Synnytystoivelista

Lähenevä synnytys ei vielä ainakaan pelota, eikä ole raskauden aikana pelottanutkaan. Nyt pieni jännitys alkaa kuitenkin voimistua ja pikku hiljaa alan muuttua malttamattomammaksi. Haluaisin synnyttää alakautta, mutta luotan sairaalan henkilökuntaan, jos jotain odottamatonta tapahtuu, niin tietysti vauvan ja minun terveys edellä mennään.

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että haluaisin synnytyksen olevan mahollisimman luonnonmukainen, haluaisin käyttää lääkkeellisiä kivunlievityksiä mahdollisimman vähän. Tämä ehkä lähinnä siksi, että en halua näistä aiheutuvan vauvalle mitään haittaa tai vaikutusta vireyteen (jos puudutteita vaikka annetaankin liian myöhään ja lääkejäämät jäävät vauvan kehon käsiteltäviksi), mutta haluan myös tuntea ponnistustarpeen, jotta osaan työskennellä kehoni kanssa yhtäaikaisesti, enkä halua olla sidottuna sänkyyn voimatta juurikaan liikkua. Lisäksi kun tuntuu, että jos otetaan epiduraali, niin sitten tarvitaan oksitosiiniakin vauhdittamaan supistuksia ja tällöin supistuksetkin voivat olla rajumpia.. Noh, nyt kuitenkin h-hetken lähestyessä olen alkanut muuttaa mieltäni asian suhteen, kipu voikin olla niin kovaa, että en selviä ilman lääkitystä tai voi rentoutua lainkaan.. Tällä hetkellä päällimmäisenä on toive että pystyn synnyttämään alakautta ja että kätilön kanssa synkkaa ja hän osaisi ehdottaa minulle sopivia kivunlievityskeinoja oikesiin aikoihin..

En ole koskaan kokenut kovin suurta kipua, joten en aivan tunne omaa kipukynnystäni. Kuvittelisin olevani melko korkealla kipukynnyksellä varustettu ja osittain sen vuoksi ajattelinkin, että lääkkeetön synnytys voisi olla kiva. Todellisuus voi kuitenkin olla toinen ja näkemykseni synnytyskivusta hyvinkin naiivi.

Olen luonteeltani hyvin suunnitelmallinen ja kaikki extempore ideat saavat minulta ensimmäiseksi kieltävän reaktion. Haluan olla varautunut kaikkeen ja tietää tulevasta mahdollisimman paljon, jotta voin suunnitella parhaan mahdollisen tilanteen/reitin/aikataulun/synnytyksen. Noh, synnytystä on loppujen lopuksi aika vaikea suunnitella ja noita yllättäviä tekijöitä voi ilmestyä tyhjästä.. Olenkin tässä parhaani mukaan koittanut suunnitella synnytystäni sellaisella ajatuksella, että tilanteen mukaan mennään ja koitan luottaa kätilöihin sekä omaan kroppaani, ja tarvittaessa muuttaa ajatustani/suunnitelmiani synnytyksen kulusta. Onneksi monista synnytyksen vaiheista on kuitenkin paljon tietoa saatavilla ja näin voin jo etukäteen ottaa asioista selvää ja varautua erilaisiin tilanteisiin jo jossain määrin.

Toiveenani olisi että malttaisin ja kivuiltani voisin olla kotona mahdollisimman pitkään, sillä en halua joutua maleksimaan sairaalassa tunti tai pahimmillaan päivätolkulla. Lisäksi uskoisin voivani rentoutua kotona paljon paremmin kuin sairaalassa. Luulen että omalla kohdallani synnytys juurikin hidastuu siinä vaiheessa kun sairaalaan mennään, varsinkin jos tilanne muutenkin on hyvin alussa.

Kotona ajattelin käyttää hyväkseni lämmintä suihkua ja jumppapalloa sekä ihan vain kuleksimista. Meillä on myös kuumavesipullo mikä voisi tuoda helpotusta kipuun, sitä aijon myös kokeilla. Kosketus on minulle tärkeää ja toivoisinkin että mieheni voisi minua silitellä ja hieroa kotona ollessamme. Uskon myös että leuan rentouttaminen rentouttaa kroppaa, joten koitan muistaa pitää leuan rentona ja vaikka lauleskella jotain matalia ääniä pitääkseni rentoutta yllä. Tarvittaessa olen myös valmis nappaamaan jotain kipulääkkeitä. Tosin ne eivät taida kovin suurta helpotusta tuoda?! Muutaman kerran mielessä on käynyt TENS-laitteen vuokraus, mutta en ainakaan vielä ole tehnyt asialle mitään.. Enkä tiedä kannattaako sellaista enää edes tässä vaiheessa haaveilla saavansa vuokralle tai mitä se edes kustantaisi..

Sairaalassa toivoisin tosiaan että kohdalleni osuvien kätilöiden kanssa yhteistyö sujuisi. Alkuvaiheessa ja niinä lääkkeettöminä keinoina toivoisin, että voisin liikkua mieleni mukaan huoneessa. Toivon että saisin jumppapallon käyttööni, jos siitä olisi jotain iloa ja vaikka keinutuolin ja kaurapussin.. Edelleen toivoisin pääseväni ainakin lämpimään suihkuun, mutta myös amme kiinnostaisi. Sairaalassakin niitä TENS-laitteita taitaa olla jonkin verran käytettävissä, joten sitä voisin kokeilla, ja myös aqua-rakkuloita, vaikka jotkut kyllä sanovat että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.. Jotain musiikkia rentouttamaan ja fiilistä tuomaan taidamme ottaa mukaan, mutta katsotaan miten tätä meinaamme soittaa.. Toivoisin myös että huoneessa voisi olla hämärä valaistus.

Ilokaasua olen valmis kokeilemaan, jos se toimisi. Muista lääkkeellisistä kivunlievityskeinoista haluaisin kuulla kätilöltä, mutta en halua niissä painostusta. En kuitenkaan halua, että sitten jos jossain vaiheessa haluaisinkin ottaa vaikka epiduraalin, ei sitä enää saisi, joten toivon kätilön kertovan, kun on viimeinen hetki ottaa kyseinen puudute.

Synnytys asennoista sen verran, että en haluaisi synnyttää siinä perinteisessä puoli-istuvassa asennossa, miksi vaikeuttaa omaa osuuttani ponnistamalla painovoimaa vastaan ja jotta syntyvän vauvan pää ei painaisi kohdunkaulaa tai mikä se osa nyt onkaan, mihin paine tuolloin kohdistuu.. Mielummin synnyttäisin esimerkiksi polviseisonnassa sängyn päätyyn nojaten (en usko että voimani jaksavat seisten synnyttämistä), synnytysjakkaralla tai jopa altaassa, jos tämä on mahdollista. Myös sivuttainen makuuasento olisi parempi kuin tuo perinteinen. Välilihaa saa tukea, jotta se ei repeäisi.

En haluaisi joutua synnyttämään imukupin avustuksella, joten toivottavasti vauva on oikeassa tarjonnassa loppuun asti. En myöskään halua episiotomiaa, jos se suinkin on vältettävissä. Ja tähänkin vissiin voi auttaa nuo muut asennot kuin se perinteinen puoli-istuva. Ainakin toivon että minulta kysytään ensin tästä kyseisestä toimenpiteestä, eikä vain tehdä rutiinilla. Ja sitä mainitsemaani oksitosiinia haluaisin siis myös välttää. Kalvojen puhkaisulta toivon myös välttyväni, kuten muiltakin käynnistyskeinoilta (sanoo jo yliajalle joutunut mama).

Varsinkin ensisynnyttäjillä synnytys voi venähtää pitkäksi. Tällöin ollessani jo tosi väsynyt uskoisin epiduraalin tai muun lääkkeellisen kivunlievityksen auttavan, jotta saisin levättyä. Siitä seuraa vain lisää ongelmia, jos olen väsähtänyt sitten lopullisessa ponnistusvaiheessa, joten piikki pyllyssä tai selässä voisi tuoda juuri riittävästi lepoa tällaisessa vaiheessa. Myös jos huomaan, että en pysty rentoutumaan supistusten aikaan/välillä, eikä synnytyskään tästä johtuen etene voisi olla paikallaan lääkitys, jotta rentoutumisen seurauksena myös avautuminen onnistuu.

Toivoisin, että vauvan napanuoraa ei leikattaisi heti syntymän jälkeen, vaan että tässä odotettaisiin hetki, jotta istukka voisi pumpata vauvalle vielä viimeisetki pisarat verta. Tämä tietysti voi tarkoittaa myös, että en saa vauvaani heti syliini, mutta ehkä kestän sen hetken odottaa.. Mutta muuten haluan vauvani mahollisimman pian syliini, ainakin jos ei mitään akuuttia ole päällä.

Sairaalassa olon ajan toivoisin että pääsisimme yhdessä perheenä perhehuoneeseen. Tai että se onnistuisi edes toisena päivänä, jos aluksi kaikki huoneet ovat täynnä. Olisi ihanaa tutustua pienokaiseen yhdessä mieheni kanssa!