maanantai 1. helmikuuta 2016

Tässä kuussa tapahtuu

Tässä kuussa meidän vauva syntyy! Mutta ei sitä silti osaa jotenkin ajatella tai siis tajuta. Mutta aika pian tapahtuu.

Mulla on ollut tähän asti sellainen olo, että ei nyt vielä.. Että varmasti menee lasketusta ajasta reilusti yli. Ainakin jotain viikon verran. Toisaalta tämä on ollut hyvä, sillä LA on huomenna (!!) mutta ei mulla oo vielä mikään hinku päästä tästä vatsasta eroon tai synnyttämään. Tietysti tämä vatsan pienuus ja oma oireettomuus varmasti vaikuttavat myös tähän.. Tosin nyt alan odottamaan synnytystä siinä mielessä että haluaisin jo päästä näkemään tämän meidän pikkuisen.

Mutta siis tämä on ollut tähän asti. Eilen sen sijaan oli vähän erilainen fiilis (tosin tänään on taas melkein samanlainen olo kuin aiemmin). Nimittäin olin tosi poikki, siis siinä mielessä että tuntui ettei happi kulje ja jos vähänkin kumarruin, niin joko vauva alkoi liikuskelemaan tai jotain harjoitussupistuksia tuli. Silloin alkoi vähän tuntumaankin siltä, että no ehkä vauveli tästä kohta puoliin jo päättääkin tulla. Ja olo oli myös sellainen, että eihän tässä montaa päivää tämmöisillä fiiliksillä jaksa. Kaikki mitä koitin tehdä vei hirmuisesti aikaa ja varsinkin tuo kumartuminen tai asioiden nostaminen oli erittäin työlästä ja sai puuskuttamaan. Myös jo pelkkä seisominen väsytti. Viime yö oli myös aika hankala. Alavatsassa tuntui lähes koko yön sellaista kevyttä menkkamaista jomotusta ja kääntyminen oli tavallista hankalampaa. Sain onneksi aamuyöstä kuitenkin nukuttua ihan ok:sti.

Olen kyllä siinä mielessä onnekas, että tällaisia tuntemuksia on tullut vasta nyt. Jotkut kun kärsivät kaikenlaisita vaivoista jo monia viikkoja ennen LA:ta. Ehkä myös kun oma olo on ollut hyvä, ei synnytystä ole osannut kaivatakaan vielä.

Noita harjoitussupistuksia mulla on kyllä jo tullut aiemminkin. Tosin ne ei ole olleet yhtään kipeitä, kun eilen osa alkoi tuntua vähän ikäviltä.. Aluksi en edes tajunnut että harjoitussupistuksista on kyse, mutta myöhemmin osasin yhdistää sen vatsan kovettumisen supistuksiin. Ensimmäiset muistan jo jostain joulun tienoilta tai vähän ennen.

Kaikki kriittinen alkaa vauvan tuloa varten olla kunnossa. Tosin huomenna vielä on sellainen meno, mitä en mielelläni peruuttaisi.. Ja pinnasängyn maalaus on vielä kesken, mutta ajateltiin joka tapauksessa vauvaa nukuttaa aluksi tuossa äitiyspakkauksen laatikossa jos hän ei eksy perhepetiin.. Lisäksi mulla on muutamia käsityöideoita vielä tekemättä ja aloittamatta, kuten leikkimatto, vaunuverho, pinnasängyn "prinsessaverho".. Mutta nämä nyt ei ole mitään kriittisiä juttuja, niin ei paniikkia.. En myöskään ole pakannut vielä sairaalakassiakaan.. Jotkuthan tämän pakkaa jo viikkoja ennen LA:ta, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi, ja kun ei tuntemuksetkaan ole olleet mitään siihen suuntaan, niin ei ole tullut tarvetta.. Nyt olen kyllä jo katsellut mitä muut ovat pakanneet ja mitkä jutut on ollut tarpeellisia, ja tehnyt listaa mitä haluan ottaa. Jonkun verran juttuja on jo kasattuna pöydällekin, mutta kassiin asti ei ole päätynyt vielä mitään.

Masukuviakin otettiin viime viikonloppuna kun oli vielä vähän pakkasta ja lunta. Ne on vielä käsittelemättä, mutta tuntuu että niistä tulee kivoja muistoja!

Pientä siivousintoa alkaa olla, mutta en uskalla tänään tehdä mitään kovin rankkaa, jotta huominen meno vielä onnistuu. Sen jälkeen vauveli saa tulla koska haluaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti