Päätettiin miehen kanssa vielä hetki odottaa ennen kuin aletaan yrittämään. Tämä siksi, että halutaan vahvistaa meidän parisuhdetta vielä ennen lapsia. Halutaan vielä oppia kommunikoimaan vähän paremmin ja huomioida toisiamme siinä mitä toinen tarvitsee, on se sitten huomiota (mulle tätä) tai omaa aikaa (miehelle tätä).
Kyllähän me näitä juttuja jo osataankin, eikä meillä juurikaan riidellä. Lähinnä kinastellaan vain silloin kun ollaan väsyneitä tai nälkäisiä :) Mutta nämä hetket, tai ainakin tuo väsymys, tulevat varmasti lisääntymään vauvan tullessa kuvioihin, niin olisi varmasti ihan paikallaan opetella toimimaan näissä tilanteissa vähän paremmin ja toinen huomioon ottaen.
Meinattiin etsiytyä jollekin parisuhde viikonlopulle tässä syksyn aikana. Jospa sieltä saataisiin vähän enemmän eväitä kuin vain kahdestaan asioita pohtien. Eikä tämä nyt tarkoita että me oltaisiin jossain kriisissä, niin kuin ihmiset tuntuvat tällaisessa tilanteessa kuvittelevan. Tähän sopii musta hyvin perinteinen auto vertaus. Autoakin täytyy huoltaa aina välillä, mutta ei se tarkoita etteikö se auto toimis silloin. Parempihan se auto on huoltaa ennen kuin se hajoaa käsiin. Sama parisuhteessa, sitä kannattaa välillä huoltaa, jo ennen kuin ollaan kriisin partaalla tai yli!
Näiltä avioliitto leireiltä saa hyviä työkaluja toimia, ja vaikka ei muuta hyötyä olisi, niin ainakin tulee keskusteltua paljon puolison kanssa. Kuulemma ehkä jopa niin paljon, ettei vähään aikaan kaipaakkaan toisen seuraa :)
Ja itse asiassa mä oon vähän tässä alkanut miettimään ja jo kaiholla kaipaamaan tätä aikaa ennen lapsia, vaan kun ollaan vasta suunnitteluasteella. Oon tajunnut alkaa nauttimaan enemmän tästä ajasta ja ottamaan kaiken irti. Ja musta tää pieni odotus on myös tähän hyvä, nyt saadaan vähän enemmän aikaa olla kahdestaan.
Toisaalta vähän mietin, että mitäs jos ei sitten hetikohta nappaakaan, pitäisikö kuitenkin alkaa jo yrittämään, että siten kokonaisaika lyhenisi. Mutta ehkä ei. Ei siitä ajasta sitten silloinkaan voi nauttia, nyt ollaan vielä täysin ulkona koko kuviosta, niin ei tarvitse miettiä että koska..
Niin eikä tässä nyt puhuta mistään vuoden odottelusta, vaan reilusti alle puolivuotisesta, katsotaan nyt.
Kuvat sen kertovat. Yhdessä mennään tällä merellä eteenpäin, minne tuuli vie, sitä ei voi tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti