keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Turhauma

Miksei tää tuhrutus lopu?! Miksi se aina alkaa liian aikaisin oletetun ovulaation jälkeen, eikä jätä rauhaan ennen kuin kunnon menkan on alkanut. Ja sitten jälkeenpäinkin vielä vähän tuhruttaa, muttei onneksi niin huolestuttavasti.

Nytkin on alle viikko oletetusta ovulaatiosta.. Ja jo alkoi pieni vuoto.. Ja samalla päänsisässä jo ajattelee, että no jospa tämä onkin vaikka kiinnittymisvuotoa.. Huoh. Ei kuitenkaan ole. Vaan jatkuu ja jatkuu ja voimistuu ja ja.. kohta onkin taas ne ihanat menkat. Pöh.

Gyne silloin reilu kuukausi takaperin vain kehotti odottelemaan, että kyllä se kroppa palautuu ja hormoonitasot palaa normaaliksi. Siinä voi vaan mennä aikaa.
Mutta kun ei enää malta. On tässä jo odoteltu. Ja toivottu ja vaivuttu epätoivoon ja toivottu taas.

Onko teitä muitakin odottelijoita? Miten tästä oikein selviää?

4 kommenttia:

  1. Odottamisen odottamista, tiedän tunteen.. Se aika se vasta pitkä onkin! Elämä on yhtä kaksiviikkoisjaksoa, menkat, ovulaatio, menkat ovulaatio ja niin edelleen! Vaikka ei tietäisi mikä päivämäärä on, niin kp:t ja yk:t tulee kuin apteekin hyllyltä :D täälä yritystä 9/13 asti, ja lapsettomuustutkimukset aloitettu! Miehen sperma tutkittu loistavaksi, ja minulla ovulaatio tapahtuu, säännölliset kierrot ja munajohtimet ovat auki! Ainut mikä todennäköisesti mättää, on mun kilpirauhasen vajaatoiminta joka löydettiin vuosi sitten. Tähän kiertoon sain kokeiluun Letrozole kuurin, jos vaikka siitä olis jotain apua. Ens maanantaina alkukierron ultra, ja lääkäri ajoittaa kotiyhdynnät sen mukaan miltä sielä munasarjoissa näyttää. Ei tällästä kyllä soisi pahimmallekkaan vihamiehelle, kyllä kaikilla pitäisi olla oikeus saada se oma vauva, ja tulla äidiksi/isäksi <3 tsemppiä sinullekkin!

    T. A-M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi A-M ja kiitos kommentista!
      Ihan kiva kuulla, että ei ole yksin, vaikka ei olekaan kivaa kuulla, että teilläkin on tällainen tilanne! Niin kuin sanoit, ettei tätä kyllä toivoisi kenellekään! Teillä vielä pidempi yritysaika kuin meillä.. Tsemppiä!
      Ja toikin, että juurikaan mitään vikaa kun ei ole löydetty, niin miksi sitä ei sitten toimi niin kuin kuuluisi?! Meillä ei vielä olla mitään tutkimuksia muuten tehty, kuin että olen ultrassa käynyt, ja sen puolesta kaikki pitäisi olla kunnossa ja omasta ja gynen mielestä ovuloin, joten luulisi onnistuvan.. Mutta ei. Tosin ei mun varmaan vielä pitäisi valittaa, kun ei ole vuotta vielä täynnäkään, mutta on tämä silti turhauttavaa!
      Voimia sulle!

      Poista
    2. Kyllä sitä tulee piehtaroitua niin vihassa, surussa, epätoivossa kuin vitutuksessakin! Jotkut ne tuntuu tulevan raskaaksi pelkän ajatuksen voimalla, ja itse yrittää elää super terveellisesti, liikkuen ja syöden oikein, ilman alkoholia ja tupakkia eikä siltikään plussan plussaa... epäreilua.
      Ja kun tiedostaa sen ettei saisi stressata tätä asiaa, mutta ei sillekkään mitään voi. Eihän tätä voi vaan unohtaa, kun se on se tärkein mitä elämältä on odottanut.
      Mutta tosiaan, nämä "vertaistukiblogit" on hirmu tärkeitä, ainakin mun jaksamisen kannalta, kun tietää ettei ole yksin tämän ongelman kanssa.
      Peukkuja meille ♡

      t. A-M

      Poista
    3. Vertaistuki paras tuki. Vaikkei näihin juttuihin ole oikein mitään sanottavaa, millä sitä oloa voisi oikeasti helpottaa. Mutta jakaminen usein auttaa, onneksi! :)
      JA onneksi ne muiden raskaudet ei ole meiltä pois! Tämä ajatus on ainakin minua vähän auttanut..
      peukkuja meille! :)

      Poista