin että olo tästä pian virkoaa, niin voisin jotain alkaa saada aikaiseksikin! Ah, en malta odottaa mitä tulevat päivät tuovat tullessaan!

Oireita

Kirjoitelinkin aiemmin jo että olen ollut vähän huonovointinen. Joka päivä on jossain vaiheessa, ylensä illalla, aika ällötys olo. Mutta täytyy kyllä sanoa, että melko hyvin tässä on mennyt, sillä olen kuitenkin oksentanut vain viisi tai kuusi kertaa koko aikana. Yksi toiminta kyllä usein saa ainakin kakomaan, vaikken senkään seurauksena montaa kertaa ole varsinaisesti oksentanut. Nimittäin hampaiden pesu illalla! Siis aamulla reaktio ei ole läheskään samanlainen, mutta iltaisin ei tekisi mieli enää edes pestä hampaita.

Toinen mikä saa olon erittäin huonoksi on ruoan laittaminen ja jääkaapin hajut. Olenkin nyt delegoinut ruoan tekemisen miehelleni ja itselleni vain lämmitän sitten jääkaapista jotain valmista. Kylmiä juttuja voin kyllä käsitellä, kuten esimerkiksi tehdä salaattia tai muuta, mutta kaikki paistaminen ja kypsentäminen ällöttää. Kait tässäkin on kyse niistä hajuista. Ja meidän jääkaappi haisee ihan kamalalta! Pidätän aina hengitystä kun joudun sinne kurkkimaan.

Ruokiin vielä liittyen maito, juusto ja rahka ovat nou nou. Niistä tulee huono olo. Myöskään leipää ei ole tehnyt mieli syödä. Helpoiten uppoaa melko mauttomat ja koostumukseltaan tasaiset jutut, kuten puuro, esim. vispipuuro ja omenariisipuuro, ja hedelmäpiltit. Myös hapankorppu on pop. Sitä kun voi mutustaa ihan pelkälteen tai sitten täytteiden kanssa. Eilen kyllä ylitin odotukseni ja söin leipää kaksikin kertaa ja join kaakaota! Eli ehkä tämä huonovointisuuskin pian helpottaa! Ja noita maitotuotteita pitäisi kyllä saada enemmän vielä alas, sillä kalsiumin tarve on varmaan suuri nyt, kun en niitä ole juurikaan syönyt.

Välillä päivät ovat olleet todella hyviä, eikä huonoa oloa ole ollut kuin vähän, usein ennen syömistä. Mutta toisina päivinä huonovointisuus tuntuu koko päivän, eikä mitään meinaa saada aikaiseksi ja jo ruoan ajattelu.. huh.. Hieman hankaluuksia tämä kuitenkin aiheuttaa, koska mitenkään ei voi tietää millainen päivä milloinkin on tulossa, niin on hankala suunnitella mitään etukäteen.

Toinen jatkuvasti päällä oleva oire on väsymys. Onneksi en ole nyt siis ollut töissä, niin olenkin voinut ottaa aika rennosti ja nukkua aamulla pitkään. Tämä on varmasti osittain helpottanut oloa, eikä oikeastaan tunnut että olisin kovinkaan väsynyt päivällä. Mutta väsymyksen huomaan siitä, että menen nukkumaan melko aikaisin ja nukun pitkään. Ihan helposti. Ja välillä päivisin otan myös päikkäreitä. Olen huomannut, että väsymyksellä voi olla jotain yhteyttä myös huonovointisuuteen. Ehkä siksikin olo huononee usein iltaa kohden.

Muita oireita on välillä mahan menkkamainen juiliminen, mikä menee kuitenkin melko nopeasti ohi. Ja turvotus. Välillä maha näyttää jo siltä kuin olisinkin raskaana, mutta ei sitä varmaan oikeasti vielä ulospäin muut huomaisi. Mut on nää mammavaatteet ihania, kun ei purista turvonnutta mahaa! Niin ja tietysti ihana vessassa ravaaminen. Ei onneksi ihan jokaisena, mutta lähes joka yö täytyy käydä vessassa. Välillä en vain jaksa nousta, niin koitan sitten vaan pidätellä. Myös mun ikenet on turvonneet! Luulin sitä merkiksi alkavasta ientulehduksesta, mutta ei ne oikeestaan oo kipeet ja sitten vielä luin että raskaana ikenet voi vaan turvota.. Niin outoja oireita tähän kyl kuuluu.

ps. Tällä viikolla meidän papu on jo taatelin kokoinen! <3

Mammavaatteet

Mä kävin ostamassa ekat mammavaatteet jo viikolla 9. Housut, paksummat leggarit, ohuet leggarit ja sortsit. Tuntuu vähän hassulta vielä mitään tollasia ostella, mutta kun on niin turvonnut olo ja kaikki housut puristaa, etten kestänyt enää.

Leggareita en oo vielä kerinnyt käyttää, niille tulee varmaan tarvetta sit vähän syksymmällä ja viileämmillä keleillä. Mutta nää housut on ihanat ihan perus mustat vähän löpöt, ei myöskään kovin hyvää matskua, mutta ajaa asiansa! Ja oonkin näitä käyttänyt lähes joka päivä sen jälkeen. Nää on niin ihanan puristamattomat ettei oo tosi! Leveä ja löysä vyötärönauha on luksusta! :D

Shortsit ostin ku ne oli hyvässä alessa.. Ei niillä kovin pitkään mitään tee, mutta on tässä näitä lämpöisiä päiviä ollut ja varmasti vielä tulee, niin onpa sitten jotain kevyempääkin päällepantavaa. + näis on edelleen tää ihana leveä ja löysä vyötärönauha! Ja kiva kuosi!

Syksyllä, mahan kasvaessa tulee sitten tarve ostella lisää.. Ainakin farkut tulee varmasti tarpeeseen.. Toivottavasti säästyisin talvitakin ja kenkien ostamiselta, mutta se voi olla vaan toiveajattelua.

Rakkauspakkaus

Tää tunne on ihan tajuton!
Ensin tuli sellainen puhtaan ilon tunne. En osaa muuten kuvailla sitä tunnetta, koska se on jotain niin tajunnanräjäyttävän voimakasta ja niin uutta. Tuntuu että voisin vaan alkaa nauramaan koska oon niin iloinen. Mä niin iloitsen meidän vauvasta! Ja vaikka se on tähän asti lähinnä aiheuttanut mulle huonoa oloa, niin silti tunnen vaan puhdasta iloa sen olemassaolosta! 

Ja muutamia päiviä tän jälkeen tuli uus tunne. Sen mä tunnistan ja osaan nimetä, vaikka se onkin jotenkin erilaista, jotain syvempää ja puhtaampaa. Rakkaus! Mä niin rakastan meidän vauvaa! Vaikka se on sellainen pikku möllykkä vasta!

Jossain vaiheessa mietin, että millonhan jotain tällaisia tunteita tulee. Ja sit ne vaan yhtäkkiä iski, ei niitä tarvinnut kaivaa mistään, niin kuin pelkäsin. Ne vaan putkahti.


Ja tähän liittyen kun yks päivä olin kaupassa ja vähän fiilistelin vauvanvaatteita. Ja näin niin tunteita herättävät sukat, että hyvä kun pääsin pois itkemättä.

Kerrottu on!

Se oli niin hauskaa! Yhtäkkiä puskista vaan mainita! :D

Kerrottiin mun porukoille ensin. Kun käytännön syistä niitä satuttiin näkemään aikaisemmin viikolla. Oltiin niillä syömässä ja juteltiin niitä näitä. Sit jossain vaiheessa sanoin:

"Niin.. ollaan tässä vähän mietitty, et mites teitä sit pitäis kutsua -hiljaisuus- sit ku meille tulee vauva"

Ne oli vaan ihan hiljaa hämmentyneen ja onnellisen näköisinä. Ja sit et ohhoh, no mitäs tähän nyt yhtäkkiä pitäisi sanoa. Mut kyl mä luulen et ne oli jo vähän miettinytkin et missähän vaiheessa meille jälkikasvua tulisi, mutta ei vaan oltu mainittu niille koskaan asiasta mitään. Niin ja äiti tietysti alkoi melkein itkemään. Äiti tiesi miksikä haluaa tulla kutsutuksi, mutta iskä ei heti tiennyt. Nyt ei olla nähty, niin en ole voinut vielä kysyä.. Oli ihanaa jutella raskausjuttuja äidin kanssa ja kuulla sen kokemuksia tästä vaiheesta. Onneks se lohdutteli et kyllä se pahoinvointikin pian menee ohi!

Samalla kerroin myös mun nuoremmalle veljelle:

"Mul on sulle yks salaisuus, mitä ei saa kertoa vielä muille. No sust tulee eno!"

Mun veljen kasvoille levis vaan valtavan leveä hymy ja se tuli vaan hiljaa halaamaan mua! Se oli niin liikuttavaa! Ja sit se kertoi jo miettineensä, et millonhan me saadaan lapsia, et minkälainen ikäero sille ja niille oikein tulisi.. Niin hassua, et se on jo ajatellut tollasta!

Mun muille sisaruksille kerroin parin päivän päästä kun näin niitä:

"Koska te ootte niin parhaita sisaruksia, niin te saatte ylennyksen tädiksi ja enoksi"

Veljen kasvoille levisi samanlainen hymy kuin toisellekin oli levinnyt ja sisko oli tapansa mukaan vaan et "no ni", mutta siis kuitenkin selvästi onnellisena.

Miehen lähisuvulle kerrottiin juhannusta edeltävänä torstaina. Meillä oli mökkiviikonloppu porukalla, niin oli vähän tarvekin kertoa, ettei tarvitse selitellä outoa käytöstä tai huonoa oloa.. Kerrottiin  samalla tavalla kuin mun porukoille, mut vaan niin et mies kertoi. Pamautti vaan tyhjästä :) Sit ne kaikki oli hiljaa ja katto mua ja kysy et oikeestiko? Seurauksena oli aikamoinen hälinä! Kaikki vaan kiljahteli ja riemuitsi ja halaili ja onnitteli! Oli hauskaa kokea myös tämmöinen innostus. Appivanhemmat tiesi heti miten ne haluaa tulla kutsutuksi. Ja taas oli ihanaa puhella vauvajuttuja yhdessä. Ja viikonlopun aikana voitiin aina palaillakin asiaan uudestaan ja uudestaan.

Kerrottiin isovanhemmille ja tädeille, sedälle ja enoille siis viikolla 7. Se oli meille hyvä aika, ja toisaalta jos jotain kävisi, niin kerrottaisiin niille varmasti siitäkin ja uskoisin että saatais tukea niiltä suunnilta. Ja kuitenkin saatiin pitää salaisuus myös omana tietona hetken aikaa, mikä myös on aika hauskaa.

Meidän vauvasta tulee uuden sukupolven ensimmäinen molempien sukuihin, niin se tulee saamaan valtavasti rakkautta ja huolenpitoa!!

Jotain konkreettista

Vihdoinkin jotain kivaa konkreettista eikä vaan tätä pahoinvointia! Meidän eka neuvola. Neuvola-aika oli aamulla, niin mieskin pääsi helposti mukaan! Sanoinkin sille, että olisi kiva, jos pääsisikin aina tulemaan myös. Onneksi seuraavakin aika saatiin aamuksi, niin on helpompi järjestellä tulemiset.

Aamulla saavuttiin paikalle ihan hyvissä ajoin, mikä on meille aika harvinaista, ylensä ollaan ihan viimetingassa tai hitusen myöhässä.. Ihmeteltiin vähän että mihis meidän nyt pitääkään mennä ja pitääkö ilmoittautua. Todettiin vähän arvellen, että ei vissiin tarvi ja istuttiin alas. Mua vähän jännitti ja sen seurauksena oli hieman huono olo. Aika mateli. Me odotettiin hiljaa. Mietittiin taas että pitikös tässä nyt kuitenkin johonkin ilmoittautua. Oli mennyt jo lähes 15 minuuttia meidän ajasta. Mies varmaan hermoili myös töihin ehtimistä. No vihdoin meidän neuvolatäti tuli ja päästiin tositoimiin.

Neuvolatäti oli mukava, ehkä vähän höpöttelijä, mutta kait se kuuluu ammattiin. Käytiin läpi perusjuttuja ja jo etukäteen täytettyä lomaketta. Saatiin kasa lippulappuja, onneksi, koska ei mulla kauheesti jäänyt niistä jutuista päähän, niin on jotain mihin palata.. Se mitä jäi mieleen, oli että mun paino ei oikeestaan ollut noussut alkupainosta tosin en ihan tarkkaan tiedä mikä se alkupainokaan oli. Mutta en saanut siitä ainakaan vielä noottia. Pissanäyte pitää viedä labraan lähiaikoina tai 10 viikolla, jos halutaan ottaa verikoe Downin- ja muita syndroomia varten tästä vielä alla lisää. Täytyy käydä vielä muutamilla nettisivuilla rekisteröitymässä. Ja mun pitää syödä rahkaa tai jugurttia että saan kalsiumia, koska maito eikä juusto maistu, vaikka niistä ylensä tykkään. Niin ja ultra ajat tulee postissa kotia.

Käynti toi vähän konkreettisuutta taas tähän odotukseen! Ja odotan jo vähän ensi kertaa.


Mutta vielä tuosta verikoejutusta. Ei osattu sitä ihan vielä päättää.. Koska: jos jotain kromosomivirheitä meidän pikkuisesta löytyy, niin vaihtoehtona ei kuitenkaan ole raskauden keskeytys! Haluaako sitä sitten tietää jo raskausaikana, jos jotain on vialla, ja murehtia sitä. Varsinkin jos diagnoosi sitten onkin väärä, niin kuin voi hyvin käydä, ja raskausaika on mennyt murehtimisessa. Mutta sitten jos niskapoimumittauksessa jotain epäilyttävää olisi, niin toisaalta verikokeella voitaisiin sitten sulkea tämä pois. Tosin myös vaihtoehtoisesti vahvistaa.

Mitä te olette tämän suhteen tehneet? Otettaisiinko verikoe kuitenkin vai jätetäänkö ottamatta?

Edit.
En osannut kertoa sukusairauksista juurikaan mitään.. Sit kyselin äidiltä, niin tulikin pieni lista minkä kanssa palata neuvolatädin luo.

Tätäkö tää nyt on?!

Mulla on ollut ihan kauhee olo. Melkein koko ajan. En mä tajunnut että nää raskausoireet alkaa näin voimakkaina jo näin alussa. Ja tänkö pitäis kestää sit koko kesän jos sinne 12 raskausviikolle asti huonovointisuus enimmäkseen jatkuu? Et hyviä lomia mulle vaan!

Yks päivä tällä viikolla olo oli tosi kuumeinen, joka paikkaa särki ja oli huono olo. Enkä tietysti viittiny napsia kauheasti lääkkeitä. Onneks kuumeisuus helpotti, eikä nyt oo ollu niin pahana uudestaan..

Paha olo mulla on lähes koko ajan. Nukkuminen helpottaa! Mut ei sitä voi koko päivää tehdä.. Tosin tänään oli vasta eka kerta kun oikeesti oksensin ja sekin johtu enemmän ehkä kyykky asennosta, kun maha meni kasaan. Eikä oksu oikeestaan oo ollu ees lähellä muutoin. Et uskon päässeeni sen suhteen kuitenkin aika helpolla. Mut ei tää vaan tunnu kovin helpolta.. Mitään ei tekis mieli syödä, kun on vaan paha olo, ja välillä ruoka auttaa asiaan, mut välillä ei oo mitään vaikutusta. Onneks en oo töissä nyt.

Varmaan sit yhteisvaikutuksena tästä olosta ja siitä että olen nyt yksin kotona päivät pitkät, eikä olla muille kuin yksille kavereille kerrottu, niin en voi ees soittaa esim äidille, et mitä täs tilanteessa pitäisi tehdä tai mennä hakemaan sympatioita tai lähteä kaupungille hengailemaan, kun ei tiedä milloin paha olo yllättää. Niin yhteisvaikutuksena mulla on ollut aika masentunut fiilis. Noin, sanoin sen. Ja tätä fiilistä lisää se, et mietin mikä mussa on vialla, kun tän pitäis olla mun elämän onnellisinta aikaa! Monessa paikassa puhutaan raskauden jälkeisestä masennuksesta, mut entäs raskaudenaikainen? Vai helpottaako tää kun pahin ällötysolo menee ohi ja pääsee oikeesti nauttimaan raskaudesta? Ja ehkä muiden tarinoihin verrattuna tää olo nyt ihan kauheen paha oo, mut koitan silti vaan selviytyä päivä kerrallaan.

Rauha

Viimeksi kirjoittelin, että en aijo aloittaa pelkäämistä ja jossittelua raskauden jatkumisen suhteen. Tiedän, että kaikki on vasta hyvin alussa, vaikka tuntuukin että raskaustestin tekemisestä on jo ikuisuus, ja paljon voi vielä tapahtua ennen kuin meillä on pienokainen sylissä. En siis leijaile täysin omissa maailmoissani tämän suhteen. Tietysti pelko välillä nostaa päätään, mutta päätin, etten anna sille sijaa vaan aijon vastaanottaa rauhan. Täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa, ja minun Isäni taivaassa on täydellinen rakkaus, joten minun ei todella tarvitse pelätä! Mutta jotta kukaan ei nyt luule että tämä mielentila olisi aina helposti saavutettavissa, niin kerronpa jotain..

Tänään mä olen vuotanut punaista. Hieman paperiin, hieman suojaan. Ja kyllähän tässä heti säikähtää, että mitäs tämä nyt on ja alkaa kuvittelemaan kaikenlaista. MUTTA tiedän, että vuoto on melko yleistä raskauden aikana, eikä se välttämättä tarkoita mitään ongelmia. Lisäksi tiedän, että juuri nyt en voi tehdä asialle yhtään mitään. Aijon siis olettaa kaiken olevan kunnossa, kunnes vuodon suhteen tapahtuu muutoksia suuntaan tai toiseen. Jos vuoto selvästi runsastuu, niin silloin ajon selvittää mistä on kyse, jos taas lakkaa, olen tyytyväinen että kaikki on hyvin.

Tämä nyt on varmasti melko naivi esimerkki pelosta, mutta tällä hetkellä ajankohtainen ja konkreettinen minulle. Varmasti elämä raskaana ja myöhemmin lapsen kanssa on täynnä pelottavia asioita, joihin ei useimmiten edes voi vaikuttaa. Mutta päätän turvautua Isään, joka pitää minusta ja meidän vauvasta huolen ja päätän jo nyt etten ala stressaamaan. Elämä on liian lyhyt ja ihmeellinen tuhlattavaksi pelolle. Siispä iloitsen meidän pienestä ja siitä että tätä yrittämistä on seurannut jotain näin mahtavaa ja ihmeellistä.

Musta tulee äiti!

Päivät etenevät niin hitaasti! Nyt kun tässä alkaa tajuta mitä on tapahtunut, niin tekisi mieli koko ajan lueskella aiheesta ja päivitellä raskaussovellusta..ja kertoa kaikille! Mutta kun sitä haluaisi tehdä pitkin päivää, niin alkaa vähän aiheet loppua. :)

Tuntuu niin kummalliselta, että vihdoinkin olen raskaana! Ja ensi kesänä tähän aikaan meillä on pieni nyytti sylissä! Tavallaan kaikki tapahtui loppujenlopuksi niin yhtäkkiä, että ei tähän osannut varautua. Kun olin jo vähän luopunut toivosta, että meillä onnistuisi sen "normaalin" vuoden sisällä. Ja sitten ne kaksi viivaa pärähtikin tikkuun.

Yritystä meillä on takana 9 kiertoa ja 10 napsahti. Ja nyt mennään siis viikossa 4+5, eli hyvin alussa vielä. Tässä vaiheessa mitä tahansa voi vielä tapahtua, mutta en aijo alkaa murehtimaan, vaan haluan nauttia tästä hetkestä ja iloita meidän tulevasta vauvasta! Jos jotain sitten tapahtuu, niin kerkiää sitä murehtia silloinkin.

Oireina mulla on edelleen ollut tissikipu ja jatkuva nälkä, myös kevyt huonovointisuus varsinkin nälkäisenä ja ennen ruokaa, mutta välillä tuntuu että koko ajan ehkä kun koko ajan tuntuu olevan nälkä. Se on vähän sellanen olo, kun on niin nälkäinen että tulee jo huono olo, eikä oikein tiedä, että pitäisikö syödä vai olla syömättä. Tosin tänään on tämän suhteen ollut vähän helpompi päivä! Ja melko helposti taidan hengästyä. Vatsan menkkajomotukset on hävinneet tuossa päivä pari sitten. Selkä vähän oireilee, mutta en tiedä johtuuko se vauvasta, kun se muutekin on vähän kenkku välillä. Väsymyksestä en oikein osaa sanoa, kun olen lomalla, niin saa nukkua :) Mutta sitä ihmettelen että en ole herkistellyt juuri ollenkaan, ajattelin että muutun herkkikseksi, kun normaalistikin olen aika herkkä. Perusoireilla mennään siis. Mutta on se vaan niin hassua, että oireet alkaa jo näin varhaisessa vaiheessa, mitä tästä vielä oikein tulee kun pidemmälle päästään!

Ensimmäisille kavereille on jo kerrottu, kun heidän kanssaan on aiheesta ja yrittämisestä muutenkin aktiivisesti keskusteltu! Tässä nyt mietitään koska tuleville isovanhemmille kerrottaisiin.. Ei ehkä ihan vielä, mutta piakkoin :) Halutaan kuitenkin kertoa jo melko aikaisin, kun jos jotain tapahtuisi, niin kerrottaisiin varmasti siitäkin. Onpa kivempi keritä iloita yhdessä, kuin että aloitettaisiin niillä surullisilla uutisilla.

Neuvolaan soitin ja ensimmäinen aika on varattu kesäkuun lopulle.
Ja annettiin vauvalle jo nimitys, mutta sen saatte kuulla ehkä myöhemmin.

Rakastan tätä aikaa! Vaikka vielä välillä yhtäkkiä tajuaa että niin mustahan tulee äiti se on jopa hassua kirjoittaa! Ja huonovointisuutta on lähes jatkuvasti.


EDIT: yks vaiva unohtu, nimitäin pissahätä. Se on koko ajan. Onneks vielä ei ole tarvinnyt kuitenkaan yöllä herätä käymään vessassa.

Mitäs tästä sanotte?!

Kaksi elämän mullistavaa viivaa