Pikkuhiljaa alkaa vähän turhauttamaan... Onneksi vasta nyt kuitenkin, eikä jo esim. viikkoa ennen laskettua aikaa.. :)
Mitään kun ei oikein malta suunnitella, kun ei tiedä koska alkaa tapahtumaan. Ja itselleni ainakin on hastavampaa tehdä sen suurempia suunnitelmia samalle päivälle, kun olen toisaalta niin kotihiiri, etten sitten saa organisoitua itseäni lähtemään mihinkään kauemmaksi enää samana päivänä.. Että olisi helpompi jos jotain olisi jo sovittuna ja sitten olisi "pakko" lähteä liikkeelle. Toisaalta nyt alan olla kypsä tähän kotona istuskeluun, vaikka tästä ihan nautinkin, ja tähän asti onkin ollut tosi kivaa olla vain kotona.
Toissa yönä en nukkunut juuri ollenkaan, ehkä joitain torkahduksia välissä, sillä koko yön supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti, osa kivuttomia ja osa vähän kipeämpiä. Vauveli liikuskeli tosi aktiivisesti myös koko yön ja tuntuikin että hän liikkeillään sai supistukset aikaan.. Ja kun välissä piti vielä käydä vessassa ja syömässäkin, niin siinähän se yö hurahti valvoskellessa. Aloin jo ajatella, että jännää tuleekohan tässä lähtö vielä samana päivänä. Mutta joskus 5 tai 6 aikaan aamusta supistelut loppuivat ja päätin sitten nukkua kun kerta voin, jos lähtö vaikka tuleekin, niin olisin sitten edes jonkun tunnin nukkunut. Nukuin ihan hyvin pitkälle aamuun, mutta ei niitä supistuksia sitten enää päivällä kuulunut..
Miehen kanssa oltiin puhuttu, että kyseisenä päivänä tehdään sitten jotain kodin seinien ulkopuolella, kun tosiaan ihmisten ilmoille vähän jo kaipailin. Ja kun supistuksia ei alkanut kuulumaan sen enempää, lähdettiin leffaan vauhtia hakemaan. Ja hah, ensimmäinen supistus tulikin sitten alkutekstien aikaan, tosin tämä oli ihan kivuton versio.. Leffasta pystyin kuitenkin nauttimaan ihan kunnolla, sillä loppupuolella alkoi oikeasti vasta tulla muutamia supistuksi, jotka voimistuivat hitusen, mutta taas leffan jälkeen nekin lopahtivat. Käytiin kuitenkin varmuudeksi kaupan kautta kotiin hankkimassa vielä viimeisiä eväitä mukaan synnärille otettavaksi.
Noh. Kotona oltiin edelleen.. Eipä tarvinnut sinä päivänä sitten lähteäkään vielä. Pöh. Ajattelin että onkohan seuraavakin yö eli siis viime yö samanlainen supistusten suhteen. Varauduin tähän puhelimen kanssa, että voin kirjata ylös supistusaikoja jotta muistan sitten miten paljon ja tiheästi niitä tulee. No muutama vähän kipeämpi supistus siinä nukkumaan mentyä tulikin ja vauveli oli tosi aktiivinen.. Mutta siihenpä ne jäivätkin. Seuraava muistikuva on muutaman tunnin kuluttua kun vaapun vessaan ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen nukkunut niin sikeästi ja vielä mielestäni aika pitkän pätkän, noin kolme tuntia. Loppu yön nukuin myös tosi sikeästi ilman supistuksia. Varmaan kroppa otti vähän takaisin edellisen yön vähiin jääneitä unia. Ja toisaalta hyvä niin, jos tänään vaikka tulisikin se lähtö :)
No saas nähdä.. Ei tässä kovin kummoisia tuntemuksia nimittäin ole vielä tänään ollut. Muutamia supistuksia silloin tällöin, mutta nekin oikeastaan aika kivuttomia..
Yliaikaiskontrollista soitin myös, mutta se menisi kuitenkin vasta ensi maanantaille (41+6), joten käskivät soitella huomenna uudestaan jos jotain tässä välissä vaikka vielä tapahtuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti