Ensimmäinen raskaustestini?

Taidan tehdä huomenna raskaustestin.
Lähinnä oman mielenrauhan tasapainottamiseksi, mutta vähän myös, koska pieniä oireita on. Tosin suurin niistäkin taitaa olla oma mielikuvitus.

Ei olisi pitänyt mennä lukemaan keskustelupalstojen kommentteja kuukautisten tulemisesta raskaana ollessa. Eihän tässä nyt enää saa mielenrauhaa hetkeksikään, kun ei se kuukautisten tuleminen välttämättä tarkoita etteikö olisi raskaana!

Olen miettinyt testin tekemistä kuukautisten alusta asti, eli ruhtinaalliset 8 päivää. En ensin viitsinyt tehdä testiä kuukautisten aikana, kun en löytänyt kommentteja siitä voiko tulos vääristyä tuona aikana. Ja tuntuisi melko tyhmältä tehdä se silloin.. Ja sitten ajattelin tämän odottavan olon menevän ohi, koska enhän minä nyt voi olla raskaana kun ne kuukautisetkin tulivat. Mutta.. ei tämä ohi ole mennyt.. viimeksi ajattelin eilen illalla, että tänään aamulla testin tekisin, mutta sitten aamu-unissani menin ensimmäiseksi vessaan ajattelematta sen pidemmälle ja siinähän se tilaisuus jo menikin.

Mutta jännä olo tässä on ollut. Jo sen tiputtelun alettua viime kierrossa. Tosin toisaalta tuntuu melko tyhmältä, koska kun sitä tiputteluakin oli niin pitkään, että mikä siellä voisi mihinkään kiinnittyä. Mutta toisaalta juuri tuo erikoinen ja ennen näkemätön oire taas kasvattaa toiveita. Enkä nyt enää pääse tästä odotuksesta eroon. Mutta jos sen testin tekisin, niin josko sitten saisi mielenrauhan?!

Niin ja on tässä vähän ollut väsymystä iltaisisin siinä 5 tai 6 jälkeen, vaikka olenkin nukkunut pitkään ja hartaasti, eli enemmän kuin normaalisti. Tosin voi kait sekin aiheuttaa väsymystä, että nukkuu liikaa. Unen laadusta en kuitenkaan mene niin takuuseen, vähän levotonta on ollut.

Ja tänään oli vielä huonovointisuuttakin tässä illalla. Ja ehkä tässä on ollut hieman parempi ruokahalu viimeaikoina? Ja ehkäpä voisin saada kuunkin taivaalta!

Mieheni ei ole sanonut juuta eikä jaata näihin pohdintoihini. Tai onhan se vähän naureskellut leikkisästi ja koittanut rauhoitella ja sanoa, että eihän tässä mikään hätä ole. Mutta on sen varmaan vaikeaa ymmärtää tätä naisen päänsisäistä sekamelskaa, kun se on itsellekin välillä niin vaikeaa.

Noh. Jospa se testi auttaisi tähän mielenhäiriöön.

Sanokaa onko tämä ihan hullua?! Pitäisikö soittaa valkotakkisille (mutta EI siis niille jotka auttavat vauvoja masuista!!)


Niin ja tässä juuri selvisi myös, että kilpirauhasen toiminnasani ei ole mitään häikkää. Normaalia on. Ei siis siitä huolta!

Tuhru ja huimaus

Olen tässä turhaumassa lukenut taas keskustelupalstoja raskausoireista. En ihan tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Lähes joka asiassa kun löytyy sekä puolesta että vastaan kommentteja, joten mitään johtopäätöksiä ei voi mistään oikeasti tehdä.

No olen kuitenkin lukenut ja ainakin siinä olen vähän saanut rauhaa, että monilla muillakin tätä iänikuista tuhrutusta on tullut. Joillakin aina ja joillakin ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Ja sen kanssa on tultu myös raskaaksi! Tosin mulla tässä kierrossa tuhrutusta on ollut jo.. uskallanko edes laskea ..no 9 päivää :| huoh. Tämä on kyllä ihan ennätys. Mutta jos tämä tästä vähän vähenisi siihen mitä nyt normaalisti on ollut, niin ei välttämättä olisi ongelmaa tai estettä raskautumiselle!

Tänään mulla oli myös uusi oire. Ja heti sen tietysti raskausoireeksi luokittelin! Nimittäin huimaus. On mua ennenkin huimannut kun oon noussu sängystä tai istumasta nopeesti, niin ihan pimenee silmissä ja pitää jostain ottaa kiinni etten kaadu. Mutta nää on aina ollut sellasia selkeitä syy-seurays tilanteita. Mutta tänään huippausta on ollut kun istuin, seisoin tai tein mitä vaan. Eikä mua huippaa niin paljoa, että pimenisi silmissä, mutta sillein, että tulee huono olo ja saatan poukkoilla oudosti jos kävelen. Istuessakin tuntui, että pitää ottaa kiinni, etten kaadu.

Koita tässä nyt sitten pysyä selväjärkisenä!
Vähän rennommalla otteella kuitenkin taas tässä pari päivää mennyt. Ei kait sitä muuta voi pyytää.

Kuulumisia

Huh. Tänään aina niin ihanan (ja viimeisen!!) lauantaitentin jälkeen ja tänä viikonloppuna on oikeastaan syksyn ensimmäinen hetki, kun mun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään. Ei ole mitään pakollisia tehtäviä jonossa tai ajatuksissa. Saan vaan olla, eikä tarvitse alitajuntaisesti miettiä, mitäs kaikkea sitä pitäisikään oikeasti olla tekemässä tai tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, ettei tee mitään. Vasta tänään tuli joulufiilis, kun ei ole ajatukset kokoajan jossain muussa. Ostin valoja ja kivan lasiastian millä saa tunnelmaa kotiin! <3

Ei tämä syksy kyllä vielä tässä ollut. Ensi viikolla on vielä yksi ja viimeinen!! intensiivikurssi. Kunhan siitä selvitään, niin sitten alkaa joulu! Joulun jälkeen koittaa sitten vielä viimeinen puristus lopputyön suhteen, mutta nyt saan luvan kanssa olla ajattelematta sitä.

No sitten asiaan.
Ei plussia täällä. Viime kierto meni himpun ohi, kun oltiin miehen kanssa sen verran kiireisiä.. Vähän harmittaa, mutta en aio ottaa siitä stressiä. Sen sijaan otin kyllä stressiä kun kuulin muutamien tuttujen olevan raskaana.. Harmittaa ja ärsyttää. Ja pelottaa, että mitäs jos meille ei lasta suodakaan. Mutta sitten toisaalta, eihän tässä nyt kannata sitä murehtia, kerkiää sitä murehtia, jos se sitten tulee ajankohtaiseksi. Jokaiselle päivälle riittää sen omat murheet. Niin enkä edes koe että mulla olisi oikeutta vielä murehtia, kun ollaanhan me yritetty vasta 4 kiertoa, ja niistäkin kahtena ei ole oikeasti yritetty, kun oli se laserleikkaus ja nyt nämä viime kierron kiireet.


Mutta yhdestä asiasta alan kyllä olla vähän huolissani. Nimittän mulla on nyt ollut aina ennen menkkoja tuhruvuotoa muutamia päiviä. Aluksi en ollut siitä huolissani, kun ajattelin sen johtuvan  ehkäisyn lopettamisesta, että kropalla vaan kestää vähän palautua ja normalisoitua. No nyt viimeksi tuhruvuoto alkoi jo about viikon ovulaation jälkeen! Se vähän pelottaa. Asiaa googlettelin, ja löysin, että stressi voi vaikuttaa voimakkaastikin tähän tuhrutteluun. Ja sitä on kyllä tähän syksyyn mahtunut! Että jospa tässä nyt odottelisi rauhassa, että saan tuo lopputyön käsistä ja sitten katsotaan että palautuuko tilanne ennalleen. Tässä asiassa ei vain ole kovin kivaa odotella. Toisaalta sitten luin myös että kalaöljy voi aiheuttaa tuollaista vuotoa. Ja sitä minä olen syönyt kun suositellaankin. Jätin senkin nyt sitten pois viime menkkojen aikana, että saas nähdä jos sillä vaikka olisi positiivisia vaikutuksia sitten. Eli nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa tilannetta.

Vähän vain harmittaa, kun kävin tässä juuri myös gynellä, mutta nämä tuhruvuotojutut tuli ajankohtaiseksi vasta tämän jälkeen, joten ei tullut sielläkään mitään kysyttyä. Sanoi hän kyllä, että kaikki näyttäisi olevan päällisin puolin kunnossa raskautumsita ajatellen, että sellaista positiivista sentään.

Ensi viikon lopulla olisi seuraava mahis raskautua. Sitä odotellessa ja nyt pidän huolen että pupuillaan! Toivottavasti tuhruttelu myös loppuisi eikä tarvitsisi jouluna sitä ajatella. Onneksi joulu on kuitenkin iloista ja rentouttavaa aikaa muuten joka tapauksessa.Ehkä se lievittää tätä stressiäkin!

ps. viimeksi mainitsin ostaneeni raskaustestin. No eipä ole tullut sille tarvetta, kun menkat on alkanut ajallaan tai hieman etuajassa. Jospa tässä vielä pysyttäisiin siinä tavoitteessa testata vasta kun menkat on myöhässä.. ;)

Ajatuksen voima

En meinannut ensin kirjoittaa mitään, tuntuu liian henkilökohtaiselta. Enkä tiedä mitä ajatellakaan. Ja kuitenkin ajattelin, että ehkä tämä ajatusten purku hieman purkaa paineita.. ja jos vaikka vähentäisi tuon ajatuksen voimaa..

Tässä siis ollaan virallisesti yrittäjien puolella. Vähän vahingossa siirryttiin tälle puolelle, tai vahingossa ja vahingossa, kun oltiin kuitenkin asiasta puhuttu ja tiedetiiin mitä tehtiin kun ei käytetty ehkäisyä. Mutta kuitenkin niin, ettei mitenkään "virallisesti" sovittu nyt aloittavamme, vaan vain vähän luiskahdettiin siihen, vaikka oli kumeja laatikossa odottamassa.

Nyt kuitenkin huomaan ja ymmärrän sen mistä olen muilta kuullut. Miten ajatukset ei jätä rauhaan. Miten se, kun tiedän mahdollisuuden raskauteen olevan, vie lähes kaiken ajattelukapasiteetin. Vaikka päätös, että en ajatellut tästä mitään stressiä ottaa ja annan kaiken mennä omalla painollaan (ainakin nyt aluksi..) ei ihan toimikaan. Mieli tekee tepposia ja vähän väliä sitä huomaa ajattelevansa, että josko nyt jo. Pitäisiköhän ostaa testi? Mitähän nämä oireet oikein ovat? Voisiko tämä tarkoittaa?

En oikein tiedä mitä ajatella. Olen jonkin aikaa ollut melko varma epävarma ja epäileväinen, että raskaanako tässä ollaan. Suurimpana syynä tähän yllättävä suuri ruokahalu jatkuvasti (joka tosin nyt on jo normalisoitunut). Mutta sitten kuitenkin koitan jättää nuo ajatukset omaan arvoonsa, sillä en halua pettyä niin syvästi jos kun ne menkat sieltä kohta tulevat. Tiedän kuitenkin, että ehkäisyn lopettamisen jälkeen kropan normalisoitumiseen voi mennä aikaa.

Menkkamaisia oireita on, mutta ne voivat viitata kumpaan tahansa lopputulokseen. Ja tuhruttelu vuotoa jo muutamia päiviä. Tosin edellisessäkin kierrossa tuota tuhruttelua tuli ennen menkkoja muutama päivä, jonka jälkeen oli pari vuodotonta päivää, jonka jälkeen viralliset menkat vasta alkoivat. En siis tiedä, jos tämä on vain jotain ehkäisyn lopettamisesta seuraavaa jälkipuintia.

Huh, mutta katsotaan nyt. Koitan nyt tässä ajatella, että kohta ne menkat sieltä tulevat.
Ja oikeasti ajatukset kuitenkin laukkaavat siihen, että täytyy kohta mennä ostamaan raskaustesti, koska ei ne menkat sieltä nyt taida tulla..

Silmien laserleikkaus ja raskaus

Oletteko koskaan harkinneet silmien laserleikkausta?  Siis sitä, missä silmien taittoa korjataan niin ettei silmälaseja enää tarvita.

Laserleikkauksiahan on monenlaisia. Esimerkiksi sellaisia, missä tehdään läppä sarveiskalvoon ja hiotaan sieltä alta sopivasti pois, jotta näkö korjaantuu ja sitten läppä takaisin; myös uudempi tekniikka lisää vaihtoehtoihin sellaisen, missä läppää ei tarvitse leikata.. En osaa näistä nyt sanoa sen enempää asiaan perehtymättömänä, mutta tietoa on kyllä helposti saatavilla.

No minäpä olen olin ajatellut tätä leikkausta, nyt syksyksi sitä kaavailin, mutta tulikin aika iso mutka matkaan. En ole asiaan sen enempää perehtynyt, muuta kuin aloin vähän katselemaan missä hinnoissa näissä liikutaan (noin 3000 * 4000 € molemmille silmille, vähän tekniikasta riippuen) ja miten aikaisin tuollaista pitäisi varata ja mistä. Lueskelin sitten myös kysymyksiä aiheesta, ja selvisi, ettei laserleikkauksia tehdä raskaana oleville tai imettäville. Syynä hormonitoiminnan muutokset, jotka voivat muuttaa silmien taittovoimakkuutta. Laserleikkauksen jälkeen tulisi olla myös noin puolen vuoden varoaika ennen raskautumista, jotta näköarvot ehtivät täysin vakiintua. Ja tietysti raskauden jälkeen myös puolisen vuotta ennen leikkausta. (Imetyksen lopettamisen jälkeistä varoaikaa ei suoraan sanottu, mutta epäilen sen olevan myös tuon puolisen vuotta..)

Niin, no jos tässä aletaan yrittämään muutaman kuukauden sisällä, niin turha sitten edes miettiä tätä. En kuitenkaan halua laserleikkausta laittaa lasten edelle. Harmittaa vain, etten aiemmin tarttunut asiaan ja ottanut selvää ajoissa, vaikka se mielessä onkin ollut. Nyt on varmaan turha toivoa, että leikkausta päästäisiin tekemään muutamaan vuoteen, kun ajatuksena kuitenkin on imettää pitkään ja suunnitella toista melko pienellä ikäerolla. Tai no, ei näistä nyt voi vielä tietää, mutta tipahti tämä leikkaus kyllä harkinnasta hetkeksi.

ps. kuvituksena arkiston kätköjä.

Haluton

Tänään otan sen pois. Nimittäin ehkäisyrenkaan. Enkä aio sitä laittaa takaisin.

Vielä ei kyllä ole ihan oikea aika aloittaa yrittämistä, mutta en jaksa enää ihmetellä tätä oloa, enkä haluais enää tunkea hormoneita kehooni.

Oikeasti ihmettelen, että miks en ole jo aiemmin tästä luopunut. Mielialanmuutoksia ja outoja itkukohtauksia. Suurimpana haluttomuutta. Siis oikeasti, ihme ettei tuo mies ole jo ihan kyllästynyt; tai on se varmasti vähän, mutta ihanan kiltisti on näyttämättä liikaa ja pahentamatta mun oloa. Nyt oireet haluttomuus on vielä pahentunut, varmaan kun odotan että pääsen tästä eroon.

Ei mulla ollut mitään kokemusta ehkäisyn sivuvaikutuksista ennen kun mentiin miehen kanssa naimisiin kaks ja puol vuotta sitten, ja kun ei ollut mitään mihin verrata, niin en oikein tiennyt edes että mitä pitäisi tuntea tai pitäisikö. Olin siinä vaan renkaan kanssa ja koitin haluta ja olla hyvä vaimo. Mutta ihmettelin, kun ei mua oikeestaan useinkaan haluta. Ajattelin, että sen täytyy johtua musta jotenkin, että oon jotenkin rikki seksuaalisuuden suhteen, että oon niin pitkään yrittänyt pitää itseni, -mikä se sana nyt olis- naiivina tai puhtaana-, että mun on vaan vaikea nyt avautua ja antautua seksuaalisuudelle ja halulle.

Enkä mä sit osannu asialle oikein mitään tehdäkään. Pitäähän mun nyt jotain ehkäisyä käyttää (niin ihan pakostiko?), enkä halua mitään pillereitä syödä, kun en kuitenkaan muista. Ton ehkäsyrenkaanhan mä ite alunperin ehdottomasti halusin ja kun siinä on kuitenkin vähemmän hormoneitakin kun pillereissä, niin onhan se nyt parempi.

Joskus viime syksynä rupesin oikeasti miettiin, että niin voisko toi rengas aiheuttaa mulle haluttomuutta. Et joillekin se aiheuttaa, mut kaikille ei kuitenkaan. Mut voisinkohan mä olla yks niistä joille aiheuttaa? Yks ystävä jätti siinä syksyllä ehkäsyn pois, ne halus alkaa yrittämään, ja mä kysyin et vaikuttiks se sillä haluihin mitenkään? Ei kuulemma vaikuttanut, ja mä sit ajattelin, et ei varmaan mullakaan. Ja jatkoin ihmettelemistä.

Nyt kuitenkin oon sitä mieltä, et toi rengas sen täytyy olla! Mä oon niin super hidas syttymään, eikä haluta ollenkaan. Mies joutuu näkemään ihan hirveesti vaivaa mun eteen, eikä koko juttu oo silti varmaa.. Alkaa jo senkin puolesta harmittamaan ja turhauttamaan, mut en mä tiedä mitä asialle vois tehdä.

Paitsi ottaa pois ton renkaan. Ja niin mä aion tehdä tänään. Mut pelottaa kyl aika paljon, et jos tää ei ookaan siitä kiinni. Et mä oon vaan haluton. Aina. En ees uskalla vielä ajatella mitä sit. Rukoilen vaan että kaikki onkin ollut koko ajan tästä kiinni!


Onko hormonaalinen ehkäisy aiheuttanut teille jotain sivuoireita? Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.