Näin ensimmäistä kertaa unta että meillä oli vauva! Melko herkistyneessä tilassa heräsinkin tämän jälkeen!
No en tarkkaan muista mistä uni alkoi, mutta unessa meitä oli kuitenkin iso joukko naisia, jotka kaikki olivat siinä lähiaikoina saaneet lapsen. Meidän vauva oli jotain muutaman viikon ikäinen. Meidän oli tarkoitus joukolla lähteä jonnekin retkelle vauvoinemme, mutta.. Ei meillä kaikilla ollut vauvaa vielä mukana, koska emme olleet saaneet niitä mukaamme sairaalasta! Meidänkin vauva oli vielä hoitolassa.. No ei siinä mitään, lähdetiin sitten hakemaan sitä vauvaa ennen retkeä.. Minä olin jo aiemmin käynyt kysymässä josko voisin saada vauvan jo kotiin, mutta en ollut saanut, koska vauva oli lähtenyt itse liikkeelle (!!), ja päätynyt jonkin toisen huoneen lattialle, siinä sitten pelättiin, että se on saanut sieltä lattialta jonkun taudin, eikä sitä uskallettu siksi vielä päästää kotiin... Nyt oli sitten uusi yritys. Vauva oli tässä välissä lähtenyt liikkeelle uudestaan, koska ei siellä ollut tarpeeksi hoitajia koko ajan niitä vahtimassa. Mutta ajateltiin, että kun ei aiemminkaan ollut tullut mitään tauteja, niin sitten he uskalsivat päästää vauvamme kotiin.
Pääsimme huoneen ovelle (nyt mukaani oli jotenkin tullut veljeni), missä vauvamme oli. Huone oli täynnä sänkyjä (ei mitään pinnasänkyjä, vaan ihan tavallisia lasten sänkyjä), ja siellä oli useita pieniä lapsia, mutta moni sängyistä oli myös tyhjillään. Sänkyjen päädyissä luki aina tunnisteena sukunimi ja vauva. Meidät (siis minut ja veljeni) lähtettiin sinne vain sitten hakemaan vauvaani.
Pelästyin, että miten minä tunnistan sen meidän vauvan, kun en ollut sitä ennen nähnyt (?!) No onneksi sängyissä oli ne nimilaput! Siinä vähän kuljettiin huonetta eteenpäin. Sänkyjä oli vierivieressä, ja lueskelin niitä nimiä siitä. Yhdessä sängyssä oli vauva, joka näytti ihan siskoltani pienenä, ja ajattelin, että tuo sen täytyy olla, mutta nimilapusta selvisikin ettei ole. No aivan tämän takana olikin sitten onneksi meidän vauva!
Olin niin onnellinen nähdessäni meidän vauvan, ja jotenkin tunnistinkin sen heti, vaikka enää en oikeastaan muistakaan miltä vauva näytti. Mutta tyttövauva se kuitenkin oli. Otin vauvan syliini, hän oli jonkinlaisessa kapalossa käärittynä. Itkin ja sylittelin meidän vauvaa, että vihdoinkin me päästään yhdessä kotiin! Ja vauva lauloi, jotain, että "vauva lähtee kotiin, lähtee kotiin"
Tähän heräsin.
Heh, melko iso oli tuo meidän muutamaviikkoinen vauva, kun itsekseen liikuskeli huoneesta toiseen ja lauloi ;)
Olisi kyllä jo aika tuon vauvan tulla meille kotiin! 'Kyynel silmäkulmassa' Ihan tuli nimittäin ikävä meidän tulevaa vauvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti