Mahan kasvu

Siis mistä tää maha on oikeesti tullut? Kun kattoo näitä mahakuvia niin kyllä taas ihan uudella tavalla konkretisoituu tää raskaus!

Tää näyttää jo ihan oikeelta raskausmahalta! Ihan valtava, ja vielä sen pitäis tässä kasvaakin! Mutta voi että mä kyllä rakastan tätä mahaa ja varsinkin sitä mikä siellä sisällä kasvaa! Musta raskausmahat on vaan niin kauniita, ja oon haaveillu tästä kun maha alkaa kunnolla näkymään! Nyt aijon ottaa siitä kaiken irti! Mutta kyllä tää samalla vähän tuntuu kummalliselta, että oonko se oikeesti minä tuossa, jolla toi maha on, se tuntuu jotenkin irralliselta..

 Tässäpä vertailukuvia sitten. Tuo ensimmäinen on otettu helmikuussa ihan vain vertailun vuoksi. Noissa ensimmäisissä raskaus ei nyt ihan kamalasti ole eroja havaittavissa, toki jos vertaa tuohon ennakkokuvaan, niin kyllä sen eron huomaa vähän on tanakoitunut tämä lady. Mutta tuossa viimeisessä on kyllä maha pompsahtanut esille aika tehokkaasti!

Tässä vielä pari vähän harvemmilla väleillä, näistä näkee ehkä vähän selvemmin muutoksen. Sieltä se maha vain kasvaa. Näissä huomaa kyllä selvän eron myös rinnoissa, jos vertaa tuohon ensimmäiseen ennakkokuvaan, ihan positiivinen muutos tämäkin!

Vielä vertailuksi pari kuvaa selkäpuolelta. Tällaista en tajunnut silloin ennakkovaiheessa ottaa, enkä edes raskauden ihan alussa. Vasta kun tajusin, että eihän mulla tää maha oo tainnu juuri yhtään levitä sivuille, aloin ottamaan näitäkin kuvia. Pikkusen on vaan vyötärö leventynyt, mutta ei tästä muuten osaisi nähdä raskautta.

Miltä teidän mahat tunuu ja näyttää? :)

Puoliväli

Nyt olis kuulkaas puoliväli! Mihin tää aika katoaa?! Kerrotaanpa vähän kuulumisia:

Sain ystävältäni lainaksi muutamia vaatteita meidän vauvalle. Kivaa päästä hypistelemään niitä! Tekisi mieleni itsekin lähteä enemmänkin katselemaan vauvan vaatteita, mutta en ole vielä juurikaan viitsinyt, kun tiedän että saadaan jonkin verran vaatteita ystäviltä. Täytyy sitten lähempänä katsoa mitä vielä puuttuu. Tosin jonkinlainen toppapuku/pussi kannattaisi varmaan metsästää tälle helmivauvalle, kun se äitiyspakkauksen mukana tuleva on niin suuri. Tosin jotkuthan sitäkin käyttävät silti, mutta itse ainakin ajattelisin että se voi olla vähän hankalaa. En kyllä tiedä raaskiiko sellaista uutena ostaa, kun käyttöaikakin on niin vähäinen, mutta meinaan ainakin koluta kirppareita josko sieltä joku sopiva löytyisi.

Vauvan liikkeitä alkaa tuntua enenevässä määrin! Tänään ensimmäistä kertaa niin että keskityin ihan muuhun juttuun kun tunsin potkuja. Muuten on melkeinpä pitänyt keskittyä mahaan tai ei ainakaan olla kovin tiiviisti keskittyneenä johonkin muuhun juttuun. Muutamia kertoja tässä parin viikon aikana potkut ovat tuntuneet selvästi illalla sohvalla makoillessa ja netfliksiä katsellessa. Varmaan isäkin voisi kohta niitä potkuja jo tuntea! Jos vaan sattuu sopivasti paikalle :) Mutta on tuo tunne kyllä hassu! Ei noita liikkeitä voi etukäteen kuvitella, vaikka ne ovatkin juuri sitä miltä kuulostaakin potkuja/ iskuja mahan sisältä päin pienellä vaimennuksella tosin.

Mennyt neuvolalääkäri oli vähän pettymys. Onneksi paikka on tuossa niin lähellä, niin ei tarvitse kovin kauaa sinne matkustella. Lääkäriaika oli myöhässä noin 20 min ja olin jo ulkona kadulla n. 10 -15 min kuluttua sisään päästyäni. Sydänäänten kuuntelu oli hauskaa ja kiva kun mitattiin mahan koko mikäs se mittauksen nimi nyt onkaan.. Muuten lääkäri vain kehotti syömään tuota rautaa, mistä neuvolatätikin oli puhunut. Tietysti on hyvä että aikaa käytetään silloin kun sille oikeasti on tarvetta, mutta olisin kuitenkin toivonut että hän olisi edes kysynyt onko jotain mielessä. Itse piti kysymyksiinkin vaatia vastausta jotta mitään olisi lääkäristä irti saanut.

Äitiyshousut kävin ostamassa, niistä kerron vähän enemmän vaikka omassa postauksessaan kunhan kerkiän vielä vähän testailla ja ottaa kuvia.

Vaunupohdintaa on täällä tehty kovasti, mutta siitäkin oma postauksensa tulossa.

Muljahdus

Mä olen odotellut vauvan liikkeitä jo jonkin aikaa, vaikka tiedän että vielä on aika aikaista, varsinkin esikoisen odottajalle.. Lisäksi kun mulla on istukka edessä, niin se vissiin vielä hidastaa liikkeiden tuntemista.

Olen mä tuntenut joitain pieniä tuntemuksia, mutta ne on aika epämääräisiä, enkä siksi viitsi niiden perusteella sanoa liikkeitä tunteneeni. Muutama ilta sitten (16+6) makoilin sängyssä käydäkseni pian nukkumaan ja tunnustelin taas liikkeitä. Ajatukseni jo herpaantui, kun tunsin selkeän muljahduksen kohdun kohdilla vasemmalla puolella. Tämä ei voinut olla muuta kuin meidän pikkuinen heittämässä kuperkeikkaa tai muita akrobaattisia temppuja, niin selkeä muljahdus oli!

Tämän jälkeen en ole taas liikkeitä tuntenut, enkä tuona iltanakaan kyseisen jälkeen mitään muuta. Nyt odotellessa niitä säännöllisempiä liikkeitä!

Millä viikoilla te tunsitte ensimmäistä kertaa vauvanne liikkeet? Varsinkin jos istukka oli edessä?

Oireita

Kirjoitelinkin aiemmin jo että olen ollut vähän huonovointinen. Joka päivä on jossain vaiheessa, ylensä illalla, aika ällötys olo. Mutta täytyy kyllä sanoa, että melko hyvin tässä on mennyt, sillä olen kuitenkin oksentanut vain viisi tai kuusi kertaa koko aikana. Yksi toiminta kyllä usein saa ainakin kakomaan, vaikken senkään seurauksena montaa kertaa ole varsinaisesti oksentanut. Nimittäin hampaiden pesu illalla! Siis aamulla reaktio ei ole läheskään samanlainen, mutta iltaisin ei tekisi mieli enää edes pestä hampaita.

Toinen mikä saa olon erittäin huonoksi on ruoan laittaminen ja jääkaapin hajut. Olenkin nyt delegoinut ruoan tekemisen miehelleni ja itselleni vain lämmitän sitten jääkaapista jotain valmista. Kylmiä juttuja voin kyllä käsitellä, kuten esimerkiksi tehdä salaattia tai muuta, mutta kaikki paistaminen ja kypsentäminen ällöttää. Kait tässäkin on kyse niistä hajuista. Ja meidän jääkaappi haisee ihan kamalalta! Pidätän aina hengitystä kun joudun sinne kurkkimaan.

Ruokiin vielä liittyen maito, juusto ja rahka ovat nou nou. Niistä tulee huono olo. Myöskään leipää ei ole tehnyt mieli syödä. Helpoiten uppoaa melko mauttomat ja koostumukseltaan tasaiset jutut, kuten puuro, esim. vispipuuro ja omenariisipuuro, ja hedelmäpiltit. Myös hapankorppu on pop. Sitä kun voi mutustaa ihan pelkälteen tai sitten täytteiden kanssa. Eilen kyllä ylitin odotukseni ja söin leipää kaksikin kertaa ja join kaakaota! Eli ehkä tämä huonovointisuuskin pian helpottaa! Ja noita maitotuotteita pitäisi kyllä saada enemmän vielä alas, sillä kalsiumin tarve on varmaan suuri nyt, kun en niitä ole juurikaan syönyt.

Välillä päivät ovat olleet todella hyviä, eikä huonoa oloa ole ollut kuin vähän, usein ennen syömistä. Mutta toisina päivinä huonovointisuus tuntuu koko päivän, eikä mitään meinaa saada aikaiseksi ja jo ruoan ajattelu.. huh.. Hieman hankaluuksia tämä kuitenkin aiheuttaa, koska mitenkään ei voi tietää millainen päivä milloinkin on tulossa, niin on hankala suunnitella mitään etukäteen.

Toinen jatkuvasti päällä oleva oire on väsymys. Onneksi en ole nyt siis ollut töissä, niin olenkin voinut ottaa aika rennosti ja nukkua aamulla pitkään. Tämä on varmasti osittain helpottanut oloa, eikä oikeastaan tunnut että olisin kovinkaan väsynyt päivällä. Mutta väsymyksen huomaan siitä, että menen nukkumaan melko aikaisin ja nukun pitkään. Ihan helposti. Ja välillä päivisin otan myös päikkäreitä. Olen huomannut, että väsymyksellä voi olla jotain yhteyttä myös huonovointisuuteen. Ehkä siksikin olo huononee usein iltaa kohden.

Muita oireita on välillä mahan menkkamainen juiliminen, mikä menee kuitenkin melko nopeasti ohi. Ja turvotus. Välillä maha näyttää jo siltä kuin olisinkin raskaana, mutta ei sitä varmaan oikeasti vielä ulospäin muut huomaisi. Mut on nää mammavaatteet ihania, kun ei purista turvonnutta mahaa! Niin ja tietysti ihana vessassa ravaaminen. Ei onneksi ihan jokaisena, mutta lähes joka yö täytyy käydä vessassa. Välillä en vain jaksa nousta, niin koitan sitten vaan pidätellä. Myös mun ikenet on turvonneet! Luulin sitä merkiksi alkavasta ientulehduksesta, mutta ei ne oikeestaan oo kipeet ja sitten vielä luin että raskaana ikenet voi vaan turvota.. Niin outoja oireita tähän kyl kuuluu.

ps. Tällä viikolla meidän papu on jo taatelin kokoinen! <3

Mammavaatteet

Mä kävin ostamassa ekat mammavaatteet jo viikolla 9. Housut, paksummat leggarit, ohuet leggarit ja sortsit. Tuntuu vähän hassulta vielä mitään tollasia ostella, mutta kun on niin turvonnut olo ja kaikki housut puristaa, etten kestänyt enää.

Leggareita en oo vielä kerinnyt käyttää, niille tulee varmaan tarvetta sit vähän syksymmällä ja viileämmillä keleillä. Mutta nää housut on ihanat ihan perus mustat vähän löpöt, ei myöskään kovin hyvää matskua, mutta ajaa asiansa! Ja oonkin näitä käyttänyt lähes joka päivä sen jälkeen. Nää on niin ihanan puristamattomat ettei oo tosi! Leveä ja löysä vyötärönauha on luksusta! :D

Shortsit ostin ku ne oli hyvässä alessa.. Ei niillä kovin pitkään mitään tee, mutta on tässä näitä lämpöisiä päiviä ollut ja varmasti vielä tulee, niin onpa sitten jotain kevyempääkin päällepantavaa. + näis on edelleen tää ihana leveä ja löysä vyötärönauha! Ja kiva kuosi!

Syksyllä, mahan kasvaessa tulee sitten tarve ostella lisää.. Ainakin farkut tulee varmasti tarpeeseen.. Toivottavasti säästyisin talvitakin ja kenkien ostamiselta, mutta se voi olla vaan toiveajattelua.

Rakkauspakkaus

Tää tunne on ihan tajuton!
Ensin tuli sellainen puhtaan ilon tunne. En osaa muuten kuvailla sitä tunnetta, koska se on jotain niin tajunnanräjäyttävän voimakasta ja niin uutta. Tuntuu että voisin vaan alkaa nauramaan koska oon niin iloinen. Mä niin iloitsen meidän vauvasta! Ja vaikka se on tähän asti lähinnä aiheuttanut mulle huonoa oloa, niin silti tunnen vaan puhdasta iloa sen olemassaolosta! 

Ja muutamia päiviä tän jälkeen tuli uus tunne. Sen mä tunnistan ja osaan nimetä, vaikka se onkin jotenkin erilaista, jotain syvempää ja puhtaampaa. Rakkaus! Mä niin rakastan meidän vauvaa! Vaikka se on sellainen pikku möllykkä vasta!

Jossain vaiheessa mietin, että millonhan jotain tällaisia tunteita tulee. Ja sit ne vaan yhtäkkiä iski, ei niitä tarvinnut kaivaa mistään, niin kuin pelkäsin. Ne vaan putkahti.


Ja tähän liittyen kun yks päivä olin kaupassa ja vähän fiilistelin vauvanvaatteita. Ja näin niin tunteita herättävät sukat, että hyvä kun pääsin pois itkemättä.