Mun sydän on pakahtumaisillaan ilosta. Tää on jotain niin ainutlaatuista ja uskomatonta. Meidän vauva asustaa mun masussa. Tähän asti tää on ollut parasta tässä raskaudessa enkä malta odottaa että pääsen näkemään ja tutustumaan meidän vauvaan muutenkin kuin kuvan välityksellä.
Mutta siis, ultrakäynti meni suurinpiirtein niin kuin oletan useimpien menevän. Aamulla herättiin ja syötiin ja lähdettiin ajoissa liikkeelle. Mua jännitti mitä tulee tapahtumaan, ja vähän myös että onko siellä edes ketään, johtuen varmaan osittain melko lähellä olleesta ikävästä tapahtumasta.. Koitin ajatella kaikkea muuta kuin tulevaa ultraa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja saatiin parkkipaikka lähes heti. Ilmottauduttiin ja kavuttiin oikeaan kerrokseen odottelemaan. Hetkinen siinä odoteltiin ja muistin käydä vessassakin, kun siihen oli neuvottu. Ja päästiin sisään.
Kätilö tai millä nimikkeellä se ultrahenkilö nyt kulkeekaan oli mukava. Hän kyseli muutamia perusjuttuja ja sitten pääsinkin jo makoilemaan siihen tuoliin. Ultraus tehtiin mahan päältä. Tila missä oltiin, oli remontin takia vähän tilapäinen paikka kyseiselle toiminnalle, joten siitä syystä meille vanhemmille ei ollut omaa näyttöä mistä ultrausta katsella. Itse en siis kovinkan paljoa nähnyt, paitsi silloin kun kätilö halusi näyttää jotain. Mutta koska ennakko-odotuksia ei ollut, ei tämä tuntunut mitenkään turhauttavalta tai harmittavalta. Mieheni pääsi kuitenkin seuraamaan toimintaa koko ajan näytöltä.
Ihan ensin kätilön aloittaessa ultraus, hän käänsi näytön minuun ja näytti vauvan. Ja siellä se oli! Ihan vauvan näköisenä, ei siinä tarvinnut edes silmiä siristellen yrittää päätellä vauvan sijaintia tai suuntaa. Ja minä ehkä vähän huokasin helpotuksesta! Heti pääsin itse näkemään että siellä hän uiskentelee ja sydän lyö tasaisesti.
Kätilö selitti mitä tapahtuu ja että hän saattaa olla hiljaakin välillä, kun tekee tarvittavia mittauksia ym. Ei tarvinnut ihmetellä. Välillä näyttöä käännettiin minuakin kohti ja pääsin näkemään pään ja aivot, kädet, jalat, mahalaukun, kasvonpiirteet. Ihan mahtavaa! Välillä vauvaa piti vähän houkutella liikkumaan, jotta mittausket saatiin tehtyä luotettavasti. Niin ja niskapoimun rajat katsottiin taulukosta, koska emme halunneet sitä seulontatutkimusta tehdä, ja sekin oli hyvin alle kriittisen rajan.
Kätilö suoritti tarvittavat mittaukset ja tulosteli meille muutamat kuvat. Ja pääsin nousemaan penkiltä. Hän kirjaili tiedot koneelle ja selitti meille missä mennään. Vauvalla oli kaikki hyvin, hän vain olikin isompi kuin odotettiin. Tai päänmitta oli odotusten mukainen, mutta pituus vastasi vanhempaa vauvaa hän on jo 7 cm pötkäle. Nykyisten ohjeiden mukaan sitten LA määritetään pituuden mukaan. Meillä siis muuttui laskettu aika 6 päivällä ja nyt yllättäen ollaankin jo viikolla 14! En vain tajua miten hedelmöittyminen on ollut mahdollista melkein viikkoa aikaisemmin..
No tässä vielä teillekin nähtäväksi tämä mestariteos, ensiotos. Meidän vilkuttava vauva!
Ps. Se biisi mikä nyt parhaiten vastasi tätä mielentilaa on Anna Puun Mestaripiirros
Moikka! Kesälomat on lusittu, niin nyt ehtii taas lukea blogejakin ;) Ihanaa, että teidän ultra meni hyvin, ja pienellä on kaikki hyvin! Me käytiin myös viime viikolla ultrassa, ja olihan se hurjaa nähdä kun tyyppi siellä heilui, vaikka mitäänhän ei vielä itse tunne :D Millon sun LA nyt sit onkaan?
VastaaPoistaMoi! Joo oli se aika hurjaa! Nyt odottelen että jotain alkaisi tuntuakin, mutta ei ehkä ihan vielä näillä viikoilla kuitenkaan. LA on mulla 2.2. Entä sulla?
PoistaKivaa loppukesää!
Mulla on LA 5.2. eli aika samoilla ajoilla mennään :) Mä kans oon miettinyt, että jokohan jo muka tunsin jotain, mutta mistäs sitä voi tietää onko ne vaan vatsan pulpahteluja vai huitooko siellä jo pienokainen?! :) Mukavaa loppukesää sinne myös! Ja kiitos kivasta blogista!
VastaaPoista